Avainsana-arkisto: silkkipaino

Tietoa seripainamisesta

Seripaino

Historia

Seripainon tunnettu historia ulottuu noin kahden vuosituhannen taakse. Kiinalaiset ja Japanilaiset käyttivät menetelmää tekstiilien painamiseen. Paperisten painokaavioiden (sabluunoiden) kiinnittämiseksi punottiin luonnonsilkkilangasta verkko, johon painokaavio liimattiin.

Menetelmä kulkeutui länteen, jossa sitä yritettiin käyttää, mutta mielenkiinto hävisi sopivien seulakangastyyppien (verkkokangas, joka on pingotettu kehykseen) puuttuessa. Taiteilijat kokeilivat menetelmää vaihtelevalla menestyksellä. 1920-luvun alussa kehitettiin puuvilla- ja luonnonsilkkiseulojen kudontamenetelmä. Huomattiin että alkuaan myllyissä jauhon ja suurimoiden erotteluun tarkoitettuja seulakankaita voitiin käyttää myös seripainamisessa. 1930-luvun aikana menetelmä levisi ympäri Eurooppaa, aluksi tekstiiliteollisuuteen, mutta myös mainosalalle. Suomeen menetelmä kulkeutui varsinaisesti vasta sodan jälkeisinä vuosina, koska painomenetelmän laitteet on edullisia hankkia.  

Johdanto

Seripainomenetelmä on sovelias harraste- ja kotityöskentelyyn välineiden edullisen hankintahinnan johdosta. Seripainomenetelmällä painetaan paljon paitoja.

Seripainossa tarvittavat välineet

Paino-originaalin valmistus

Seripainopainoaihetta suunniteltaessa esim. T-paidalle on huomioitava mm. mitä haluat viestittää paitasi painatuksella, viestin täytyy olla lyhyt ja toteutettu suurikokoisilla kirjaimilla, jotka voi lukea pitkältäkin. Muutenkin aiheen tulee olla yksinkertainen piirros tai logo. Käytä sopivan paksuja piirrosviivoja, sillä ohuet viivat ei kopioidu painojäljeksi T-paidalle. Moniväritöissä tulostuksen yhteydessä filmille tehdään värierottelu osavärifilmeiksi painatusta varten. Seripainotekniikalla tapahtuvaa painatusta varten tulee valmistaa yksi tai useampivärinen painatusoriginaali ja siirtä ne filmille. Tietokoneella tehty seripaino-originaali tulostetaan PostScript-tulostimella osaväreiksi eroteltuina positiivisina filmeinä (voi olla myös valokopiokalvo), jossa kalvo on luettavalla puolella. Valokopioimalla valmistettaessa seripaino-originaalia, niin viivapiirroksesta otetaan kahdelle kopiokalvolle kopiot, jotka teipataan yhteen täsmälleen päällekkäin, jotta saataisiin riittävä tummuus seripainoseulalle kopiointia varten.

Painatusoriginaalin voi valmistaa kalvolle käyttäen sivellintä ja Densigrey-peittoväriä, jota levitetään kirkkaille kalvoille. Ne kohdat jossa kalvolla on mustaa peittoväriä, niin niistä muodostuu painavia väripintojapintoja painettuna.

Tulostettaessa filmitulostimella seripaino-originaali, niin kuva tulee käsitellä jollakin kuvankäsittelyohjelmalla esim. PhotoShopilla ja varmistaa ennen tallennusta, että se on CMYK-muodossa. Kuvaa käsiteltäessä on syytä muistaa, että sävyala määritellään 20%-80% välille, sillä tätä suuremmat ja pienemmät rasterisävyalueet eivät toistu painettaessa vesiohenteisilla painoväreillä. Kuva on hyvä tallentaa vaikka jpg-muotoon, minkä jälkeen se sijoitetaan julkaisuohjelman sivulle esim. InDesing tai Page Maker julkaisuohjelman sivulle. Julkaisuohjelmalla kuva tallennetaan PostScript muotoon Tulosta-valikon tallennus PostScript tiedostoksi valinnalla. Tämän jälkeen valitaan tallennuspaikka ja annetaan sopiva nimi tiedostolle ja painetaan tallenna painiketta. Tämän jälkeen tiedosto tislataan Adoben Distillerillä pdf:si. Mutta ennen filnitulostusta määritetään rasteritiheys 60 lpi (20 linjaa cm:lle). Ennen tulostusta tulostettava tiedosto voidaan esikatsella ja voidaan nähdä vääristä asetuksista johtuvat puutteet.

Valotusemulsiotyöskentely

Peittoväriyöskentely aloitetaan luonnostelemalla aihe paperille tai ottamalla valmis oikeaan kokoon suurennettu piirros malliksi ja päätetään millä väreillä tullaan mikäkin kohta painamaan (prosessi- tai sekoitusväreillä).

Tämän jälkeen otetaan painettavien värien lukumäärää vastaava määrä kirkkaita kalvoja sopivaan kokoon leikattuna. Tehdään nastakohdisyusrimaa varten kalvolle rei’itys. Kiinnitetään luonnospaperi teipillä pöytään liikkumattomaksi ja ensimmäinen kalvo sen päälle, että se peittää sen kauttaaltaan. Ensimmäinen kalvo nimetään osavärin nimellä, jolla se tullaan painamaan. Luonnoksen mukaan maalataan siveltimellä kalvolle esim. DensiGrey-peittovärillä kaikki ne kohdat, jotka tulevat painettavaksi tällä tietyllä painovärillä.

Tämän jälkeen annetaan värin kuivua ja asetetaan mahdolliset kohdistusmerkit moniväritöissä kalvolle. Aseta seuraavan osavärin kalvo edellisen päälle johon samalla menetelmällä maalaat mustalla peittovärillä taas ne kohdat, jotka tulee painettavaksi sillä kalvolla kopioidulla seripainoseulalla. Näin jatketaan niin kauan kuin on painettavia osavärejä.

Painokehien kalvotus

Työskentelyssä tarvitaan puhdas seripainoseula, jolle levitetään valotusemulsio. Mutta jos ei löydy sopivaa, niin selvitetään mikä painokehä (seula) voidaan puhdistaa entisestä painoaiheestaan kalvon poistoaineella.

Kalvon poisto tapahtuu käyttämällä vihreätä geelimäistä kalvonpoistoainetta (esim. AQ-51 Stripper, selvitä mitä muita kemikaaleja on saatavilla), jota annostellaan tiskiharjalla puhdistettavalle seulalle ja hangataan sitä rivakasti kauttaaltaan seulakankaalle pitäen huolta, ettei se pääse kuivahtamaan seulakankaalle, jolloin se jämähtää kiinni eikä lähde pois enää normaalikonstein. Tämän välttämiseksi pesun kestäessä lisätään rasvanpoistoainetta (saippuaa) sekaan ja jatketaan puhdistusta. Tämä puhdistus tehdään riittävän pitkään huolellisesti ja kauttaaltaan reunoja myöten, sillä mitä paremmin tämän vaiheen toteuttaa, sitä paremmin vanha emulsio lähtee seulakankaalta pois.

Tämän jälkeen seulakangas puhdistetaan painepesurilla, johon on laitettu suutin sellaiseen asentoon, että se on laaja viuhkamainen, sillä jos vesisuihku on pistemäinen, se repii seulakankaan riekaleiksi. Painesuihkua liikutellaan jatkuvasti sentin etäisyydellä ylhäältä alaspäin niin kauan kunnes seula on puhdas. Jos seulakangas ei vieläkään puhdistunut ja auennut, silloin voidaan käyttää esim. AQ-46 NUC tai vastaavaa, joka on tehokas kalvon poistoaine. NUC on vähäarominen ja voimakas liuottava aine. Tutustu NUC-pesuaineen käyttöohjeisiin ja käyttöturvatiedostteisiin. Tämän jälkeen suoritetaan rasvan poisto (mäntynestesaippualla/vedellä. Seossuhde 1 osa mäntynestesaippuaa ja 2 osaa huoneenlämpöistä vettä) ja huuhdellaan seula ja asetetaan kuivamaan.

Valotusemulsiotyöskentely (kalvotusaine) esim. AQ-29 ja Professional Azocol Poly Plus S-XR (tai vastaavalla) täytyy herkistää valolle ensin, jos sitä ei ole valmiina. Valotusemulsio valmistetaan käyttökuntoon siten, että pieni herkisteainepurkki lisätään hämmentäen valotusemulsion joukkoon. Valmis valotusemulsio on valonherkkää, joten sitä on käsiteltävä mahdollisimman vähän kirkkaassa valossa ennen valotusta. Valmiilla valotusemulsiolla on vain rajallinen käyttöaika n. 3 kk. Valotusemulsio levitetään kalvotuskourulla seulalle mahdollisimman tasaisena ja ohuena kalvona seulan molemmille puolille. Tämän jälkeen kalvotettu seula laitetaan kuivumaan valolta suojattuun paikkaan. Täysin kuivalle seulalle voidaan kopioida painojälki filmiltä tai DensiGrey-värillä värjätyiltä kalvoilta.

Kopiointi

Painokehä, jossa on kopioitava filmi tai kalvo kiinni, asetetaan valotusraamiin. Varmistetaan ennen valotusta, että raamin lasi on puhdas, sillä kaikki epäpuhtaudet kopioituvat seulakankaalle roskina. Myös valotusajan oikeellisuudesta on varmistuttava. Tämän jälkeen suoritetaan valotus.

Kehitys

Valotuksen jälkeen asetetaan seulakangas pesualtaaseen, jossa vesipesukehitys toteutetaan suihkuttamalla kädenlämpöistä vettä seulakankaan molemmille puolille. Kehitystä jatketaan niin kauan kunnes painoaiheen kaikki kohdat ovat avautuneet täysin seulakankaalle. Tämän jälkeen seulakangas kuivataan ennen painatusta.

Korjailu

Tarkastetaan seulakankaalta ylimääräiset reiät joihin voidaan levittää valotusemulsiota pahvinpalasella. Anna valotusemulsion korjauskohtien kuivua, jonka jälkeen niille annetaan normaali valotus, jotta korjausemulsio kovettuisi seulakankaalle.

Painokarusellin kohdistusmenetelmä

Painatuskarusellissa on pallokuppikohdistusjärjestelmä. Samanlainen pallokuppikohdistusjärjestelmä
on myös asemointipöydässä, mikä takaa värien kohdistuksen painatuksessa ilman säätöjä. Kohdistus voidaan toteuttaa myös kopioraamin lasille kiinnitetyn kohdistusnastariman avulla, jolloin kukin osaväri kiinnitetään kohdistusnastoihin ja valotetaan seulalle. Kohdistusasemointipöydässä on millimetriruudukko, jonka avulla kopioitava filmiaineisto saadaan asetettua suoraksi. Kohdistusasemointipöydälle asetetaan filmi sopivalle paikalle huomioiden painettava materiaali, mutta yleensä keskelle seulaa. Tämä filmi tai kalvo kiinnitetään kahdesta reunastaan kevyesti asemointipöydän lasiin kiinni, sekä filmin tai kalvon päälle neljään kulmaan asetetaan kaksipuoleista teipistä palaset, joista ei vielä oteta suojapaperia pois, ainoastaan niistä, jotka ovat valmiina päällimmäisinä siirrettäväksi kalvotetulle seulalle kopiointia varten.

Käytä kohdistusmerkkejä hyödyksi, kun asetat painettavia kalvoja toistensa päälle asemointikohdistupöydällä. Kuhunkin seulaan siirretään päällimmäinen filmi tai kalvo, jonka kaksipuoleisisista teipeistä on poistettu suojapaperi, niin että seulakangasta painetaan päältä teipin kohdilta kiinni. Sen jälkeen seulakangasta varovasti nostetaan siten, että päällimmäinen filmi tai kalvo seuraa irtoavaa seulakangasta.

Painaminen

Valmistele painokaruselli painatusta varten levittämällä tarraliimaa pahvinpalasella ohuelti paletin pinnalle, jonka avulla painettava kangaspainomateriaali kiinnitetään painatusta varten painopalettiin kiinni. Aseta sopiva vedostusmateriaali painopalettiin ja laita seulalle painettavaksi tarkoitettua painoväriä reilusti seulakankaan reunalle. Vedä raakelilla väriä seulakankaan yli niin, että lankojen kudosten väliin muodostuvat värikupit täyttyvät värillä ja sitten levitä kevyesti vetämällä painoaiheen päälle paksu värikerros, ettei painoväri kuivuisi painoaiheeseen kiinni seulakankaalle ja painaminen näin estyisi.

Tämän jälkeen työ vedostetaan raakelia vetämällä painoaihe seulakankaan läpi painettavalle materiaalille. Painatustulokseen vaikuttaa raakelin kulma, jolla vedetään sekä voima ja nopeus jolla raakelin veto toteutetaan. Tee tarvittavat havainnot ja suorita lopullinen painaminen.

Painovärit

Seripainossa voidaan käyttää vesi- tai liuotinohenteisia painovärejä. Nämä värit voivat olla paperi- tai kangaspainatukseen sopivia. Värit voivat olla kuultavia, kun painetaan nelivärikuvia tai peittäviä, kun halutaan ettei alla olevan kankaan väri näy alta. Värit voivat kuulua nelivärisarjaan (prosessivärit) tai ovat PMS sekoitevärejä. Vesiohenteiset painovärit ovat hankalampia käyttää, sillä ne kuivuvat herkästi seulakankaalle kiinni. estäen painojäljen siirtymisen painettavalle pinnalle. Työympäristö tulee siistiä aina työskentelyn jälkeen vielä värin voi pyyhkäistä pois helposti.

Välineiden huolto painamisen jälkeen

Pese vedellä vesiohenteinen painoväri mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti seulasta ja työvälineistä, sekä työympäristöstäsi. Vie välineet ja raaka-aineet paikoilleen, sekä siisti huolellisesti työympäristösi.

Seripainoteoria

Painomenetelmistä yksinkertaisempia ja huokeimpia on painokaavion käyttö. Painokaavio valmistetaan puiseen tai metalliseen kehykseen tiukasti pingoitetun seulakankaan alapinnalle. Perinteisesti tähän tarkoitukseen käytettiin silkkiä, ja siitä syystä menetelmää kutsuttiin silkkipainoksi, mutta nykyään tekokuidut ovat syrjäyttäneet silkin ja menetelmän toinen nimi, seripaino, on ehkä asiallisempi. Teollisessa seripainossa painokaaviot valmistetaan valokuvauksen keinoin, vaikka veitsellä leikattuja sabloneja käytetään vielä nykyäänkin. Varsinainen painaminen voidaan aloittaa, kun sekä paperi että painokehys on kohdistettu painettavaan materiaaliin. Painoväriä vedetään kehyksen reunasta toiseen kumiterällä varustetun raakelin avulla. Raakeli puristaa painokaavion paperia vasten, ja painoväri siirtyy seulakankaan auki olevista kohdista läpi. Seripainoille ominainen piirre on painetun värikerroksen paksuus joskus jopa kymmenen kertaa paksumpi kuin muilla menetelmillä painettuna.

Seripainolla painettaessa tulee muistaa seripainon rajallinen painatuksen toistokyky, mikä tarkoittaa sitä, että linjatiheyden on oltava noin 20 linjaa senttimetriä kohti ja kuvan sävyalan tulisi olla 20% – 80% välissä, sillä pienet rasteripisteet eivät painaudu painoalustalle ja tummat sävyt menevät taas tukkoon. Tästä on seurauksena kuvan sävyntoiston latistuminen, jos näitä asioita ei oteta huomioon tehtäessä seripaino-originaalia rasteroimalla. Seulakankaissakin on erilaisia lankatiheyksiä, mikä on otettava huomioon rasteritiheyttä valittaessa. Seulakankaat pingoitetaan kehykseen koneellisesti ja liimataan kiinni seulakankaan läpi kaksikompponenttiliimalla tai pingoittamalla käsin ja niittaamalla puukehykseen. Puukehys kestää pienempiä pingoitusvoimia kuin metallikehykset. Seulakankaan kireys vaikuttaa painettavien värien kohdistumiseen, sillä raakelin veto venyttää seulakangasta käsin painettaessa aina vähän eri suuntaan ja moniväritöissä syntyy kohdistusvirheitä.

Seripainon nimikkeistöä:

kehys = kehys ilman seulaa

formu = kehys, jossa on seula

shabloona = formulle siirretään shabloona, joka voi olla joko leikattu tai valotettu

stensiili = painokehilö valmiina painamista varten

filleri = täyteaine stensiilin korjauksia ja siinä olevien tarpeettomien reikien peittämiseen

Seulan kudontatiheyden tulee olla vähintään 3 kertaa suurempi kuin käytetyn filmin linjatiheys. Esim. filmin linjatiheys 24 l/cm, niin seulan kudontatiheyden tulee olla vähintään (3 x 24) 72 l/cm.

Nelivärierottelussa voidaan jo reprotyövaiheessa poistaa mahdollisen seulakankaan ja rasteripistelinjojen muodostama moaree-kuvio. Kuvan muodostamat kolme pääväriä magentta, cyan ja musta tulee laittaa 30 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Ihonväriä tai muita vastaavia painotöitä painettaessa tulee keltainen ja magentta voimakkaina väreinä asettaa 45 asteen kulmiin toisistaan esim. keltainen 0, cyan 15, magenta 45 ja musta 75.

Huolimatta kulmien kallistuksesta saattaa painojäljessä vieläkin ilmetä moaree-kuviota, varsinkin kun seula on tiheä.

Seripainomenetelmässä värien peittokyvyn mukaan tulee määritellä värien painamisjärjestys jo reprotyövaiheessa, jotta värivedos osataan tehdä samassa värijärjestyksessä.

Seripainaminen keramiikalle

Astiat valmistetaan savesta joiden pinnalle sumutetaan lasitekerros ja astiat laitetaan yksi kerrallaan uunikapseliin, sekä pinotaan lavoille uuniin viemistä varten. Lavat jossa on poltettavat astiat kapseleissa kulkevat n. 24 tuntia uunin läpi johon saadaan nestekaasuliekillä 1250 celsiuasteen lämpötila. Valmiille lasitetuille astioille, mukeihin jne, painaminen tapahtuu epäsuorasti painamalla kaikki osavärit silikonipintaisille painoarkille seripainokoneilla liuotinväreillä seripainotekniikalla. Lopuksi päälle painetaan lakkakerros, jotta värit saadaan sidotuksi siirrettäväksi elementiksi. Painovärien pigmentit ovat maasta peräisin ja ne liuotetaan painoväriin. Väripigmenttien suppeudesta johtuen kaikkia värejä ei pystytä saamaan aikaiseksi valmiiseen astiaan. Arkilta painoaihe voidaan siirtää vedellä liuottamalla, sillä lakkaan kiinnittynyt painovärikuva irtoaa painoarkista ja se siirretään käsin kosteaan lasitettuun astiaan. Painettu väri ja lopullisessa lämpökäsitellyssä astiassa nähtävä painoväri saattaa olla hyvinkin eri sävyinen. Tämän jälkeen siirtolakka poltetaan uunissa pois ja painoväri imeytyy kuumuudessa esineen lasitteeseen. Lämmöllä siirrettävät painoaiheet siirretään koneellisesti arkeilta lämmitetyn puoliympyräsilikonityynyn kautta keraamisenkupin tai mukin pinnalle, jossa lakka on sitonut värit ja mahdollistanut värikuvion siirtymisen. Lopuksi lakka poltetaan pois.

Tampopainomenetelmässä on kaiverrettu laatta, jonka päälle levitetään väri ja teräs raakeli pyyhkii ylimääräisen värin pois laatan pinnalta. Kumitutti laskeutuu laatan pinnalle ja painoaihe siirtyy laatalta kumitutuille ja josta painettavaan materiaalin, kun kumitutti laskeutuu painettavan materiaalin pinnalle. Painettavat materiaalit voivat olla muodoltaan monenlaisia. Tampopainomenetelmällä painetaan myös astioita.

Tampopainomenetelmä

Tampopainomentelmä eli silikonipaino on painomenetelmä, jolla voidaan painaa painoaihio suoraan erilaisten esineiden pintaan. Tätä painomenetelmää käytetään painettaessa mm. keraamisiin astioihin koristekuvioita sekä erilaisiin pientuotteisiin, kuten kyniin, avaimenperiin yms.

Tampopainomenetelmässä painoaihio on syvennyksenä metalli- tai fotopolymeerilevyn pinnassa. Painamistapahtumassa painolevyn pintaan levitetään ensin painoväri kumisella raakelilla. Kumiraakeli puristaa värin painoaihion mukaisiin syvennyksiin ja levyn pinnalle jäänyt väri kaavitaan pois metallisella raakelilla. Tämän jälkeen silikonista tai kumista valmistettu painotamponi puristetaan levyä vasten, jolloin syvennyksissä ollut painoväri tarttuu tamponin pintaan. Painettaessa tamponilla esineen pintaan vasten, niin tamponi muotoutuu esineen pinnan mukaiseksi ja painoväri siirtyy esineeseen.

Positiivisena filminä oleva painoaihio asetetaan valonherkällä emulsiolla päällystetyn metallilevyn tai fotopolymeerilevyn pintaa vasten. Tämän jälkeen levylle filmin läpi heijastetaan UV-valoa. UV-säteet kovettavat levyn valoa saaneet alueet ja positiivisen filmin alla olleet painoaihion mukaiset pehmeänä pysyneet valottumattomat alueet huuhdotaan pois lämpöisellä vedellä. Fotopolymeerilevy on painovalmis kuivauksen ja ns. karkaisuvalotuksen jälkeen. Valonherkällä emulsiolla päällystetylle metallilevylle levitetään painoaihion valottamisen jälkeen happoa, joka syövyttää painoaihion levyn pintaan. Tämän jälkeen syöpynyt aihio viimeistellään vielä käsin kaivertamalla.

Tampopainokoneiden rakenteet ja automaatio on kehittynyt niillä painettavien tuotteiden vaatimusten mukaisesti. Pienimmät tampopainokoneet ovat pöydällä pidettäviä käsipainokoneita ja suurissa, esim. keraamisiin astioihin painavissa koneissa ovat varsinaista painoyksikköä hallitsevampia rakenteita esineiden käsittelyyn tarvittavat rakenteet.

Lähteet:

Juhola, Kivi, Klementti ja Lohilahti Painomenetelmät ja erikoistekniikat. Valtion painatuskeskus 1988

Kirjallisuus:

Ingvar Hurtig, Nils G. Stenqvist. Serigrafi – Handbok i screentrycking. Bonniers Stockholm 1976.

Maija Pellonpää-Forss. Kankaanpainanta, välineet, suunnittelu ja painaminen. Taideteollinen korkeakoulu, julkaisu B 89, Jyväskylä 2009