Julkaisujen toteuttamisen perusteista jotakin

Microsoft Office 365 Publisher

Office 365 paketin Publisherilla voi tehdä erilaisia julkaisuja. Aloita käynnistämällä Publisherilla käynnistämällä se. Ohjelman käynnistyttyä voi ottaa käyttöön erilaisia mallipohjia erityyppisten julkaisujen valmistukseen tai tyhjä pohja, joka määritellään julkaisu tarpeesi sopivaksi, mutta joudut itse valitsemaan asettelun fontit jne. Tehdessäsi esim. neljä sivuista A5 sivukokoista vihkosta, niin voit tehdä arkkiasemoinnin tulostusta varten Tulosta-valikon, jossa Asetukset kohdassa tehdään määritykset. Jos on tarkoitus tulostaa julkaisu tulostuspalvelussa, niin työ tallennetaan yksittäisiksi sivuiksi tai arkkiasemoiduksi-pdf tiedostoksi Tallenna nimellä kohdasta valitsemalla avautuvaan ikkunasta Muoto asetuksesta pdf ja taas uudesta ikkunasta painamalla Asetukset painiketta.

Adobe InDesign julkaisuohjelman käyttövihjeitä  

Julkaisuohjelmilla kuten Adoben InDesign ohjelmalla taitetaan jo olemassa olevaa raakatekstiä tai kirjoitetaan tekstit tekstilaatikoihin. Kuvat ja piirrokset tuodaan sivulle jo valmiiksi suunnitellun sivuasetteluiden mukaisesti käyttäen sovittua typografiaa, eli kirjasinlajeja, -kokoja. Uuden työn aloittaminen tapahtuu avaamalla esim. InDesign -ohjelma ja määrittelemällä tehtävä julkaisu File-valikon New-komennolla, onko kyseessä Document, Book (kirja), Library. Vihkotöissä (lehtityö) valitaan Document. Määrittele työsi sivun koko ja määrittele onko työssäsi vaaka- vai pystyasennossa oleva sivu. Tee määrittelyt master-sivulle Page-ikkunavalikossa ja tämän jälkeen Layout valikosta Margins and Columns kohdan kautta palstojen määrä ja sivun markinaalit, myös bleedit, eli leikkuumerkkien yli menevä painoalue, joka lopuksi leikataan pois jälkikäsittelyssä.

Sivunumero markkeeraus tehdään master-sivulla tekemällä sivunumeron kohdalle tekstilaatikko ja Type-valikon Insert Special characters ja alavalikosta valitaan Auto page number. Tekstilaatikkoon tulee A-kirjain, joka muuttuu varsinaisille taittosivuille siirryttäessä sivunumeroiksi.

Tavutus otetaan käyttöön valitsemalla tekstialue, johon kohdistetaan tavutus ja merkitse Kappale-paletin (Paragraph) > Tavutus-ruutuun (Hypenate). Tämän jälkeen valitaan Kirjasin-paletista tavutuksen perustana oleva tavutuskieli. Oletuskielen määritteleminen tapahtuu Tiedosto (File) > Asetukset (Preferences) > Sanasto (Dictionary) -valinalla avautuvaan tavutusikkunaan. Turvallisin tapa on tavuttaa teksti käsin, lisäämällä sanaan tavutusvihje. Tavutusvihje asetetaan pikavalikon Lisää erikoismerkki (Insert Special Character) > Tavutusvihje (Discretionary Hypen) -komennolla. Nämä tavutusmenetelmät voi yhdistää, kun ohjelma jostain syystä tavuttaa rivin väärin. Silloin voi merkitä tavutusvihjeen, joka ohittaa automaattisen tavutuksen asetukset.

Palstaan ladotun tekstin tasausten määritteleminen tapahtuu Kappale-paletin valikon Palstaan sovitus -komennolla (Justification) avautuvassa ikkunassa. Mitä enemmän suurin ja pienin arvo poikkeavat halutusta, sitä enemmän ohjelmalle annetaan liikkumavaraa tekstirivin sovittamisessa palstaan. Tasapainoisen ladelman aikaansaamiseksi kirjasinparien välistykseen ei tulisi puuttua. Yleensä tekstin sovitus hoidetaan sanavälejä muokkaamalla.

Logon saaminen läpinäkyväksi InDesign ohjelmalla tapahtuu Object -valikon Clipping Path valinnalla ja Options… komennon avulla. Määrittele Type: Detect Edgs ja tee tarvittavat säädöt.

Siirry varsinaisille sivuille klikkaamalla Page-ikkunavalikossa olevaa sivun kuvaketta. Sivut lisätään documenttiin Page ikkunavalikon nuolipainikkeen Insert Pages toiminnolla. Tekstin juoksuttaminen palstoihin tapahtuu, kun kursori on tekstilaatikossa vilkkumassa, niin File-valikon Place-komennolla valitset juoksutettavan tekstitiedoston. Samasta valikosta tuodaan kuvat ja piirrokset määriteltyihin kuvalaatikoihin. Tiedoston oikeellisuuden tarkistus ja korjaus tapahtuu File -valikon Preflight-komennolla. Tiedostosta voidaan tehdä pdf-tiedosto File valikon Export komennolla pdf/X:si.

Painotöissä, joiden painojälki menee leikkaukseen, kuten esim. nimikorteissa tulee määritellä bleed, eli leikkausvara, sillä puhtaaksi leikkauksessa muuten saattaa jäädä valkoisia painotuotteeseen kuulumattomia reunoja. Yleensä Bleed määritellään 3 mm suuruiseksi. Bleed-arvo määrittelee, kuinka monta millimetriä painojälki tulostuu leikkuumerkkien ulkopuolelle, jos Bleed-arvo on 0, ainoastaan sivujen reunojen sisäpuoliset alueet tulostuvat.

Huom! Arkkiasemointi- ja painatusongelmia syntyy, jos sijoitetaan yhtenäisiä palkkeja, kuvia ym. elementtejä aukeaman yli. Aukeaman yli menevät elementit tulee leikata isosta elementistä kahteen osaan kullekin sivulle erikseen sopiviksi.

Kun PDF-tiedosto tehdään InDesing -julkaisuohjelman File-valikon Export-komennolla, niin painolta voi kysyä voiko käyttää uudenpaa määritystä kuin pdf/X-1a:2001. Tämä asetus käyttää Acrobat 4:sta, joka ei tunne läpinäkyvyyttä, minkä vuoksi se pikselöi kuvat, eli läpinäkyvät elementit yhdistetään. Laita ruksi Options-ikkunan kohtaan View pdf after Exporting. Compression kohtaan Colour Images 300 ja for images above 305 ja voidaan ottaa käyttöön Do Not Downsample, Bicubic Downsampling to asemasta. Marks and Bleeds kohdassa Offset määritellään yleensä saman pituisiksi kuin leikkuuvarat. Output kohtaan laitetaan Colour Conversion No Colour Conversion, jos kuviin on jo PhotoShopissa määritelty väriprofiili, jos käyttää Convert to Destination, niin valitse Europe ISO coated 27, tai Coated Fogra 39. Kohtaan Standard pdf/x-1:2001. Advanced kohtaan voi laittaa Transparency Flattener ja Preset kohdasta tarkistetaan (High resolution).

Jos tekee kuvankäsittely-, piirros- ja julkaisuohjelmien uusimmilla versioilla ja uusimmilla ominaisuuksilla julkaisuja, niin niiden tulostaminen ei välttämättä onnistu aina, jolloin kannattaa työ tallettaa ensin Jpeg tai Tiff-tiedostoksi, joka sijoitetaan uudestaan julkaisuohjelman sivulle ja Export-komennolla tallennetaan pdf tiedosto pdf/X 1a 2001 asetuksella, joka toimii myös vanhemmissa RIP:eissä.

Adoben InDesign CS2 ohjelmalla voidaan tehdä arkkiasemointi seuraavasti, jos ei ole käytössä arkkiasemointiohjelmaa. Mene File-valikkoon ja anna InBooklet SE komento. Avautuvaan ikkunaan Layout kohtaan Style valitaan 2-up Saddle Stich valinta. Paina Print-painiketta ja valitse Setupista oikea paperikoko ja määrittele Page Position Centred. Lopuksi paina Print-painiketta, jolloin lopputulos on arkkiasemoitu pdf-tiedosto, jonka laitat tulotumaan digipainokoneen valitsemallesi arkkikoolle.

Sivunkuvauskieli PostScript

PDF (lyhenne sanoista Portable Document Format) on Adoben kehittämä PostScript-kieleen pohjautuva ohjelmistoriippumaton, siirrettävä tiedostomuoto. Sitä käytetään pääasiallisesti sähköiseen julkaisemiseen, tulostamiseen ja painamiseen. PDF-tiedosto on tulostimen ja näytön tarkkuudesta riippumaton. PDF:n versio 1.7 on hyväksytty ISO 32000 -standardi.

SGML- ja HTML-kieltä voidaan pitää loogisina sivunkuvauskielinä erotukseksi PostScript-kielestä, joka on graafinen sivunkuvauskieli. PostScript-koodi kuvaa yksityiskohtaisesti, miltä sivu näyttää tulostimen edellyttämällä tavalla. HTML sisältää sen asemasta loogisia kuvauksia siitä, miltä sivun rakenne näyttää esimerkiksi otsikoiden ja kappaleiden osalta, mutta ei mitään informaatiota siitä, miten nämä loogiset elementit näytetään web-selaimessa. Se, että HTML ei sisällä yksityiskohtaista informaatiota siitä, miten sivut piirretään, on suuri vahvuus ja PostScript-tiedostot tulevat kooltaan suuriksi verrattuna HTML-tiedostoihin.

Julkaisun valmistuksessa tarvittavaa kuvankäsittelyä

Tehdessäsi seuraavia harjoituksia, tarkoituksena on käyttää omia valokuvia taikka kuvata kameralla julkaisussa tarvittavat valokuvat, sekä käsitellä ne sopivaan muotoon. Julkaisun tarvitsemat kuvat rajataan oikeaan kokoon ja säädetään värisävyt kuvankäsittelyohjelmalla esim. Photoshopilla. Digitaalisesti painettavien valokuvien resoluution tulee olla enemmän kuin näyttöresoluutio 72 dpi, eli resoluution tulisi olla noin kaksi kertaa rasteritiheyden verran (lpi) noin 200 dpi:tä, mutta liiallisesta resoluutiotarkkuudesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin haittaa, koska tiedoston koko kasvaa ja työskentely tulee hitaaksi ilman kuvan laadun paranemista.

Digitaalisissa tulostimissa jokainen tulostettava rasteripiste rakennetaan matriisin sisään useasta pienemmästä tulostuspisteestä. Tämä matriisi määrää kuinka monta pistettä tarvitaan yhteen rasteripisteeseen ja rasteripisteen koko määrää rasteritiheyden. Digitaalinen painokone, jonka tarkkuus on 2400 dpi pystyy tuottamaan rasteripisteen, joka muodostuu 16 x 16 matriisista. Kun 2400 jaetaan 16, saadaan 150 lpi. Vastaavasti 300 dpi:n laseri tuottaa 60 lpi rasteritiheyden 5 x 5 matriisilla. Harmaasävyt määräytyvät matriisin pistemäärän mukaan, sillä 16 x 16 matriisissa on 256 harmaasävyä (16 x 16 = 256), kun 5 x 5 matriisi tuottaa 25 harmaasävyä. Ihmissilmä pystyy erottamaan 100 harmaasävyä. Uudemmissa RIP:ssä on harmaasävyjen resoluutiosidonnainen rajoitus poistettu uudella tekniikalla, jossa harmaasävyt muodostuvat pistealueesta eikä vain yksittäisestä rasteripisteestä.

Kuvankäsittelyohjelmissa on työkalupaletti, joka on ryhmitelty työkalujen tehtävien mukaan. Joidenkin työkalupainikkeiden oikeassa alanurkassa on pieni musta nuoli, joka tarkoittaa sitä, että sitä hiiren nappia painamalla löytyy lisää työkalun toimintaan liittyviä valintoja. Työkalupaletista löytyy valintatyökalut, maalaus- ja muokkaustyökalut, erikoistyökalut, näyttötyökalut, värivalintatyökalut, tilapainikkeet ja näyttötila. Kuvaosien siirto kuvasta toiseen voidaan toteuttaa kolmella eri tavalla, käyttämällä valinta-aluetta ja leikepöytää, käyttämällä valinta-aluetta ja siirtotyökalua tai käyttämällä Leimasin-työkalua. Leimasintyökalua käytettäessä avataan kuva, josta halutaan siirtää ja kuva, johon halutaan siirtää kuvan osia. Luo kohdekuvaan uusi taso Tasot -paletista. Valitse Leimasin-työkalu ja sille siveltimen koko. Valitse Leimasimen asetukset -paletista sekoitustilaksi Normaali ja peittävyydeksi 100%. Jos haluat, että kuva siirtyy kaikilta tasoilta, niin valitse käytä kaikkia tasoja. Paina Alt-näppäin pohjaan ja vie kohdistin siirrettävälle kuva-alueelle ja napsauta hiirinapilla. Vapauta Alt-näppäin ja maalaa työkalulla haluamasi kuva-alue toiseen kuvaan. Lähdekuvassa näkyy pieni risti siinä, mistä kuva-aluetta kopioidaan.

PhotoShopissa kannattaa ottaa käyttöön Euroopan painoalan asetukset 2, joka löytyy Väriasetukset -ikkunassa (Color Settings) avaamalla Muokkaa/Väriasetukset (Edit/Color Settings), sekä varmistaa, että CMYK-asetuksena on Euroscale ISO coated FOGRA27 ja sanomalehtipaperin ollessa painomateriaalina, niin Euroscale Uncoated v2, sillä Euroscale Uncoted v2 -asetus käyttää alhaisempaa kokonaisvärimäärää, mikä johtuu siitä, että sanomalehtiväri imeytyy paperin huokosiin ja pisteenkasvun ollessa tavallista suurempaa välisävyissä, kuin arkkioffsetissa. CMYK-muotoon muutetut kuvat ovat laiteriippuvaisia, mikä tarkoittaa sitä, että jos kuva painetaankin jollakin muulla painomenetelmällä, jolle se on valmistettu, saattaa lopputulos olla erilainen kuin oli tarkoitus alun perin oli. Tämän vuoksi on hyvä säilyttää originaali RGB-kuvat, josta tehdään tiettyä painomenetelmää varten omat CMYK-versiot.

Piirroksien tekeminen julkaisuun

Grafiikkaohjelmilla, joita on mm. Adobe Illustrator, valmistetaan julkaisun tarvitsemat piirrokset. On olemassa kahdenlaisia grafiikkaohjelmia. Grafiikkaohjelmilla saadaan aikaan bittikarttagrafiikkaa tai vektorigrafiikkaa. Vektorigrafiikka on piirros, joka muodostuu useista erillisistä perusobjekteista, kuten viivoista, käyristä, ellipseistä, suorakulmioista jne. Ohjelma piirtää piirrokseen kuuluvat objektit näytölle matemaattisen kaavan kuvaamana. Kuvasta tallennetaan tieto sen sisältämien objektien koosta, paikasta sekä objektien ääriviivojen rajoittamien alueiden täyttöväreistä ja -kuvioista. Koska jokainen vektorigrafiikkakuvan objekti on matemaattisesti määritelty, voidaan sen ominaisuuksia muuttaa helposti esim., jos suurentamalla objektia, sen kuvaamiseen tarvittavat lisäpisteet piirretään korjatun kaavan osoittamiin paikkoihin.

Tasojen käyttäminen kuvankäsittely- ja piirto-ohjelmissa tapahtuu Layer, eli tasopaneelin avulla luodaan kuvatiedostoon päällekkäisiä tasoja, alitasoja ja tasoryhmiä. Taso on kuin läpinäkyvä kalvo, jolle piirretään yksi tai useampia objekteja. Jos taso ei ole täytetty peittävillä objekteilla, alemmalla tasolla olevat kohteet näkyvät sen läpi. Tasojen avulla voi luoda ja muokata minkä tahansa tason objektia vaikuttamatta muiden tasojen sisältöön. On mahdollista näyttää, tulostaa, lukita ja järjestellä tasojen asemia toisiinsa nähden. Jos Illustrator ohjelmassa ei ole Layers -paneelia näkyvissä, sen saa näkyville Window > Layers valinnoilla.

Vektorigrafiikkaobjekti koostuu polusta (path) ja pisteistä (points). Yksinkertaisin piirros on polku, eli viiva, jolla on alku- ja lopetuspiste. Polulla voi olla useita suoria tai kaarevia segmenttejä. Piste voi olla kulmapiste (corner point), kaaripiste (curve point) tai yhdyspiste (connector point). Piirrettyä polkua voidaan muokata jälkeenpäin. Pisteitä voidaan muokata aktivoimalla piste, jolloin säätötangentit tulevat näkyviin Convert Anchor Point –työkalulla, joka saadaan esille Työkalupaletin Pen -työkalun alta (näppäinkomento on Vaihto+C), joiden päissä on ohjauspisteet. Tartu hiiriosoittimella ohjauspisteeseen ja säädä polku halutunlaiseksi. Voit lisätä ankkuripisteitä myös Pen –työkalun alta valitsemalla sieltä ankkuripisteen lisäystyökalun. Näitä ominaisuuksia voi hyödyntää mm. piirrettäessä pakkaussuunnittelussa nuuttaus- ja leikkauslinjoja vanhasta mallista mitoitettaviin pakkauksiin.

Teksti voidaan laittaa kulkemaan polkua pitkin valitsemalla Type –työkalupaletista Type On A Path –työkalu ja sen jälkeen osoitetaan hiirellä polkua, jota tekstin halutaan seuraavan. Type/Type On A Path –komennon alivalikoissa on komentoja, joilla voidaan muokata tekstin sijoittumista polulla. Type On A Path Options –ikkunan kautta voidaan myös määritellä näitä asetuksia.

Piirto-ohjelmissa kuten Illustratorissa, voidaan bittikarttakuva vektorioida vektorigrafiikaksi. Vektoriointi löytyy Object > Live Trace > Make, jonka jälkeen voidaan valita haluttu esiasetus (Preset) sekä avata vektorioinnin asetusikkuna Trace Options. Kun kuva on vektorioitu, se voidaan muuntaa poluiksi Expand tai vektorioinnin yhteydessä Object > Live Trace > Make and Expand. Treshold määrittelee arvon, jota vaaleammat sävyt tulevat valkoisiksi ja tummemmat mustiksi. Blur valinnalla sumennetaan kuva ennen vektoriointia, jotta vältytään pykäläisiltä reunoilta. Strokes määrittelyillä luodaan polkuja, joilla on ääriviivat. Path Fitting’in avulla määritetään, kuinka vektorioitu muoto noudattaa alkuperäistä muotoa. Alemmat arvot luovat tiiviimpiä ja korkeammat arvot väljempiä polkuja. Adoben Illustrator ohjelmalla voi korjata korjausta tarvitsevia pdf-tiedostoja.

Kotisivujulkaiseminen Internetissä

Kotisivut perustuvat HTML-koodiin. Koodia voi luoda sitä tarkoitusta varten kehitetyillä ohjelmilla visuaalisesti, kuten Adoben Dreamweaverilla. Viimeaikaisia DreamWeaver versioita on paranneltu tukemaan web-teknologiaa kuten CSS:ää, JavaScriptiä ja ohjelmistokehyksiä. HTML:n alkuperäinen tarkoitus oli kuvata WWW-sivun rakennetta kuin sen ulkoasua, mutta sivujen kirjoittajat halusivat ennen pitkää paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös dokumenttiensa ulkoasuun. Internetin selainvalmistajat kehittivät tarpeeseen esittelemällä HTML-määritykseen kuulumattomia elementtejä, joilla esitystapaa saattoi kuvailla. Monet näistä elementeistä jouduttiin myöhemmin ottamaan mukaan viralliseen HTML-määritykseen käytännön standardeina. Nykyisin monia elementtejä jälleen puuttuu itse HTML:sta, sillä ulkoasun kuvailussa on siirrytty erillisiin tyyliohjeisiin, jotka kuvataan CSS-kielellä. CSS:ään siirtyminen paitsi yksinkertaisti HTML:ää, myös helpotti sivujen luomista ja päivittämistä. Valmiit kotisivutiedosto siirretään palvelimelle ja määritetystä internet-osoitteesta ne ovat katseltavissa suurelle yleisölle.

Kirjallisuutta:

Petri Miettinen on kirjoittanut ”Kotisivun tekeminen” (Docendo 2001) ja Miikka Lyytikäinen ja Mauri Mäkitalo ”Dreamweaver MX 2004” (Docendo 2004). Elizabet Castro ”Kotisivut kuntoon” (Readme.fi Oy 2007).
Markku Jussila, Antti Leino ”net. verkkoviestinnän käsikirja” (Infoviestintä Oy 1999).

https://docplayer.fi/481793-Kotisivuohjeet-etelapohjalaiset-kylat-ry-sivupohjien-rakenne.html

Microsoft Sharepoint desinger 365