Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2015

Kertomus Pietarista 1800-luvulta

Kaartineversti Vasili Alexandrovits Pašhkov syntyi 1834 rikkaaseen perheeseen. Melko nuorena sai Vasili haltuunsa suuren omaisuuden, kuten Undorffin arvokkaat kuparikaivokset lähellä Siperian rajaa ja suuret maa-alueet Nishi-Novgorodin ja Orenburgin kuvernementissä sekä talokiinteistöt Pietarissa, joista marmoripalatsi Englannin rantakadulla Nevan varrella.

Vakiintuneen tavan mukaan Vasili meni sotilasuralle aloittaen junkkarikoulun ja päätyi everstiksi ennen neljääkymmentä ikävuotta. Hän eli porvarillista elämää. Historiassa von Hedenström mainitsee kirjassaan ”Venäjän historia” Pashkovista ”Hän oli Pietarin ensimmäinen valssintanssija”. Pietarin pitkinä talvisina öinä vuotivat virtoina viini ja samppanja Pashkovin kuin muidenkin ylhäissukuisten palatsien pöydillä. Mutta tyydyttikö tuo kaikki ihmissielun syvintä kaipausta? Eräs näistä tyytymättömistä oli kenraali-adjutantti Tshertkovin puoliso, eversti Pashkovin sisar. Kenraalitar Tshertkov oli kuoleman kautta kadottanut lapsensa ja se käänsi hänen katseensa taivaallisiin. Ylhäisten venäläisten tavoin matkustelivat Tshertkovit ulkomailla, ja eräällä tällaisella matkalla tapasi kenraalitar tunnetun englantilaisen herätyssaarnaajan lordi Radstockin ensin Englannissa ja sittemmin Pariisissa. Heränneen mielen vakavuudella oman ja seurapiirinsä hengellistä tarvetta ajatellen pyysi rouva Tshertkov lordi Radstockin Pietariin.

Talvella 1874 saapui englantilainen lordi Radstock Pietariin. Ensimmäinen kokous oli kenraalitar Jelizaveta Tshertkovan salongissa. Tämäkö jumalanpalvelusta! Ei messua, ei kuoripoikia, ei hostiaa, ei kynttilöitä eikä pyhäinkuvia. Tavallisessa arkipuvussa lordi Radstock Raamattu kädessä puhui Kristuksen kautta ilmestyneestä pelastuksesta yksinkertaisesti, uudestaan ja uudestaan toistaen Tulkaa Jeesuksen luo. Toisen ja viimeisen kerran Granville Waldegrave Radstock (1833-1913) tuli Pietariin 1878. Edvard Radzinskin kirjassa ”Aleksanteri II, Venäjän suuri vapauttaja” (WSOY 2005) mainitaan: ”Tsaari oli alkanut viime aikoina selvästi huomata, että ortodoksisen kirkon vaikutusvalta oli heikentynyt. Protestanttisen saarnaajan lordi Redstockin äskeinen vierailu Pietarissa oli todiste siitä. Tuo tylsään harmaaseen takkiin pukeutunut pitkä, vanha, leveäotsainen englantilaismies, jonka kaljun päälaen ympärillä hapsotti vaaleita hiuksia ja poskilla lyhyet punertavat pulisongit, oli ollut valtava menestys ortodoksisessa pääkaupungissa. Hän oli suorastaan tartuttanut uskonsa ihmisiin. Hänen saarnojaan kuunnelleet rikkaat ihmiset olivat lahjoittaneet maatiloja ja uhranneet tuhansia ruplia hyväntekeväisyyteen. Häntä oli pyydetty jatkuvasti esiintymään kaikkein vaikutusvaltaisimpiin salonkeihin. Nelisenkymmentä maan ylhäisintä perhettä oli avannut hänelle kotinsa oven. Kulkulaitosministeri kreivi Aleksei Bobrinski, jolla oli läheiset yhteydet hallitsijaan, sekä tunnettu pohatta ruhtinas Vasili Paskov olivat kääntyneet protestanttiseen uskoon.”

Eräänä yönä koki eversti Pashkov kääntymisensä. Silloin ratkaisivat suhteensa kristillisyyteen keisarin hovimestari kreivi Modest Korff, myöhemmin everstin karkoituskaveri kreivit von der Pahlen ja Paul Nicolay (1880-1919) lanko, Shuvaloff, ruhtinattaret Gagarin ja Lieven, joista viime mainittu vielä pakolaisena Englannissa. Nicolay-suku oli kotoisin Ruotsista ja jo 1500 luvulla sukua muutti Keski-Eurooppaan. Strassburgissa 1737 syntyneestä Ludwig Heinrich Nicolaysta tuli suvun aatelisen haaran kanta-isä. Venäjällä suku sai vapaaherran paronin arvon vuonna 1788. L.H. Nicolay osti Viipurin lähellä olevan Monrepos-nimisen ratsutilan. L. H. Nicolayn vuonna 1777 syntynyt poika Paul tuli suomalaiseksi vapaaherraksi, jonka sukukartanona oli Viipurin Monrepos.

On säilynyt asiakirja, josta selviää, että jo 1876 eversti Pashkov, hovimestari Korff, ruhtinatar Gagarin ja kenraalitar Tshertkov jättivät sisäministerille sääntöehdotuksen uskonnollisten ja siveellisten kirjojen levittämistä varten. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli tarjota kansalle tilaisuus hankkia itselleen edullisesti raamatunosia ja muutakin uskonnollista kirjallisuutta. Pyhän Synodin kannattamana ministeri hyväksyikin säännöt joulukuun 4 pnä mainittuna vuonna.

Sosiaalinen toiminta oli erittäin laaja tämän kristillisyyden piirissä. Perustettiin pesulaitos, oli ompeluopisto nuorille tytöille, siitä varttuneimmille annettiin ompelusta kotona tehtäväksi, sitten keittiö, josta tehdastyöläiset ja varattomat ylioppilaat saivat halvalla ruokaa, oli lastenseimi, joissa pienokaisia hoidettiin äitien työssä ollessa ja kauppaliike, jossa myytiin varattomien naisten valmistamia käsitöitä. Kaikki nämä rahoitti eversti Pashkov etupäässä. Eri työalojen hoitajat olivat uskovia ja pitivät viikoittain rukouskokouksia. Pashkovin koti oli muuttunut kirkoksi, joissa oli osanottajia 1400 – 1500 henkeen asti. Sankeyn laulut, jotka kaikki olivat käännetty venäjäksi, kajahtivat silloin tuhansin äänin.

Eversti Pashkovia vastaan laadittiin syytekirjelmä: ”Tänä vuonna (syytekirjelmä jätettiin keisarille toukok. 1880) ovat kokoukset, joita pidetään säännöllisesti joka viikko Pashkovin luona, melkoisesti laajentuneet. Paitsi sitä, että P. käy ajurien pihoilla, hän avaa kerran tai kahdesti viikossa talonsa suurenmoiset salit rukouskokouksille, joihin kokoontuu kaikenlaisia ihmisiä korkeasukuisista perheistä alkaen halvempiin asti. Hänen salinsakin alkavat jo käydä ahtaiksi. Viime sunnuntaina oli siellä koolla noin 1500 henkeä. Monet tulevat uteliaisuudesta, toiset kuulemaan Jumalan sanaa. Toiset, varsinkin korkeammista piireistä, ovat kiintyneet niihin kokouksiin uskonkiihkolla. He haluavat uusia ilmestyksiä. Pashkov on alkanut nyt seurata jonkinlaista protestanttista rukousjärjestystä. Siellä on tarjolla kirjoja, laulukirjoja, joiden laulut ovat huonosti käännetty värssyiksi. Herra Pashkov nousee puhujalavalle ja ehdottaa laulettavaksi laulun. Joku hänen perheensä jäsen johtaa säveltä harmonilla. Laulu lauletaan äänissä, ja köörin yhtyvät kaikki kokoontuneet seuraten sanoja kirjasta. Sitten seuraa Pashkovin saarna ja taas laulu. Herra Pashkov saarnaa typerästi ilman lahjoja, alati viitaten Radstockin opetuksen tunnettuihin kohtiin: Rakastakaa Kristusta, älkää välittäkö töistä. Ei työ pelasta teitä. Kristus on tullut kaikkien lunastajaksi ja enempää ei tarvita.” Kirjelmä päättyy viiteen ponsilauselmaan, joissa eräässä pykälässä esitetään, että Pashkov karkotettaisiin maasta joksikin ajaksi. Mutta keisarin suopeus aiheutti sen, ettei yliprokuraattorin kirjelmä antanut aihetta mihinkään toimenpiteisiin. Vasta kun Aleksanteri II oli kuollut ja kahden vuoden kuluttua edellisestä kirjelmästä Pobedonostsev uudelleen valitti, tällä kertaa sisäministerille, nousi vastustus äärimmilleen ja Paškovin kohtalona oli joutua ensin poliisivalvontaan ja pakotettiin myöhemmin muuttamaan ulkomaille.

Lähteet:

Uuras Saarnivaara. He elivät Jumalan voimasta. Ev. Lut. Herätysseura r.y. 1983