3 D tulostuksesta jotakin

3D-tulostus

Ollessani ammattikoulussa opettajana, niin minulla oli 3D tulostuksen perusteet opetettavanani. Tässä tämä kokoamani materiaali on, vaikka se on muutaman vuoden takaa.

3D tulostus on esineiden valmistamista digitaalisesta mallista. Esineet valmistetaan lisäämällä tulostusmateriaalia ohut kerros kerrallaan päällekkäin erilaisin menetelmin. Kun tätä toistetaan  riittävän kauan niin, että saadaan aikaiseksi valituista materiaaleista koostuva 3D esine. 3D tulostimella voi valmistaa koriste-esineitä, pienoismalleja, prototyyppejä, leluja, valumuotteja, varaosia varaosapiirroksista, silmälasien kehyksiä, tieteissä tarvittavia havaintoesineitä havainnollistamaan vaikeasti ymmärrettäviä asioita, ruokaa ja koristella kakkuja (www.naturalmachines.com)  jne… Tulostusnopeuteen vaikuttaa käytettävä 3D tulostustekniikka, valittu tulosteen laatu ja täyttöaste (kappaleen rakentaminen pelkästä seinämistä aina umpinaiseen kappaleeseen valinnaisilla täyttöasteilla). Jos tulostettavassa kappaleessa on tyhjän päällä olevia ulokkeita, niin tarvitaan tukirakennetta, joka voi olla samasta materiaalista tai erillistä tähän tarkoitukseen sopivaa tukimateriaalia. 3D kappaleiden tukirakenne voidaan varovasti poistaa leikkureilla tai pihdeillä, jotkut tukimateriaalit poistetaan vedellä painepesurilla tai lämpimällä vedellä liuottamalla.

“…Kiina on ilmoittanut perustavansa 3D tulostustutkimuskeskuksen kymmeneen Kiinan suurimpaan kaupunkiin…” 3D Printing Industry Today

Mitä 3D tulostamisella tarkoitetaan, niin aiheesta löytyy paljon materiaalia internetistä, kuten

https://www.3dhubs.com/what-is-3d-printing 

Valmiita 3D tulostustiedostoja löytyy mm.

https://grabcad.com ja

https://www.thingiverse.com/ ja

http://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/uutiset/1132/3D-tulosta-itsellesi-oma-Ducati-Panigale-1199-Ducati-1199-Panigale.htm

Työvaiheet

Haluttu esine mallinnetaan CAD-ohjelmalla esim. Solidworksilla, Blenderillä tai 3D-skannerilla tietokoneelle skannattu tiedosto, jossa sitä voi vielä muokata. Kun kappaleesta on saatu aikaan lopullinen 3D malli, niin sen toimivuus voidaan tarkistaa Netfabb ohjelmalla https://netfabb.azurewebsites.net/index.php Tämän jälkeen siirtää stl tiedosto tulostusohjelmaan esim. Repetier Host, joka tekee stl-tiedostosta G-liikkeenhallinta koodia ohjatakseen tulostinta. Tulostusohjelma viipaloi kappaleen kymmeniin tai jopa satoihin viipaleisiin. Tulostusohjelma ohjaa tulostinta näiden kuvioviipaleiden mukaisesti kerros kerrokselta, jolloin useiden päällekkäisten kerrosten avulla syntyy kokonainen kappale.

Mitä stl -tiedostomuoto pitää sisällään löytyy tältä kotisivulta…

http://www.aipworks.fi/stl_formaatti 

PhotoShop cc ja 3D mallinnuksessa

Kun Photoshopilla lähdetään valmistamaan yksinkertaisia 3D kappaleita, niin ne kannattaa toteuttaa ne Layereilla, jolloin kappaleen yksityiskohdat piirretään omille Layerileilleen.
Aloitetaan uuden tiedoston valmistaminen File -valikon New komennolla, jolloin valitaan RGB, resoluutioksi 72. Luodaan uusi Layer jolle rakennetaan tulevaan esineen yksityiskohta esim. Regtangle toolilla ja pidetään huoli, kun piirretään uutta osasta kappaleeseen ettei edellinen Layer ole aktiivinen. Jos kappaleeseen tulee reikä, niin toteuta se Layer –valikon Rasterize > Rasteraising komennolla kappale ja piirrä reikäaihio esim. Elliptical Merque Toolilla ja paina Back pace –näppäintä, jolloin reikä syntyy kappaleeseen. Kun kappale alkaa olla valmis, niin valitse kaikki Layerit vaihtonäppäimellä ja anna Layer –valikon Merge Shape –komento. Lopuksi annetaan New 3D Extrusion Selected Layer –komento.

Kappaleen ollessa kolmeulotteisessa tilassa, niin Properties 3D –ikkunassa voidaan käännellä kappaletta. Kappaleen paksuutta voidaan säätää Extrusion Depth säätimellä. Kappaleen voi kääntää parhaaseen mahdolliseen tulostusasentoon määrittelemällä sopiva kulma-asteluku. Lopuksi paina Move To Ground –painiketta. Kun tekee kappaleen asetusikkunaan asetuksia, niin on oltava tarkkana että kappale on valittuna, eikä kamera. Jos jokin on mennyt vikaan, niin Window –valikon History otetaan käyttöön ja jatketaan kohdassa, jossa kaikki oli vielä oikein. Adoben muista ohjelmista, kuten Illustratorista voidaan tuoda aihioita leikepöydän kautta Paste –komennolla Pixels –valinnalla.

Useita kappaleita voi yhdistää tekemällä eri Layereille kappaleita ja yhdistelemällä ne Merge Layer –komennolla, jonka kappaleita voidaan erikseen liikutella/asemoida paikoilleen.
Kappale tallennetaan tulostustiedostoksi 3D –valikon 3D Print ja painetaan 3D Print ja painetaan Export –painiketta, sekä tiedostolle annetaan sopiva nimi. Properties –ikkunassa varmistetaan, että tallennusmuoto on STL ja Detail level valinta on High (0,08mm). Stl-tallennusmuodon Options kohdassa voidaan vaikuttaa pintamallinnuksen kolmioiden määrään, joka näkyy laatuna, sillä mitä enemmän on pinnan muotoa esittäviä kolmioita, sitä tarkempi lopputuloksesta tulee.

Lisää PhotoShop ohjeita…

https://helpx.adobe.com/fi/photoshop/using/print-3d-objects.html

Adoben Photoshop cc ohjelmalla voi tehdä myös 3D tulostettavan 3D kappaleen aloittamalla uuden Layerin (rgb tilassa), johon piirretään kynällä (pen tool) esim. piirrettävän esineen puolikas läpileikkauspiirros niin että syntyy ehyt polku. Valitse Create New 3D Object kohdasta ensin Source: Work Path ja sitten 3D Extrusion ja Create, jolloin piirros näkyy kolmiulotteisesti ja sitä voi katsoa eri kuvakulmista. Properties kohdassa klikataan Deform kohtaan, johon laitetaan Horizontal Angel (X): 360 astetta. Deformation AXIS: kohtaan valitaan keskimmäinen oikeanpuoleinen. Properties kohdassa Mesh kohtaan valitaan Edit Source, jolloin aukeaa tehty piirros, jota voi muokata halutunlaiseksi ja nähdä miten se vaikuttaa kolmiulotteiseen mallinnukseen. Lopuksi tiedosto tallennetaan stl-muotoon kohdasta Export 3D Layer, niin 3D esine on valmis tulostettavaksi.

Photoshop cc ohjelmalla voidaan esim. kynällä (pen tool) esim. lasin halkaisukuvan puolikkaan ääriviivalla, jonka jälkeen valitaan Create New 3D Object kohdasta ensin Source: Work Path, sitten 3D Extrusion ja Create. Tehty ääriviiva näkyy nyt kolmiulotteisena jota voi tarkastella eri kuvakulmista. Tämän jälkeen mennään Properties kohtaan ja klikataan Deform, johon laitetaan Horizontal Angle (X): 360 astetta. Deformation Axis: kohtaan valitaan keskimmäinen oikeanpuoleinen. Properties kohdassa mennään Mesh kohtaan ja valitaan Edit Source, jolloin aukeaa tehty piirros, jota voidaan muokata. Lopuksi malli tallennetaan stl-muotoon Export 3D Layer.

Netfabb ohjelmalla voidaan korjata puutteellisia 3D tiedostoja. Työ aloitetaan Project > Open tiedosto. Tämän jälkeen klikataan punaista risti –työkalua ja valitaan Automatic repair ja sitten Execute. Tämän jälkeen Applay repair ja poista vanha Remove old part. Lopuksi Part –valikon Export part –komennon jälkeen valitaan STL. Tämän jälkeen tiedostossa oleva vika on korjattu.

Solidworks 3D CAD -suunnitteluohjelma

CAD (tietokoneavusteinen suunnittelu) ohjelmia. Tietokoneavusteinen suunnittelu sisältää mm. 3D-mallinnusta ja numeerista simulointia. Simulointiin kuuluu laitteiden suunnittelussa syntyvät koneenpiirustukset jne. Tunnetuin CAD -ohjelma on AutoCAD, jonka on kehittänyt Autodesk Inc. Kaliforniassa USA:ssa. AutoCAD:n ensimmäinen versio esiteltiin vuonna 1982. AutoCAD on avoin ohjelmisto, jota voi muokata ja räätälöidä mieleisekseen. AutoCAD tämän vuoksi käytössä olla eri näköisiä. Auto CAD:n piirtoalue on näytön se alue, jossa piirustus luodaan. Valikkorivi löytyy ylhäältä, jossa on tärkeimmät toiminnot. Näytön alaosassa on tilarivi, jossa voi asettaa erilaisia piirtämisen aputoimintoja päälle ja pois. Piirtoalueen vasemmassa alakulmassa on kuvake, joka kertoo käytössä olevien x- ja y-koordinaattiakselien suunnat. Piirtopainikkeet ovat vasemmassa reunassa ja muokkauspainikkeet oikeassa reunassa.

Dassault Systems Solidworks Corporation Solidworks ohjelma on CAD ohjelma kappaleiden suunnitteluun, voidaan käyttää myös 3D kappaleiden suunnitteluun ja stl -muotoon tallentamiseen 3D tulostimille. Solidworksin muokkausmahdollisuudet ovat: Parts, Assembblies ja Drawings.

Työ aloitetaan 2D tasolla johon pursotetaan kolmeuloitteisuutta tai kolmeulotteisuuteen leikataan muotoja. Työskentely Solidworks ohjelmalla alkaa näpäyttämällä New (Standar toolbar) painiketta tai File > New. Otetaan Part-ympäristö käyttöön Solidworksin dialogi ikkunassa näpäytä Part ja OK jolloin uusi työ avautuu. Käytetään Features -työkaluryhmää ja S-näppäintä painettaessa saa pikavalintaikkunan käyttöön. Sketch -valikosta valitaan esim. suorakaide keskipisteen kanssa. Objektin viivat muuttuvat mustiksi, mikä merkitsee sitä, että sketsi on täysin määritelty. Tämän jälkeen oikeasta yläkulmasta painetaan Eteenpäin -painiketta, jolloin ohjelma siirtyy pursottamaan kolmiulotteisuutta. Kappaleeseen muodon leikkaaminen tapahtuu Extruded Cut -painikkeella valitsemalla Line-työkalulla piirtämällä leikkausmuoto. Painetaan viivan alkupisteen ja loppupisteen kohdalla hiiren vasenta näppäintä. Tämän jälkeen painetaan A-näppäintä ja hiirellä voidaan piirtää kaari ja lopuksi painetaan hiiren vasenta näppäintä.

Mitoitus tapahtuu Smart Dimension -painiketta käyttämällä ja mitoitetaan leikkauspinta halutun kokoiseksi. Kaaret voidaan määrittää identtisiksi = valitsemalla viivat jotka halutaan yhdenmuotoisiksi painamalla ctrl -näppäintä pohjassa. Komponentin siirtäminen tapahtuu valitsemalla kulmapiste ja painamalla ctrl -näppäin pohjassa ja määritellään toinen linja ja painetaan hiiri -näppäintä. Tämä tehdään molemmille suunnille. Valitsemalla viivan sekä origopisteen hiiren oikealla näppäimellä, jolloin avautuvasta valikosta valitaan Select Midpoint ja valitaan viivasuora kohdistus. Painetaan oikeasta kulmasta eteenpäin painiketta. Valitaan vasemmalla olevasta valikosta Direction -painikkeesta Up to next / Through All.

Lopuksi painetaan vasemmalta ylhäällä olevaa OK -ruksia, jolloin kappaleeseen leikkautuu piirretty muoto. Toisen leikkausuran tekeminen Features -valikko aktiivisena Reference Geometry -valikosta valitaan Axis -valinta ja vasemmasta valikosta Point and Face/Plane ja sen jälkeen kuvakkeesta Origin ja klikataan jompaa kumpaa elementtiä, jolloin syntyy pyörähdysakseli. Paina lopuksi Enter. Valitaan Line Pattern -painiketta ja valitaan Circular Patter piirre joka monistetaan ja vasemmalla kirjataan pyörähdys 90.

Ennen suunnittelua on hyvä tehdä mittayksikkö ja muut asetukset näpäyttämällä Options kuvaketta (ratas kuva Standar valikkorivillä) tai Tools > Options. Valitse kohtaan Overall drafting standard kohtaan ISO. Mene tämän jälkeen Units kohtaan ja Unit system kohtaan tee valinta MMGS jolloin käytössä on millimetrit, grammat ja sekunnit. Lopuksi paina OK.

Aloita kolmiuloitteisen laatikon suunnittelutyö 2D tilassa näpäyttämällä Corner Rectangle (Sketch toolbar) tai Tools > Sketch Entities > RectangleFrontTop ja Right näkymät tulevat esille. Näpäytä Front plane ja luo neliö jolloin tulee näkyviin myös vaaja ja pystysuunnassa olevia viivasymboleita. Jotta voit mitoittaa piirtämäsi neliön, niin tulee käyttää Smart Dimension (Dimensions/Relations toolbar) tai Tools > Dimensions > Smart. Valitse vaaka ja pystysuuntaiset linjat neliöstä ja näpäytä ja aseta syöttöikkunaan esim. 100 ja näpäytä.

Tämän jälkeen 2D piirros voidaan muuttaa 3D kappaleeksi näpäyttämällä Extruded Boss/Base kuvaketta (Features toolbar) tai Insert > Boss/Base > Extrude. Ja Property Managerissa voi asettaa Depth esim. 100 jolloin syntyy kolmiulotteinen laatikko näpäyttämällä lopuksi. Tehdäksesi tästä laatikosta onton, niin näpäytä Shell (Features toolbaar) tai Insert > Features > ShellShell Property Manager alla Parameters asetus Thickness 5 ja Face<1> Property Managerissa Faces to Remove ja näpäytä.

Lopuksi työ tallennetaan näpäyttämällä Save (Standar toolbar) tai File > Save ja anna tiedostolle nimi ja näpäytä Save. Tallennus STL-muotoon tapahtuu STL-optioista binäärinen ja Devation kohtaan määritetään laatu parhaimmaksi Tolerance OK ja tallennus.

Kahden värin tulostus kahdella suuttimella onnistuu, kun Solidworksilla tekee kokoonpanotyön, eli nimeää samaan kappaleeseen tulevat eri väriset osat omilla nimillä ja esim. Cura tulostusojelma määrittelee millä suuttimella tulostetaan kukin osa.

Katso oheista käyttöopas tästä linkistä:

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/30456/Myllymaki_Vesa.pdf?sequence=1

Blender- 3D suunnitteluohjelma

Blender on ilmainen 3D-ohjelmisto jota voi käyttää esim. 3D kappaleiden valmistukseen, mallinnukseen ja rendaukseen. Valmis 3D kappale valitaan aktiiviseksi ja tallennetaan STL-muotoon. Lisätietoja voi tutkia sivustolta http://www.blender.org/ . Tukee Win/Apple/Linux/BSD.

Blender on 3D-grafiikan mallinnusohjelma jossa iso osa toiminnoista on valikoissa. Pääasialliset toimintatilat ovat esinetila (object mode), jossa muokataan esim. esineen sijaintia ja asentoa. Muokkaustila (edit mode), jossa voi muokata esineen muotoa. Työtila voidaan myös jakaa.

Blenderin editointitilaa käytetään objektin muodon muovaamiseen, kuten objektin leikkaaminen kahtia, sen vääntäminen kumin tavoin tai yksityiskohtien lisääminen kokonaismuodon osaan. Kun tahdot muotoilla objektin uudelleen, niin käytä editointitilaa. Kolmiulotteista muotoa kuvaikkunassa kutsutaan verkoksi, joka näyttää läpinäkyvältä ja siinä on pisteitä joka nurkassa. Näitä pisteitä sanotaan solmuiksi ja niitä yhdistäviä viivoja sanotaan reunoiksi joita liittämällä kolmen tai useamman solmun muodostamaksi pinnaksi eli tahkoksi (polygoni) Objektitilassa käsitellään objektiin itseensä liittyviä ominaisuuksia, kuten nimeä, sijaintia, kokoa ja sen suhdetta muihin objekteihin (kuten objekteihin, jotka ovat vanhempia tai lapsia).

Blenderissä käytetään kolmea hiiren nappia siten, että hiiren pyörä on yksi napeista.

Blenderissä on laajamittaiset työkalut 3D-mallien animointia varten.

Katso video kuinka tehdä 3D kappaleita ja animointeja tästä linkistä…

Katso mallinnusohjeita http://blenderfoorumi.com/viewtopic.php?f=3&t=562

Trimble SketchUp ohjelmalla voi tehdä 3D mallinnusta. Katso lisätietoja https://fi.wikipedia.org/wiki/Trimble_SketchUp

Tinkercad

Tinkercad 3D-mallinnusohjelma on internetissä käytettävissä ja tätä käyttöä varten on luotava tunnus ja salasana Tinkercadin kotisivulla. Minna Artman ja Liisa Jokinen ovat kirjoittaneet kirjan ”Lannistumattomat – Piilaakson Suomalaiset yrittäjätarinat” (WSOY 2016), jossa sivulla 43 alkaen kerrotaan Kai Bäckmanista, joka perusti vuonna 2010 Mikko Monosen kanssa Tinkercadin yrityksen ja helppokäyttöisen mallinnusohjelman 3D-tulostamiseen. Vuonna 2013 he myivät Tinkercadin Autodeskille.

Katso lisää: https://www.tinkercad.com/ ja ohjeita https://opinsys.fi/tinkercad-alkeet

DAVID SLS-2 3D –skannerin käyttö

Ennen 3D skannausta asennetaan skannauslaitteisto, jossa on pieni videotykki ja kamera oikeisiin asemiin ohjeiden mukaan. Videoprojektorin ja kameran tulee olla jonkun verran korkeammalla kuin pöydällä oleva kalibrointiseinämäkulma. Käynnistetään tietokoneelta asennettu David 4.2 ohjelmisto.

Työ aloitetaan SETUP-valikosta valitsemalla haluttu skanneri jota käytetään ja kalibroidaan 3D skannausta varten. Jos on käytössä automaattinen kappaleen kääntöpöytä, niin laitetaan ruksi Enable Turntable kohtaan ja Screen ID laitetaan 2Camera Setuppiin valitaan kamera joka on käytössä.

Calibration-välilehdeltä määritellään Calibr. Scale [mm] kohtaan minkä kokoisia kappaleita skannataan esim. 120,0 mikä lukema määräytyy käytettävän kalibrointiseinän kuviosta.

Asetetaan kalibrointilevyt paikalleen sopivalle etäisyydelle ja projektorista säädetään heijastusruudukon tarkkuus sopivaksi silmämääräisesti. Kamera säädetään kuvaamaan sopivassa kulmassa projektorin heijastamaa kalibrointiruudukkoa mahdollisemman tarkalla terävyydellä ja valovoimalla aukkoa säätämällä. Orientatio kohdasta voidaan valita Bouth ja klikataan Kaliprointi painiketta. Odoteaan kalibroinnin onnistumista kertovaa ilmoitusta, jonka jälkeen mennään Scan-valikon skannaus asetuksiin, jossa valitaan Pattern Parametreistä Profilille kaikkein tarkin laatu Quality.

Tämän jälkeen voidaan säätää automaattisen pyörityspöydän asetukset, että pyöräyttääkö pyörityspöytä kappaletta täyden ympyrän 360 astetta Total Scan Angle kohdassa. Montako skannausta esim. 14 kappaletta kohtaan Number of Scans.

Ennen skannausta kalibrointiseinä siirretään pois ja asetetaan automaattinen kääntöalusta pöydälle, jonka päälle asetetaan skannattava kappale.  Skannausasetuksissa laitetaan kappaleet automaattisesti yhdistettäviksi Auto Aling to Previous. Tämän jälkeen skannataan tausta, jotta se voidaan poistaa Scan Background komennon jälkeen laittamalla ruksi kohtaan Background Removed, mutta ilman skannattavaa kappaletta. Lopuksi klikataan Start skannaus. Valmista skannausta voidaan tarkastella kääntelemällä hiiren oikeaa nappia alas painettuna. Hiiren rullaa pyörittelemällä saadaan kappale lähemmäs tai kauemmas.

Lopuksi skannatut kappaleet sulatetaan yhteen Fuse-painikkeella, jonka jälkeen skannattu kappale tallennetaan tulostettavaksi Export painiketta painamalla ja valitsemalla STL-tallennusmuoto.

Lisää ohjeita löytyy www.david-3d.com

Opinnäytetyö 3D skannauksesta tästä linkistä:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97551/vandell_lari.pdf?sequence=1

3D-tulostimet

3D kappaleita voi valmistaa mm. pursottamalla suuttimesta ohutta sulaa muovikerrosta, joka jäähtyy ja muodostaa kerros kerrokselta kolmiulotteisen kappaleen.  Menetelmä perustuu termoplastisen raaka-aineen, kuten muovin tai vahan pursottamiseen ohuena nauhana kerroksittain työtasolle. Laitteen tulostuspää sulattaa käytettävän materiaalin ja ohjaa sen oikeaan kohtaan. Materiaali jäähtyy nopeasti, jolloin se sitoutuu alempana olevaan kerrokseen. Kerroksen ollessa valmis rakennusalusta liikkuu kerrospaksuuden verran alaspäin. Tämän tekniikan laiteet tarvitsee tulostaa tukirakenteet tietynlaisten geometrioiden tulostamiseen. Tukirakenteita ei tarvitse välttämättä tulostaa varsinaiseen kappaleeseen käytetyllä materiaalilla, vaan siihen on olemassa oma materiaalinsa, joka on vesiliukoista. Kun kerrokset ovat valmiina ja kappale jäähtynyt, poistetaan tukirakenteet ja pinta viimeistellään.

Tulostimia varten on olemassa mallikappaleita, joiden avulla voidaan tulostusasetukset saada kuntoon. Katso lisätietoja www.3dbenchy.com

3D-tulostimiksi kutsutaan laitteita, joissa mm. leikkaamalla ja liimaamalla materiaalia saadaan aikaiseksi kolmiulotteinen rakennemalli. 3D tulostimilla on kalvorulla ja kaikkille niille alueille joille ei haluta liiman tarttuvan, niin ne väritetään tussilla. Tämän jälkeen levitetään liimakerros ja tuodaan uusi kalvo. Liimauksen jälkeen siihen leikataan ääriviivat terällä.

Objet 3D tulostimet

Laadukkaita ja monimutkaisia 3D tulosteita saa aikaan Objet 30 tulostimella. Objet Geometries Ltd niminen yritys kehitti ja valmisti vuodesta 1998 alkaen photopolymer 3D tulostussysteemiä Israelin Rehovotissa Rami BonenGershon Miller ja Hanan Gotaiitin toimesta. Vuodesta 2011 alkaen yritys on kuulunut Stratasys nimiseen yritykseen. Laite käyttää PolyJet ja PolyJet Matrix polymer suihku tenologiaa. Objet Geometries yritys omistaa noin 50 patenttia.

Objet Studio -tulostusohjelmalla 3D stl -tiedosto tuodaan Tray Settings välilehden  Placement komennolla, jonka jälkeen Validate komennolla tarkistetaan onko työ tulostettavissa. Estimate komento laskee arviot malli- ja tukimateriaalin kulutuksesta sekä tulostusajasta. Ja Job Manager välilehdellä tulostusjonossa oleva tiedosto lähee tulostumaan, kun yhteys on auki tulostimeen Objet tulostusohjelmalla Onlineksi määriteltäessä.

Objetin materiaalit ovat kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ja jopa vaarallisia, jolloin niitä täytyy käyttää varoen, sekä hoitaa hyvä tuuletus.

Katso lisätietoja http://www.stratasys.com/

Ultimaker 3D tulostimet

Ultimaker 3 tulostimessa on tulostussuuttimet ovat pikakiinnityksellä vaihdettavissa ja ovat merkitty joko AA 0.4 tunnuksella, jolloin se sulattaa rakennemateriaalia ja BB 0.4 merkitty tukimateriaalia PVA Natural (Poly Vinyl Alkohol). PLA rakennemateriaalin lisäksi voi käyttää myös joustavaa TPU 95A materiaalia. 3D kappaleiden lataaminen, viipalointi ja tulostus tapahtuu Cura-ohjelmistolla. Ultimaker 3 tulostimen asetukset hoidetaan laitteen alalaidassa olevan näytön ja valintäpyörän avulla. Painamalla valintapyörää, jolloin se toimii Enter-valintanäppäimenä. kaikki toiminnat hoidetaan toimintapaneelin kautta, kuten materiaalin vaihdot ja laitteen asetukset. Ultimaker kalibroi automaattisesti alustan ja tulostussuuttimen etäisyyden, jos alusta on riittävän suorassa. Ultimaker 3D tulostin tunnistaa tulostusmateriaalit automaattisesti. Tulostusmateriaalin lisäämistä ja poistamista varten on omat rutiinit, kun valitaan kyseiset toiminnot laitteen näytön ja valintapyörän avulla.

https://ultimaker.com/download/25249/Cura%20quick%20start%20guide.pdf

Lisätietoja ja ohjeita löytyy: https://ultimaker.com/

3D tulostamisessakin saattaa olla terveysriskejä, jos tulostustilaa ei tuuleta hyvin.

http://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/3d-tulostimista-yllattava-ja-nakymaton-vaara-ala-osta-halpaa-netista-6540546

Formlabs tulostimet

Formlabs 3D-laitteet käyttää SLA-teknologiaa (stereolitografia), jossa 140 mikronin kokoinen lasersädepiste kovettaa nestemäistä hartsia. Laite voi tulostaa 25-200 mikronin z-resoluution tarkkuudella. Lisätietoja www.formlabs.com

Repetier Host 3D -tulostusohjelma

3D mallin lataaminen tapahtuu lankatulostimilla Repetier Host -ohjelmalla Object Placement välilehdellä painamalla Load painiketta, jolloin voi tuoda STL tiedoston tulostettavaksi. Kappaletta voi skaalata, kääntää tai kallistaa jne. 3D malli tulee viipaloida CuraEnginellä ennen tulostusta Slicing komennolla, jonka tuloksena saadaan askelmoottoreiden liikeradat eli G-koodi, mikä on perinteinen valmistusteknisten laitteiden ohjelmointikieli.  Tulostusasetukset löytyvät Slicer-välilehden alta. Pitämällä kursoria asetusten päällä, niin ohjelma neuvoo, mitä asetusten muuttaminen tarkoittaa.

Tulostinohjelmalla on hyvä antaa seuraavia määrityksiä: Quality kohtaan valitaan  kerrosvahvuudeksi 0,15 mm. Tulostusnopeudeksi kannattaa määrittää alle 50 mm. Slicer-valikon Support Type (tukirakenteen määrittely) ja kappaleen täyttöaste Infill. Tulostettavan kappaleen seinämän vahvuus tulisi olla 2 x suuttimen paksuus, eli Shell Thickness 1,0 mm. Pohjan paksuus Top Bottom Thickness 0,1 mm 4-5 x kerrosvahvuus.

Ennen ensimmäistä tulostusta on hyvä tarkistaa, että tulostusalusta on tyhjä ja puhdas, jonka jälkeen sille laitetaan liima, jotta tulostettava 3D kappale pysyy paikallaan tulostuksen aikana. Aja Z-akseli kotiasemaan ja tee suuttimen etäisyyden tarkistus tulostusalustaan nähden käyttäen kopiopaperia rakotulkkina. Aloitettuasi tulostuksen, jos tulostusmateriaali ei tule tasaisesti ja tai liian tiiviisti on tulostusalusta liian lähellä suutinta. Jos taas tulostusmateriaali ei tartu tulostusalustaan, niin suutin on liian kaukana tulostusalustasta.

https://www.repetier.com/

3D lankatulostimien yleiset asetukset

Lankatulostimet edellyttävät tulostinasetusten ja Gonfiguration tekemistä onnistuneen 3D tuloksen aikaansaamiseksi.

Print Settings – Tulostusasetukset

Tulostusasetukset löytyvät Slicer-välilehden alta. Pitämällä kursoria asetusten kohdalla, ohjelmisto neuvoo, mitä asetuksen muuttaminen tarkoittaa.

Print Configuration kohdassa asetetaan tulostimen suuttimen halkaisija, mikä löytyy tulostuspään kyljestä

Adhesion type tarkoittaan alustaan tarttumista, jolloin Brim käytetään aina ABS-muovin kanssa, tai jos kappaleen tartuntapinta-ala on pieni. Raft tekee koko tulosteen alle ns. pedin.

Quality on tulostustarkkuus, jota säädetään kerrosvahvuudella. Mitä pienempi on kerrosvahvuus niin, sitä kauemmin tulostus kestää.

Support Type on tukimateriaalin tyyppi, eli Touching Bed tekee tukimateriaalin vain kohtiin, jossa tukimateriaali rakennetaan tulostusalustaan kiinni. Everwhere tarkoittaa sitä, että tukimateriaali lisätään kaikkiin tukea tarvitseviin kohtiin.

Speed asetuksella säädetään tulostuksen nopeutta. Mitä pienempi nopeus, sitä laadukkaampi on lopputulos.

Infill Density tarkoittaa tulosteen täyttöasteen määrää. Perusasetuksissa kone tekee kaksi ulkokehää, jonka jälkeen alkaa sisätäyttö. Mitä pienempi arvo on niin, sitä nopeampi ja edullisempi tulos on.

Enable Cooling valitaan kun tulostetaan PLA muovilla. ABS-muovilla suositellaan jäähdytyksen ottamista pois päältä.

Configuration asetukset

Selected layer thickness, jolla voidaan vaikuttaa tason paksuuteen. Valittavana on 0,08, 0,125 tai 0,25 mm kerrosvahvuudet. Pienempi kerrospaksuus parantaa tulosteen laatua, mutta lisää tulostusaikaa.

First layer height, jolla määritellään ensimmäisen tason paksuus prosentteina ilmaistuna. Todella ohuilla tulostuspaksuuksilla on suositeltavaa pienentää ensimmäisen kerroksen paksuutta.

Infil every N layers kohdan oletusarvo on 1. Tällä ominaisuudella voi nopeuttaa tulostusta tekemällä täytön kerrospaksuudesta paksumpi, esim. kerrospaksuuden ollessa 0,125 ja infil every layer arvo on 2, niin ulkokehän paksuus on 0,125, mutta täyttö tehdään vain joka toinen kerros 0,25 paksuisena.

Rectract on nauhan poiston arvo, jota käytetään parantamaan tulostuksen laatua, kun tulostuspää liikkuu pitkiä matkoja ilman tulostusta, mikä vähentää tarpeettomia ylimääräisiä valumia.

Lenght (mm/s) arvolla säädetään muovinauhan ulosvetonopeutta. Suositus on 300-500 mm/s välillä.

Length (mm) eli Pituus (mm) arvolla säädetään muovilangan syöttönopeutta välillä 1-1,5 mm.

Lift (mm) arvolla työtaso laskee alaspäin tämä arvon verran, kun tulostuspää vaihtaa paikkaa.

Extra lenght on restart (mm) arvolla määritetään kuinka paljon lankaa syötetään takaisin ulosvedon jälkeen. Normaalitapauksessa arvoksi riittää 0, mutta on mahdollista käyttää arvoja 0-0,2.

Minimum travel after retract merkitsee vaakatason tasojen lukumäärä kappaleen ala- ja yläpinnoissa, jolloin 0,08 mm asetuksella tasoja vaaditaan 12 kpl yhden millimetrin paksuuteen.

Solid layers, jonka oletusarvo on 4. Tarkoittaa umpinaisten kerroksien lukumäärää pohja- pintakerroksiin. Jos kappaleessa on hyvin pieni täyttö %, on suositeltavaa kasvattaa umpinaisten kerroksien lukumäärää, jolloin kappaleen pohja- ja pintakerroksesta tulee siistimpi.

Fill angle oletusarvo on 45 astetta, mikä määrää kappaleen täytön XY –akselin suuntaisesti.

Fill pattern on täyttömalli, jolla saavutetaan tapauksesta riippuen eri lujuuksia tulostettavaan kappaleeseen.

Enable cooling, jolla voidaan aktivoida tuuletuksen.

Enable fan layer print time is below (s) tarkoitta sitä, että tulostusaika on yhdelle tasolle alle asetetun, niin puhallin tuulettaa halutulla nopeudella tarvittavan ajan.

Slow down if leyer print time is below (s) asetus hidastaa tulostuspäätä, jos tulostusaika menee liian pieneksi, jotta tulostusmateriaali kerkeää jäähtymään. Tällä pyritään välttämään alempien tulostuskerroksien sulamista.

Min print speed (mm/s) arvolla säädetään raja-arvo tuulettimen päälle kytkeytymiselle suhteessa tulostusnopeuteen. ABS-muovilla voidaan tuuletin pitää pois päältä.

Perimeters (mm/s) on reunan tulostusnopeus.

Small perimeters on pienten reunojen tulostusnopeus. Käytetään kun reuna on kapeampi kuin 6 mm, jolloin reunan tulostusnopeudeksi voi asettaa 20-30 mm/s.

Infill voidaan vaikuttaa täyttönopeuteen, esim. 80 mm/s. Käytä 0,25 mm kerrosvahvuudella arvoa 40-50 mm/s.

Solid infill on kiinteä täyttönopeus esim. 80 mm/s.

Top solid infill on päällimmäisen kerroksen täyttönopeus. Yleensä 40-50 tuottaa tarkan tuloksen.

Bridges on tukirakenteen tulostusnopeus, joka on normaalisti 50-80 mm/s, mutta 0,25 mm kerrosvahvuudella käytetään 60 mm/s.

External perimeters speed on reunan tulostusnopeus. Tarkkaan tulostukseen on hyvä arvo 20.

Extrusion width on viivanleveys. Alkuperäisarvo on 0,70, mutta yleensä leveys voisi olla 0,5 tai 0,52. Jos haluat tulostaa esim. 0,8 paksua seinämää, jaa se tämän asetuksen arvolla, niin näet monellako viivalla seinämä tulostetaan. Viivanpaksuudella 0,4 seinämä tulostettaisiin 2:lla viivalla.

First layer extrusion width on sama kuin edellinen ensimmäiselle tulostetulle tasolle. Yleensä ei muuteta tätä arvoa.

Perimeters extrusion width on reunojen viivanleveys.

Support material extrusion width on tukimateriaalin viivanleveys. Arvolla 0 viivanleveys on 0,7 mm. Arvo voi olla prosentteja esim. 110% tai numero esim. 0,4.

Bridges flow ratio on siltojen materiaalivirta, eli paljonko käytetään materiaalia siltoihin. Yleensä ei muuteta tätä asetusta.

Overhang threshold on kaltevuuskulma mihin asti tulostetaan tukimateriaali, arvon ylittävässä kulmassa oleville seinämille ei tulosteta tukimateriaalia. Kyseessä on siis raja-arvo, joka säätää missä kulmassa ylöspäin tulostettaessa tarvitaan tukimateriaali.

Pattern spacing on tukimateriaalin kuvion koko, eli iso arvo tarkoittaa harvempaa tukimateriaalia.

Pattern angle on tukimateriaalin kulma, oletusarvo on 90 astetta XY-suunnassa.

Diameter tarkoittaa tukimateriaalin langan paksuutta.

Multiplier on tulostusmateriaalin paksuuskerroin hienosäätöä varten. Arvo on yleensä 0,9 – 1,1. Oletusarvo on 1.

First layer bed celsius on tason lämpötila ensimmäisen kerroksen tulostuksen ajan. ABS-materiaalille se on 75 ja PLA materiaalille 50 celsiusta.

First layer celsius on tulostuslämpötila ensimmäisen kerroksen tulostuksen ajan. Korkeampi lämpötila ensimmäisellä kerrokselle kiinnittää kappaleen hyvin tulostusalustaan esim. PLA 210 celsiusta ja ABS 230-250.

Tulostuslaitteen huolto

Tulostuspään sisällä oleva teflonputki on vaihdettava noin 300 tunnin vaihtovälein. Tämä tapahtuu irrottamalla 4 kuusiokoloruuveja tulostuspään suojapellistä, jonka jälkeen irrotetaan tulostuspään elektroniikkaliitin. Suutin irrotetaan 10 mm kiintoavaimella. Tämän jälkeen vedetään teflonputki ulos tulostuspäästä ja leikataan vastaavankokoinen uusi teflonputken pätkä. Työnnä putki tulostuspään sisään ja kierrä tulostuspää kiinni. Kasaa puretut osat taas kasaan.

Tulostusmateriaalit

Muovi on yleisnimitys synteettisille tai puolisynteettisille hiili- tai hiili-piiatomien pitkistä molekyyliketjuista eli polymeereistä koostuville materiaaleille. Muovit koostuvat yleensä peruspolymeeristä ja lisäaineista. Lisäaineina ovat muun muassa UV-suoja-aineet, väriaineet, täyteaineet kuten liitu, lujitteet kuten lasikuitu ja pehmittimet. Tuotantomääriltään suurimmat muovilaadut valmistetaan öljynjalostuksessa syntyvistä kevyistä jakeista, kuten bentseeni, butadieeni, propeeni ja eteeni, liittämällä näiden molekyylit yhteen pitkiksi ketjuiksi prosessissa, jota sanotaan polymeroinniksi. Muovien tekniset ominaisuudet, kuten lujuus, sähköneristävyys, vesitiiviys ja keveys, muoviraaka-aineiden edullisuus sekä muoviesineiden tehokas valmistaminen suurissa sarjoissa ovat syy muovien käytön hyvin nopealle laajenemiselle 1950-luvulta alkaen.

Polylaktidi (PLA) on uusiutuvista raaka-aineista valmistettu biohajoava termoplastinen alifaattinen polyesteri. Sen raaka-aineena voidaan käyttää esimerkiksi maissitärkkelystä tai sokeriruokoa.

ABS eli akryylinitriilibutadieenistyreeni on eräs kestävä muovilaatu. Se on jäykkää mutta kevyttä, ja hinnaltaan varsin edullista. ABS-muovilla on hyvä sitkeyden, jäykkyyden ja sulajuoksevuuden yhdistelmä sekä hyvä pinnanlaatu ja kiilto. Sen jännityssäröilyherkkyys on vähäisempi kuin polystyreenillä. ABS-muovilla on myös pieni staattinen sähköisyys ja se kestää hyvin heikkoja happoja ja emäksiä. Yhden ABS-kilon valmistamiseen tarvitaan kaksi kiloa raakaöljyä.

Muovilanka on yleinen 3D tulostusmateriaali, jota käytetään lankana eri värisinä. Yleinen tulostuslanka on PLA, jonka halkaisija on 1,75 mm, PLA on biohajoava muovimateriaali, joka valmistetaan mm. maissin tärkkelyksestä.

  • Hieman kova ja sitkeä materiaali
  • Helppo tulostaa isoja kappaleita
  • Pienet kappaleet haastavia
  • Lämpötila-alue: +180°C..+210°C
  • Tulostusalustan lämpötilasuositus: +40°C..+60°C

Myös synteettinen ABS on myös käytössä 3D kappaleissa.  Aina kun vaihtaa uuden materiaalin tulostimeen on hyvä selvittää langan sulatuslämpötila ja miten se sopii tulostettavien kappaleiden tulostusmateriaaliksi.

FPE on edistyksellinen materiaali jossa yhdistyy ominaisuudet kuten kestävyys, joustavuus ja lämmönkesto samassa materiaalissa. FPE kerrokset kiinnittyvät toisiinsa hyvin.

FPE:llä  on suurempi lämmönkestävyys. Hyvään tulostusjälkeen vaaditaan oikeat lämpötila-asetukset, ja tämän on tarkempaa FPE muovin kanssa.

  • Lasitransitiolämpötila: 90 °C
  • Sulamislämpötila: 158 °C
  • Tulostuslämpötila: 205-215 °C
  • Tulostusalustan lämpötila: 100 °C

Tulosteiden viimeistely

Kolmiulotteisten kappaleiden pitojen koristelusta löytyy opinnäytetyö…

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/41293/Dekoroin.pdf?sequence=1

Lähteet:

http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/36967/Lohilahti_Jarkko.pdf

Linkkejä:

https://www.obotnia.fi/assets/1/Regionalutvecklingsenheten/ERUF-2007-2013/3D-tulostukseella-lisaarvoa-tuotteisiinb-Kujanpaa30-09-2015.pdf

Kristittyjen keskinäinen yhteys

Kristittyjen keskinäinen yhteys

Jeesus rukoili opetuslastensa ja tulevien opetuslasten puolesta Johanneksen evankeliumissa, että siitä heidät tunnistaa Jeesuksen opetuslapsiksi, kun he osoittavat keskinäistä rakkautta toisilleen ja he olisivat keskenään yhtä. Kristikunta on pirstaloitunut aikojen kuluessa painottaen kunkin ryhmän itselleen ja opilleen tärkeitä Raamatun totuuksia, jolloin toiset Raamatun totuuden jäävät vähemmälle huomiolle, mikä voi näkyä opin vinoutumana Raamatun kokonaisilmoituksesta. Toiset ovat tärkeämpiä kuin toiset asiat, joilla on iankaikkisuusmerkitystä kuin toisilla. Jeesuksen rukouksesta voimme päätellä, että asia on ensiksi hänelle hyvin tärkeä ja siinä on ollut toivomisen varaa. Meille eri karsinoihin kuuluville kristityille omat rakkaat opit ovat niin tärkeitä, ettemme voi kuin taistella muita vastaan, joilla on erilaisia Raamatun sanaa painottavia oppeja. Tämän seurauksena käytämme paljon aikaa omien oikeaoppisten perustelujen oikeutuksesta ja toisten vääräoppisuuden paljastamista, jolloin voimme hyvällä omalla tunnolla tuomita veljet ja sisaret, vaikka se ei olisikaan meidän tehtävämme. Käsitykseni mukaan meillä monilla on hyvin kapeat näkemykset Raamatun totuuksista. Raamatun sanoman tietämyksemme lisääntyisi, jos malttaisimme kuunnella ja olla opetettavissa muiden löytämien Raamatun totuuksien hyväksymisestä, jolloin Jeesuksen tunteminen olisi syvällisempää ja yhteys veljiin ja sisariin olisi Jeesuksen rukoukselle vastaus. Raamattu puhuu Psalmissa 133 veljesrakkauden siunauksesta: ” Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.” Tämän saavuttamiseksi meidän tulisi keskittyä niihin asioihin mitkä yhdistävät meitä kuin niihin asioihin, jotka erottavat ja tuovat hajaannusta, eripuraa, jolloin meistä ei näy keskinäinen rakkaus, jotta meidät voisi tunnistaa Jeesuksen opetuslapsiksi. Meillä on vielä mahdollisuus tässäkin asiassa tehdä parannus ja olla ottamatta roskaa veljen silmästä, kun emme huomaa tukkia omassa silmässämme.

Jaakobin kirje 4:11 ”Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.”

Monta kertaa saatamme kiinnittää huomiota vääriin asioihin. Kerron esimerkin, kun olin Espanjassa Costa Blancalla, jossa vedonlyöntihuijari saa kiinnitettyä huomion toimintaansa ja apurit auttavat viattoman turistin ansaan saamisessa työntämällä lähemmäksi. Paikalle tulleelle kiinnostusta osoittavalle uhrille annetaan 50 euroa käteen ja pyydetään omaa panosta laittamaan siihen, jonka hän antaa sitten voiton saamiseksi. Pelin pyörittäjä pitää alkeellisella pelipöydällä kolmea kuppia, joiden tehtävänä on herättää kiinnostus vääriin asioihin, joiden alla on vain yksi herne. Pelin voittaa, jos osaa arvata minkä kupin alla herne on. Pelin pyörittäjä saa kiinnitettyä huomion vääriin asioihin jolloin emme huomaa, mitä ympärillä tapahtuu, jonka vuoksi menettää pelipanoksensa ja jos muutakin. Meidän uskovien päätarkoitus on sielujen voittaminen, eikä veljien ja sisarien puutteiden etsiminen, vaan rakkauden täyttämä yhteys, jolloin pitää toista parempana toista eikä itseään.

On olemassa henkilöitä, jotka ovat saaneet sydämelleen tuoda kristittyjen yhteys esille, kuten Suomessa asuneesta saksalaisesta perheestä ja heidän pojastaan Christian Schreiberistä (s. 1921), joka on kirjoittanut elämästään kirjan ”Lupausten tähtitaivaan alla” (Missions-Verlag 1998). Christianin isä oli lasinkaivertaja, joka oli muuttanut perheineen Suomeen Riihimäen lasitehtaalle, vaikka perhe ei osannut Suomea. Välillä he olivat Ruotsissa kolme vuotta työskennellen eri lasitehtaissa. Nuutajärvellä lasitehtaalla ollessaan poika kävi suomalaista koulua ja oppi Suomen kielen hyvin. Christian tuo kirjassaan esille rakkautensa Suomen luontoon.

Tämä katolinen perhe palasi takaisin Saksaan Berliiniin 1935. Vapaaehtoisena toisessa maailmansodassa 19 vuotiaana hänestä armeijassa tulee pääesikunnan tulkkipataljoonan tulkki Suomen kielen ja konekirjoitus taitonsa johdosta. Työssään Saksan kuunteluasemilla hän pääsi kurkistamaan sotanäyttämön kulissientakaisiin tapahtumiin. Elämän todellinen seikkailu alkoi kuitenkin hänen annettuaan elämänsä Jeesukselle Kristukselle ennen armeijaan menoa, johon häntä oli johdattamassa Berliiniläinen ammattikoulun rehtori, joka kuului Berliinin Kaupunkilähetykseen. Palveluspaikassaan Königsbergissä hän tutustuu Robert Rokittaan, joka oli ollut Saksan baptistikirkon lähetyssaarnaajana Afrikassa. Christian löytää vaimonkin Königsbergistä, jossa heidät vihittiin vuonna 1943. Sodan raunioiden keskellä hän ryhtyi tyhjin käsin ilman minkään järjestön tukea perustamaan lastenkoteja sodassa kärsimään joutuneille lapsille Eckernfördessä.

Kymmenen vuotta Christian Schreiber vietti Afrikan Saharan aavikoilla Marokossa.

Vuonna 1976 vieraillessaan lomalla Suomessa pastori Vilho Soininen Siion seurakunnasta pyytää Christian Schreiberiä puhumaan Helsingissä olevaan telttakokoussarjaan, josta hän saa taas kutsuja Ruotsiin jne. Christian Schreiber perheineen muutti Suomeen vuonna 1985 Kirkkonummen Gunnarsbyhyn. Christian sai ajatuksen TV-ohjelmien lähettämisestä ja teki sopimuksen Helsingin kaapelitelevisioyhtiön (HTV) kanssa. Herran työssä hän oli tottunut ottamaan riskejä ja hän teki 16 ohjelmaa puolentoista vuoden aikana. Schreiberien oleskelulupa päättyi Suomessa elokuussa 1987, eikä oleskelulupaa enää jatkettu.

Christian pitää erityisen tärkeänä yhteiskristillisyyttä, jonka hän erityisesti toi esille Suomessa asuessaan. Christian Schreiberin kirjasta lainaus sivulta 273: ”Aloin kertoa, kuinka elämäni aikana olin ollut mukana monien kirkkojen ja seurakuntien toiminnassa etsien niistä uskoni täyttymystä. Sanoin tavanneeni kaikkialla minulle rakkaita, uskovia ihmisiä, mutta kokeneeni samalla tuskaa nähdessäni niissä pystytettävän aitoja, joilla eri ryhmät niin sanottuihin totuuksiin vedoten erotettiin toisistaan. Lopuksi mainitsin lisäksi muutaman, sillä hetkellä mielessäni olevan ajatuksen: ’… Siellä, missä yksimielisyys hallitsee kristittyjen kesken ja missä se eletään todeksi, siellä voi myös Jumalan Pyhä Henki toimia. Eikä vain tunnetasolla, vaan niin näkyvästi, että kaikki mikä erottaa meidät toisistamme haihtuu ja epäilys hälvenee. Alkuseurakunnassa eri kansallisuuksia ja kieliä ja erilaisia uskonnollisia perinteitä edustavat ihmiset elivät ja toimivat yhdessä. Kristinuskoon käännyttyään ja Pyhän Hengen täyteyden saatuaan kaikki erottava ikäänkui putosi heistä pois ja heissä tapahtui se ihme, että heistä tuli ’yksi sydän ja yksi sielu’: ’Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.’ (Apt 4:31, KR) Näin tulisi olla nytkin. Tätä mekin tarvitsemme. Ja tämä ihme voi tapahtua meidänkin keskuudessamme. Näin julistin tuolle piskuiselle koolla olevalle launalle. ’Sitä Jeesus rukouksessaan pyysi. Sen toteuttaminen pitää alkaa meistä eikä muista. Kun tämä Kristuksen ruumiin ykseyden tuli saa vallata sydämemme Pyhän Hengen kautta, meidän ei tarvitse pitää ääntä itsestämme, ei saivarrella eikä kinastella tiedosta ja totuudesta eikä osoittaa toisinajattelevien kristittyjen olevan väärässä samaan Raamattuun vedoten, johon hekin vetoavat asettaessaan meidän ymmärryksemme kyseenalaiseksi. Silloin tulee ilmi evankeliumin voitto ’sitä seuraavien merkkien kautta’, niin että kaikki voivat sen nähdä, kokea ja tunnistaa. Silloin eivät enää kirkkojen tilat riitä. Silloin aletaan jonottaa stadioneille ja jäähallien edessä, niinkuin maailma nyt jonottaa palvellessaan omia, materialistisia epäjumaliaan tai inhimillisiä ihanteitaan.'”

Christian Schreiber ”Lupausten tähtitaivaan alla” (Missions-Verlag 1998) lainaus sivulta 119:  ”Saksaan palattuani aioin heti työskennellä Afrikassa annetun näyn toteuttamiseksi. Hahmottelin suunnitelmiani paperille ja niitä alkoikin kertyä sivukaupalla. Halusin toimia perusteellisesti harkitun suunnitelman mukaan… Ajattelin rakentaa keitaan ulkopuolelle pienen maatalouden mallitilan. Tekisin sen aavikon ihmisten työvälineillä. Käyttäisin heidän perinteistä rakennustapaansa. Hyödyntäisin sieltä löytyvät rakennusaineet. Haluaisin yhdistää sikäläisten ihmisten vuosituhantiset työtavat eurooppalaiseen tekniseen tietämykseen. Projektiin sisältyi myös kaivo. En aikonut porata sitä, vaan kaivaa sen perinteiseen tapaan käsin. Näin alkuasukkaat pystyisivät tulevaisuudessakin huolehtimaan siitä itsenäisesti. Kaivon vesi herättäisi hehtaarin suuruisen alueen erämaata viheriöimään ainakin uusimman maaperätutkimuksen mukaan. Koko projektin tarkoituksena oli kannustaa keitaan ihmistä turvautumaan omiin voimiin. Heidän ei tarvitsisi lähteä ennestään ylikansoitettuihin kaupunkeihin…

Saavuttuani Rabatiin otin yhteyden Saksan suurlähetystöön. Halusin kosketuksen Marokon hallituksen lähetystön kautta. Ja lähetystössä muistettiin minun ottaneen vuotta aikaisemmin Marrakechin medinasta, vanhasta kaupungista, kuusi lasta Eckernförden lastenkotiin. Diplomaattisen ystävällisesti ja taitavasti suurlähettiläs otti minut vastaan… Vaikka Saksan suurlähetystön ovi olikin suljettu jälkeeni. Jumala avasi suuremman oven, joka johti Marokon kuninkaallisen palatsin pääministerin virkahuoneeseen… Toimistopäällikkö esitteli suuren salin, jossa kuninkaalla, Hassan II:lla, oli tapana neuvotella ministereidensä kanssa… Hamid Bradli esitteli minut sisään huoneeseen astuneelle pääministerin valtiosihteerille. Hän oli kuullut minusta ja tahtoi henkilökohtaisesti tavata minut. Bradlin tulkitsemana selitin hänelle lyhyesti Saharan keidassuunnitelmani… Pääministeri istuutui vastapäätä olevaan nojatuoliin. Hamid Bradli istui välissämme ja tulkkasi puheemme… Yritätte auttaa pientä ihmistä. Se on oikein hyvä asia. Se oli ministére d’ état monsieur Ahmed Ben Shrarin käsitys aavikkosuunnitelmastani ja -työstä… Seuraavana päivänä menin maani suurlähetystöön. Kerroin keskustelleeni Marokon pääministerin kanssa, joka ottaisi yhteyttä lähettilääseen. Suunnitelmani löytyi välittömästi kirjoituspöydän alimmaisesta laatikosta ja kiinnostus projektiini kasvoi silminnähden. Kolme viikkoa neuvottelusta kotiini tuli kirje Marokon sisäasiainministeriöstä. Siinä ilmoitettiin minun voivan aloittaa työni Bou-Rhian keitaassa koska vain halusin. Luvan myöntämisestä oli ilmoitettu paikalliselle kuvernöörille ja kehotettu häntä auttamaan minua kaikin mahdollisin keinoin…

Tieto ’lääkärintaidoistani’, auttamisalttiudestani ja rakkaudesta näitä ihmisiä kohtaan levisi kulovalkean tavoin ja synnytti luottamusta sekä minua että kehitysyhteistyöprojektiani kohtaan. Heidän luottamuksensa voittaminen ja kasvaminen olikin ensiarvoisen tärkeää koko Saharassa oloni ajan. Se soi minulle tilaisuuden kertoa ihmisille myös jotakin Jumalasta ja uskostani, sillä olihan evankeliumin sanoman levittäminen minulle kuitenkin kaikkein tärkeintä iankaikkisuusarvoja ajatellen. Mutta sen avoin julistaminen Marokon islamilaisessa valtiossa oli ankarasti kielletty. Minun täytyi turvautua muihin mahdollisuuksiin. Nuotiotulien ääressä istuskellessamme, työtä tehdessämme tai teltassani rupatellessamme ja teetä nauttiessamme sain tietenkin puhua mitä tahdoin. Sellaisissa tilanteissa ei ollut lainvastaista kertoa Raamatun kertomuksia… Minulle avautui tie evankeliumin kertomiseksi näille ihmisille. Työmieheni halusivat oppia puhumaan saksaa siinä missä minä arabiaa. Koneiden käyttö ja huolto edellyttivät saksan kielen taitoa. Vesipumppujen ja sähkölaitteiden ohje- ja huoltokirjat eivät olleet arabiankielisiä, vaan selvää saksaa. Opettaisin heille saksan kielen taidon ja tässä tunsin tilaisuuteni koittaneen. Opettaisin saksan kielen taidon heille Jumalan sanan kautta. Pyysin kotoa lähettämään minulle muutamia saksankielisiä lasten Raamattuja. Niissä käytetty kieli oli helppotajuista ja mikä tärkeintä, kieltä opiskellessaan lukija tutustui samalla Raamatun tapahtumiin, Jeesuksen elämään ja toimintaan…

Afrikkaan lähtiessäni olin uskonut lastenkodin johtamisen sisar Ruthin ja hänen rinnallaan työssä uskollisesti seisovan lähetyssisarkunnan harteille. Uskollinen sisarkunta Jumalan armon kokeminen antoivat minulle voimaa jatkaa tehtävässäni lastenkodin johtajana. Poikani Hubert ja Christof kokivat kutsumuksekseen antaa elämänsä ja voimansa Lähetyslastenkodin palvelukseen. Lastenkodissa tehtävä työ oli tällä välin sisällöllisesti kehittynyt. Kotipedagogiikka oli laajentunut uusimman psykologisen tietämyksen ja terapiamuotojen ollessa nyt sosiaalityöntekijöiden apuna heidän työssään. Sosiaalisissa laitoksissamme tehtävä työ oli muutenkin laajentunut joka suhteessa. Meillä oli nyt hoidettavanamme jo satakolmekymmentä kehitysvammaista ja häiriintynyttä lasta ja nuorta, joista monet tarvitsivat jatkuvaa lääke- ja psykiatrista hoitoa. Siksi aloinkin laatia uusia suunnitelmia. Sisarkuntamme laajentamiseksi tarvitsemme oman koulutuslaitoksen ja siihen kuuluvan asuntolan. Tämän yhteiskunnalliskasvatusopillisen koulutuslaitoksen tarkoituksena oli samalla huolehtia sosiaalikasvattajiemme jatkokoulutuksesta… Arvioimme suunnittelemamme laitoksen rakennuskustannusten nousevan noin miljoonaan markkaan… Menneet vuosikymmenet ja niihin sisältyneet seikkailu kulkivat muistoissani kuin kuvanauha. Siinä vilahti kuva Eckernförden Sandkrugin pakolaisleiristä, jossa aloitimme työmme kahden kattilan varassa rahattomina, ilman kiinteää ystäväpiiriä tai työtämme rahoittavaa järjestöä, vain Jumalan sanaan luottaen ja sen varassa työtä tehden… Sehän on nyt kasvanut oikeastaan jo pieneksi kyläksi, jonka keskellä kohoaa koko kylän koristuksena kaunis lastenkirkko. Muistelin niitä tuhansia lapsia, joita tähän mennessä olimme saaneet hoitaa ja heidän merkillisiä elämänkohtaloitaan.”

Julkaisujen toteuttamisen perusteista jotakin

Julkaisujen toteuttamisen perusteista jotakin

Microsoft Office 365 Publisher

Office 365 paketin Publisherilla voi tehdä erilaisia julkaisuja. Aloita käynnistämällä Publisherilla käynnistämällä se. Ohjelman käynnistyttyä voi ottaa käyttöön erilaisia mallipohjia erityyppisten julkaisujen valmistukseen tai tyhjä pohja, joka määritellään julkaisu tarpeesi sopivaksi, mutta joudut itse valitsemaan asettelun fontit jne. Tehdessäsi esim. neljä sivuista A5 sivukokoista vihkosta, niin voit tehdä arkkiasemoinnin tulostusta varten Tulosta-valikon, jossa Asetukset kohdassa tehdään määritykset. Jos on tarkoitus tulostaa julkaisu tulostuspalvelussa, niin työ tallennetaan yksittäisiksi sivuiksi tai arkkiasemoiduksi-pdf tiedostoksi Tallenna nimellä kohdasta valitsemalla avautuvaan ikkunasta Muoto asetuksesta pdf ja taas uudesta ikkunasta painamalla Asetukset painiketta.

Adobe InDesign julkaisuohjelman käyttövihjeitä  

Julkaisuohjelmilla kuten Adoben InDesign ohjelmalla taitetaan jo olemassa olevaa raakatekstiä tai kirjoitetaan tekstit tekstilaatikoihin. Kuvat ja piirrokset tuodaan sivulle jo valmiiksi suunnitellun sivuasetteluiden mukaisesti käyttäen sovittua typografiaa, eli kirjasinlajeja, -kokoja. Uuden työn aloittaminen tapahtuu avaamalla esim. InDesign -ohjelma ja määrittelemällä tehtävä julkaisu File-valikon New-komennolla, onko kyseessä Document, Book (kirja), Library. Vihkotöissä (lehtityö) valitaan Document. Määrittele työsi sivun koko ja määrittele onko työssäsi vaaka- vai pystyasennossa oleva sivu. Tee määrittelyt master-sivulle Page-ikkunavalikossa ja tämän jälkeen Layout valikosta Margins and Columns kohdan kautta palstojen määrä ja sivun markinaalit, myös bleedit, eli leikkuumerkkien yli menevä painoalue, joka lopuksi leikataan pois jälkikäsittelyssä.

Sivunumero markkeeraus tehdään master-sivulla tekemällä sivunumeron kohdalle tekstilaatikko ja Type-valikon Insert Special characters ja alavalikosta valitaan Auto page number. Tekstilaatikkoon tulee A-kirjain, joka muuttuu varsinaisille taittosivuille siirryttäessä sivunumeroiksi.

Tavutus otetaan käyttöön valitsemalla tekstialue, johon kohdistetaan tavutus ja merkitse Kappale-paletin (Paragraph) > Tavutus-ruutuun (Hypenate). Tämän jälkeen valitaan Kirjasin-paletista tavutuksen perustana oleva tavutuskieli. Oletuskielen määritteleminen tapahtuu Tiedosto (File) > Asetukset (Preferences) > Sanasto (Dictionary) -valinalla avautuvaan tavutusikkunaan. Turvallisin tapa on tavuttaa teksti käsin, lisäämällä sanaan tavutusvihje. Tavutusvihje asetetaan pikavalikon Lisää erikoismerkki (Insert Special Character) > Tavutusvihje (Discretionary Hypen) -komennolla. Nämä tavutusmenetelmät voi yhdistää, kun ohjelma jostain syystä tavuttaa rivin väärin. Silloin voi merkitä tavutusvihjeen, joka ohittaa automaattisen tavutuksen asetukset.

Palstaan ladotun tekstin tasausten määritteleminen tapahtuu Kappale-paletin valikon Palstaan sovitus -komennolla (Justification) avautuvassa ikkunassa. Mitä enemmän suurin ja pienin arvo poikkeavat halutusta, sitä enemmän ohjelmalle annetaan liikkumavaraa tekstirivin sovittamisessa palstaan. Tasapainoisen ladelman aikaansaamiseksi kirjasinparien välistykseen ei tulisi puuttua. Yleensä tekstin sovitus hoidetaan sanavälejä muokkaamalla.

Logon saaminen läpinäkyväksi InDesign ohjelmalla tapahtuu Object -valikon Clipping Path valinnalla ja Options… komennon avulla. Määrittele Type: Detect Edgs ja tee tarvittavat säädöt.

Siirry varsinaisille sivuille klikkaamalla Page-ikkunavalikossa olevaa sivun kuvaketta. Sivut lisätään documenttiin Page ikkunavalikon nuolipainikkeen Insert Pages toiminnolla. Tekstin juoksuttaminen palstoihin tapahtuu, kun kursori on tekstilaatikossa vilkkumassa, niin File-valikon Place-komennolla valitset juoksutettavan tekstitiedoston. Samasta valikosta tuodaan kuvat ja piirrokset määriteltyihin kuvalaatikoihin. Tiedoston oikeellisuuden tarkistus ja korjaus tapahtuu File -valikon Preflight-komennolla. Tiedostosta voidaan tehdä pdf-tiedosto File valikon Export komennolla pdf/X:si.

Painotöissä, joiden painojälki menee leikkaukseen, kuten esim. nimikorteissa tulee määritellä bleed, eli leikkausvara, sillä puhtaaksi leikkauksessa muuten saattaa jäädä valkoisia painotuotteeseen kuulumattomia reunoja. Yleensä Bleed määritellään 3 mm suuruiseksi. Bleed-arvo määrittelee, kuinka monta millimetriä painojälki tulostuu leikkuumerkkien ulkopuolelle, jos Bleed-arvo on 0, ainoastaan sivujen reunojen sisäpuoliset alueet tulostuvat.

Huom! Arkkiasemointi- ja painatusongelmia syntyy, jos sijoitetaan yhtenäisiä palkkeja, kuvia ym. elementtejä aukeaman yli. Aukeaman yli menevät elementit tulee leikata isosta elementistä kahteen osaan kullekin sivulle erikseen sopiviksi.

Kun PDF-tiedosto tehdään InDesing -julkaisuohjelman File-valikon Export-komennolla, niin painolta voi kysyä voiko käyttää uudenpaa määritystä kuin pdf/X-1a:2001. Tämä asetus käyttää Acrobat 4:sta, joka ei tunne läpinäkyvyyttä, minkä vuoksi se pikselöi kuvat, eli läpinäkyvät elementit yhdistetään. Laita ruksi Options-ikkunan kohtaan View pdf after Exporting. Compression kohtaan Colour Images 300 ja for images above 305 ja voidaan ottaa käyttöön Do Not Downsample, Bicubic Downsampling to asemasta. Marks and Bleeds kohdassa Offset määritellään yleensä saman pituisiksi kuin leikkuuvarat. Output kohtaan laitetaan Colour Conversion No Colour Conversion, jos kuviin on jo PhotoShopissa määritelty väriprofiili, jos käyttää Convert to Destination, niin valitse Europe ISO coated 27, tai Coated Fogra 39. Kohtaan Standard pdf/x-1:2001. Advanced kohtaan voi laittaa Transparency Flattener ja Preset kohdasta tarkistetaan (High resolution).

Jos tekee kuvankäsittely-, piirros- ja julkaisuohjelmien uusimmilla versioilla ja uusimmilla ominaisuuksilla julkaisuja, niin niiden tulostaminen ei välttämättä onnistu aina, jolloin kannattaa työ tallettaa ensin Jpeg tai Tiff-tiedostoksi, joka sijoitetaan uudestaan julkaisuohjelman sivulle ja Export-komennolla tallennetaan pdf tiedosto pdf/X 1a 2001 asetuksella, joka toimii myös vanhemmissa RIP:eissä.

Adoben InDesign CS2 ohjelmalla voidaan tehdä arkkiasemointi seuraavasti, jos ei ole käytössä arkkiasemointiohjelmaa. Mene File-valikkoon ja anna InBooklet SE komento. Avautuvaan ikkunaan Layout kohtaan Style valitaan 2-up Saddle Stich valinta. Paina Print-painiketta ja valitse Setupista oikea paperikoko ja määrittele Page Position Centred. Lopuksi paina Print-painiketta, jolloin lopputulos on arkkiasemoitu pdf-tiedosto, jonka laitat tulotumaan digipainokoneen valitsemallesi arkkikoolle.

Sivunkuvauskieli PostScript

PDF (lyhenne sanoista Portable Document Format) on Adoben kehittämä PostScript-kieleen pohjautuva ohjelmistoriippumaton, siirrettävä tiedostomuoto. Sitä käytetään pääasiallisesti sähköiseen julkaisemiseen, tulostamiseen ja painamiseen. PDF-tiedosto on tulostimen ja näytön tarkkuudesta riippumaton. PDF:n versio 1.7 on hyväksytty ISO 32000 -standardi.

SGML- ja HTML-kieltä voidaan pitää loogisina sivunkuvauskielinä erotukseksi PostScript-kielestä, joka on graafinen sivunkuvauskieli. PostScript-koodi kuvaa yksityiskohtaisesti, miltä sivu näyttää tulostimen edellyttämällä tavalla. HTML sisältää sen asemasta loogisia kuvauksia siitä, miltä sivun rakenne näyttää esimerkiksi otsikoiden ja kappaleiden osalta, mutta ei mitään informaatiota siitä, miten nämä loogiset elementit näytetään web-selaimessa. Se, että HTML ei sisällä yksityiskohtaista informaatiota siitä, miten sivut piirretään, on suuri vahvuus ja PostScript-tiedostot tulevat kooltaan suuriksi verrattuna HTML-tiedostoihin.

Julkaisun valmistuksessa tarvittavaa kuvankäsittelyä

Tehdessäsi seuraavia harjoituksia, tarkoituksena on käyttää omia valokuvia taikka kuvata kameralla julkaisussa tarvittavat valokuvat, sekä käsitellä ne sopivaan muotoon. Julkaisun tarvitsemat kuvat rajataan oikeaan kokoon ja säädetään värisävyt kuvankäsittelyohjelmalla esim. Photoshopilla. Digitaalisesti painettavien valokuvien resoluution tulee olla enemmän kuin näyttöresoluutio 72 dpi, eli resoluution tulisi olla noin kaksi kertaa rasteritiheyden verran (lpi) noin 200 dpi:tä, mutta liiallisesta resoluutiotarkkuudesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin haittaa, koska tiedoston koko kasvaa ja työskentely tulee hitaaksi ilman kuvan laadun paranemista.

Digitaalisissa tulostimissa jokainen tulostettava rasteripiste rakennetaan matriisin sisään useasta pienemmästä tulostuspisteestä. Tämä matriisi määrää kuinka monta pistettä tarvitaan yhteen rasteripisteeseen ja rasteripisteen koko määrää rasteritiheyden. Digitaalinen painokone, jonka tarkkuus on 2400 dpi pystyy tuottamaan rasteripisteen, joka muodostuu 16 x 16 matriisista. Kun 2400 jaetaan 16, saadaan 150 lpi. Vastaavasti 300 dpi:n laseri tuottaa 60 lpi rasteritiheyden 5 x 5 matriisilla. Harmaasävyt määräytyvät matriisin pistemäärän mukaan, sillä 16 x 16 matriisissa on 256 harmaasävyä (16 x 16 = 256), kun 5 x 5 matriisi tuottaa 25 harmaasävyä. Ihmissilmä pystyy erottamaan 100 harmaasävyä. Uudemmissa RIP:ssä on harmaasävyjen resoluutiosidonnainen rajoitus poistettu uudella tekniikalla, jossa harmaasävyt muodostuvat pistealueesta eikä vain yksittäisestä rasteripisteestä.

Kuvankäsittelyohjelmissa on työkalupaletti, joka on ryhmitelty työkalujen tehtävien mukaan. Joidenkin työkalupainikkeiden oikeassa alanurkassa on pieni musta nuoli, joka tarkoittaa sitä, että sitä hiiren nappia painamalla löytyy lisää työkalun toimintaan liittyviä valintoja. Työkalupaletista löytyy valintatyökalut, maalaus- ja muokkaustyökalut, erikoistyökalut, näyttötyökalut, värivalintatyökalut, tilapainikkeet ja näyttötila. Kuvaosien siirto kuvasta toiseen voidaan toteuttaa kolmella eri tavalla, käyttämällä valinta-aluetta ja leikepöytää, käyttämällä valinta-aluetta ja siirtotyökalua tai käyttämällä Leimasin-työkalua. Leimasintyökalua käytettäessä avataan kuva, josta halutaan siirtää ja kuva, johon halutaan siirtää kuvan osia. Luo kohdekuvaan uusi taso Tasot -paletista. Valitse Leimasin-työkalu ja sille siveltimen koko. Valitse Leimasimen asetukset -paletista sekoitustilaksi Normaali ja peittävyydeksi 100%. Jos haluat, että kuva siirtyy kaikilta tasoilta, niin valitse käytä kaikkia tasoja. Paina Alt-näppäin pohjaan ja vie kohdistin siirrettävälle kuva-alueelle ja napsauta hiirinapilla. Vapauta Alt-näppäin ja maalaa työkalulla haluamasi kuva-alue toiseen kuvaan. Lähdekuvassa näkyy pieni risti siinä, mistä kuva-aluetta kopioidaan.

PhotoShopissa kannattaa ottaa käyttöön Euroopan painoalan asetukset 2, joka löytyy Väriasetukset -ikkunassa (Color Settings) avaamalla Muokkaa/Väriasetukset (Edit/Color Settings), sekä varmistaa, että CMYK-asetuksena on Euroscale ISO coated FOGRA27 ja sanomalehtipaperin ollessa painomateriaalina, niin Euroscale Uncoated v2, sillä Euroscale Uncoted v2 -asetus käyttää alhaisempaa kokonaisvärimäärää, mikä johtuu siitä, että sanomalehtiväri imeytyy paperin huokosiin ja pisteenkasvun ollessa tavallista suurempaa välisävyissä, kuin arkkioffsetissa. CMYK-muotoon muutetut kuvat ovat laiteriippuvaisia, mikä tarkoittaa sitä, että jos kuva painetaankin jollakin muulla painomenetelmällä, jolle se on valmistettu, saattaa lopputulos olla erilainen kuin oli tarkoitus alun perin oli. Tämän vuoksi on hyvä säilyttää originaali RGB-kuvat, josta tehdään tiettyä painomenetelmää varten omat CMYK-versiot.

Piirroksien tekeminen julkaisuun

Grafiikkaohjelmilla, joita on mm. Adobe Illustrator, valmistetaan julkaisun tarvitsemat piirrokset. On olemassa kahdenlaisia grafiikkaohjelmia. Grafiikkaohjelmilla saadaan aikaan bittikarttagrafiikkaa tai vektorigrafiikkaa. Vektorigrafiikka on piirros, joka muodostuu useista erillisistä perusobjekteista, kuten viivoista, käyristä, ellipseistä, suorakulmioista jne. Ohjelma piirtää piirrokseen kuuluvat objektit näytölle matemaattisen kaavan kuvaamana. Kuvasta tallennetaan tieto sen sisältämien objektien koosta, paikasta sekä objektien ääriviivojen rajoittamien alueiden täyttöväreistä ja -kuvioista. Koska jokainen vektorigrafiikkakuvan objekti on matemaattisesti määritelty, voidaan sen ominaisuuksia muuttaa helposti esim., jos suurentamalla objektia, sen kuvaamiseen tarvittavat lisäpisteet piirretään korjatun kaavan osoittamiin paikkoihin.

Tasojen käyttäminen kuvankäsittely- ja piirto-ohjelmissa tapahtuu Layer, eli tasopaneelin avulla luodaan kuvatiedostoon päällekkäisiä tasoja, alitasoja ja tasoryhmiä. Taso on kuin läpinäkyvä kalvo, jolle piirretään yksi tai useampia objekteja. Jos taso ei ole täytetty peittävillä objekteilla, alemmalla tasolla olevat kohteet näkyvät sen läpi. Tasojen avulla voi luoda ja muokata minkä tahansa tason objektia vaikuttamatta muiden tasojen sisältöön. On mahdollista näyttää, tulostaa, lukita ja järjestellä tasojen asemia toisiinsa nähden. Jos Illustrator ohjelmassa ei ole Layers -paneelia näkyvissä, sen saa näkyville Window > Layers valinnoilla.

Vektorigrafiikkaobjekti koostuu polusta (path) ja pisteistä (points). Yksinkertaisin piirros on polku, eli viiva, jolla on alku- ja lopetuspiste. Polulla voi olla useita suoria tai kaarevia segmenttejä. Piste voi olla kulmapiste (corner point), kaaripiste (curve point) tai yhdyspiste (connector point). Piirrettyä polkua voidaan muokata jälkeenpäin. Pisteitä voidaan muokata aktivoimalla piste, jolloin säätötangentit tulevat näkyviin Convert Anchor Point –työkalulla, joka saadaan esille Työkalupaletin Pen -työkalun alta (näppäinkomento on Vaihto+C), joiden päissä on ohjauspisteet. Tartu hiiriosoittimella ohjauspisteeseen ja säädä polku halutunlaiseksi. Voit lisätä ankkuripisteitä myös Pen –työkalun alta valitsemalla sieltä ankkuripisteen lisäystyökalun. Näitä ominaisuuksia voi hyödyntää mm. piirrettäessä pakkaussuunnittelussa nuuttaus- ja leikkauslinjoja vanhasta mallista mitoitettaviin pakkauksiin.

Teksti voidaan laittaa kulkemaan polkua pitkin valitsemalla Type –työkalupaletista Type On A Path –työkalu ja sen jälkeen osoitetaan hiirellä polkua, jota tekstin halutaan seuraavan. Type/Type On A Path –komennon alivalikoissa on komentoja, joilla voidaan muokata tekstin sijoittumista polulla. Type On A Path Options –ikkunan kautta voidaan myös määritellä näitä asetuksia.

Piirto-ohjelmissa kuten Illustratorissa, voidaan bittikarttakuva vektorioida vektorigrafiikaksi. Vektoriointi löytyy Object > Live Trace > Make, jonka jälkeen voidaan valita haluttu esiasetus (Preset) sekä avata vektorioinnin asetusikkuna Trace Options. Kun kuva on vektorioitu, se voidaan muuntaa poluiksi Expand tai vektorioinnin yhteydessä Object > Live Trace > Make and Expand. Treshold määrittelee arvon, jota vaaleammat sävyt tulevat valkoisiksi ja tummemmat mustiksi. Blur valinnalla sumennetaan kuva ennen vektoriointia, jotta vältytään pykäläisiltä reunoilta. Strokes määrittelyillä luodaan polkuja, joilla on ääriviivat. Path Fitting’in avulla määritetään, kuinka vektorioitu muoto noudattaa alkuperäistä muotoa. Alemmat arvot luovat tiiviimpiä ja korkeammat arvot väljempiä polkuja. Adoben Illustrator ohjelmalla voi korjata korjausta tarvitsevia pdf-tiedostoja.

Kotisivujulkaiseminen Internetissä

Kotisivut perustuvat HTML-koodiin. Koodia voi luoda sitä tarkoitusta varten kehitetyillä ohjelmilla visuaalisesti, kuten Adoben Dreamweaverilla. Viimeaikaisia DreamWeaver versioita on paranneltu tukemaan web-teknologiaa kuten CSS:ää, JavaScriptiä ja ohjelmistokehyksiä. HTML:n alkuperäinen tarkoitus oli kuvata WWW-sivun rakennetta kuin sen ulkoasua, mutta sivujen kirjoittajat halusivat ennen pitkää paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös dokumenttiensa ulkoasuun. Internetin selainvalmistajat kehittivät tarpeeseen esittelemällä HTML-määritykseen kuulumattomia elementtejä, joilla esitystapaa saattoi kuvailla. Monet näistä elementeistä jouduttiin myöhemmin ottamaan mukaan viralliseen HTML-määritykseen käytännön standardeina. Nykyisin monia elementtejä jälleen puuttuu itse HTML:sta, sillä ulkoasun kuvailussa on siirrytty erillisiin tyyliohjeisiin, jotka kuvataan CSS-kielellä. CSS:ään siirtyminen paitsi yksinkertaisti HTML:ää, myös helpotti sivujen luomista ja päivittämistä. Valmiit kotisivutiedosto siirretään palvelimelle ja määritetystä internet-osoitteesta ne ovat katseltavissa suurelle yleisölle.

Kirjallisuutta:

Petri Miettinen on kirjoittanut ”Kotisivun tekeminen” (Docendo 2001) ja Miikka Lyytikäinen ja Mauri Mäkitalo ”Dreamweaver MX 2004” (Docendo 2004). Elizabet Castro ”Kotisivut kuntoon” (Readme.fi Oy 2007).
Markku Jussila, Antti Leino ”net. verkkoviestinnän käsikirja” (Infoviestintä Oy 1999).

https://docplayer.fi/481793-Kotisivuohjeet-etelapohjalaiset-kylat-ry-sivupohjien-rakenne.html

Microsoft Sharepoint desinger 365

Carl Olof Rosenius ja George Scott Ruotsissa 1840-luvulla

Carl Olof Rosenius ja George Scott Ruotsissa

Carl Olof Rosenius, (3. helmikuuta 1816 – 24. helmikuuta 1868) oli ruotsalainen hengellinen vaikuttaja, herätyssaarnaaja ja kirjailija, jonka sukujuurten on arveltu johtavan Suomeen. Hänen vanhempansa olivat Anders Rosenius ja Sara Margareta Norenius. Carl syntyi kolmantena lapsena seitsemästä. Yliopisto-opinnot Carl aloitti Uppsalassa 1838 tarkoituksenaan valmistua papiksi, jotka jäivät kesken saatuaan epäilyksiä Raamatun luotettavuudesta. Hän tutustui Tukholmassa metodistisaarnaaja George Scottiin (s. Edinburgh 1804 ja kuoli 1874), joka kutsuttiin Ruotsiin 1830. Scottista tuli pitkäksi aikaa Roseniuksen työtoveri. Keväällä 1840 24-vuotiaana Rosenius päätti lopettaa opiskelunsa ja jäädä Tukholmaan ja tehdä Jumalan valtakunnan työtä Scottin apulaisena. Rosenius jäi tekemään Jumalan valtakunnan työtä tavallisena maallikkona ilman mitään erityistä koulutusta. Alusta alkaen hänen toimintansa oli menestyksellistä. Ihmiset tulivat häntä kuuntelemaan ja hänen kirjoituksiaan luettiin.

Aapeli Saarisalon ”Rosenius evankelisen uskon mies” (WSOY 1973) lainaus sivulta 31: ”Näissä mietteissä menin Tukholmaan elokuun puolivälissä ja etsin käsiini Scottin. Hädän ajamana astuin tuntemattoman eteen ja kerroin nopeasti hänelle tilani. Tähän hän vastasi ensin muutamia yksinkertaisia ja lyhyitä huomautuksia tämän kiusauksen laadusta yleensä. Sitten hän sanoi: ’Herra (Rosenius) on tutkinut ja tuntee siis ne todisteet Raamatun jumalallisesta alkuperästä, jotka teologiassa tavallisesti esitetään?’ – ’Tunnen.’ – ’Mutta ymmärrän, että ne eivät nyt tunnu päteviltä.’ – ’Eivät.’ – ’Haluan kuitenkin esittää erään todisteen, joka on hyvin yksinkertainen ja juuri yksinkertaisuutensa vuoksi aika voimakas, nimittäin tämän: Ellei Raamattu todella sisällä Jumalan sanaa, niin kuin itse vakuuttaa, kenen sanaa se sitten on? Ovatko pahat vai hurskaat ihmiset laatineet tämän kirjan? Onko mahdollista, että pahat ihmiset ovat kirjoittaneet kirjan, joka niin henkevästi, voimallisesti ja syvästi kuvailee ja tuomitsee juuri heidät ja heidän olemuksensa? Mutta yhtä mahdotonta on, että hurskaat ihmiset olisivat voineet sen kirjoittaa, ellei se ole totta, sillä voivatko hurskaat ihmiset runoilla valheita ja julkaista ne Jumalan sanana? – huomaa! vuosisata toisensa jälkeen runoillaan yhtä ja samaa, yhteen liittyvää valhetta, sepitetään tapahtumia ja ihmetekoja, jotka kaikki tähtäävät samaan suureen pääajatukseen – ja kaikki olisi kuitenkin valhetta – ja he julkaisevat sen Jumalan sanana! Sopiiko sellainen yleensä yhteen sen pyhän, voimakkaan ja korkean hengen kanssa, joka Raamatussa vallitsee? Lyhyesti, Raamatussa on itsessään oma todistuksensa, siinä on sellainen henki, että joka sen tuntee, mutta ei halua uskoa sen sisältävän Jumalan sanaa, sen on uskottava mitä karkeinta mielettömyyttä.’ Näin puhui Scott. Tällöin kävi valon ja lohdutuksen säde sieluni lävitse, ja silmissäni oli muutamia ilon kyyneliä – se oli virkistyksen hetki, jollaista minulla ei kuukausiin ollut…

Miten sitten oli saanut Roseniukselle suureksi avuksi tulleen englantilaisen pastorin George Scottin tulemaan Tukholmaan ja toimimaan siellä monina vuosina siunaukseksi? Vuonna 1804 saapui Ruotsiin englantilainen koneenrakentaja Samuel Owen rakentamaan maahan ensimmäisiä höyrykoneita. Työnsä ohella hän harrasti raittiusasiaa ja vähän ennen lähtöään Englannista hän oli herännyt kantamaan huolta sielunsa tilasta. Hän oli saanut rauhan uskossa Jeesukseen, ja tämä uusi elämän suunta tuli näkyviin Ruotsissa. Hän on itse kertonut muutoksesta ja sen seurauksista: ’Kun tulin Ruotsiin, ei täällä ollut englantilaista kirkkoa eikä Jumalaa pelkäävää englantilaista väkeä, jonka kanssa olisin voinut seurustella. Sen vuoksi tunsin pian hengellisen elämäni riutuvan ja lankesin useihin synteihin. Vuonna 1825 tein matkan Englantiin. Valitin siellä erälle ystävälleni, ettei Ruotsissa ole englantilaista kirkkoa. Hän neuvoi minua menemään lähetysseuraan ja pyytämään lähettiä. Tein niin, ja seura lupasi lähettää matkaan jonkun, niin pian kuin voisi löytää sopivan nuoren miehen. Hiukan toista vuotta myöhemmin lähetettiin tänne herra Stephens. Oltuaan vähän yli vuoden maassa hän alkoi saarnata ruotsin kielellä. Pian kuitenkin huomattiin, että huoneisto oli aivan liian pieni kuulijoille. Kokouspaikkana käytettiin huvimajaa, jonka eräs aatelinen neljäntoista vuoden ajaksi antoi käyttöön. Vuonna 1830 Stephens palasi Englantiin, ja samana vuonna tuli George Scott hänen tilalleen ja alkoi vuoden oleskelunsa jälkeen saarnata ruotsiksi. Pienen rukoussalin lisääntyvä tungos sai pian Scottin ja hänen ystävänsä ajattelemaan erillisen kappelin pystyttämistä. Vuonna 1838 alettiin rakentaa niin sanottua englantilaista kirkkoa, jonka rakennustyöt saatiin päätökseen 1840… Loppukesästä 1840 kirkko oli valmis ja vihittiin käyttöönsä lauantai-iltana 24. lokakuuta. Vihkimisen toimitti pastori Brandell Norlannista…

Palmusunnuntaina 20. maaliskuuta 1842 Scott piti iltapäivällä saarnan englantilaisessa kirkossa. Jo ennen tilaisuuden alkua oli kirkon lähistöllä merkkejä häirinnästä, mutta varsinainen meteli alkoi, kun Scott oli ryhtynyt saarnaamaan. Osa väestä huusi ulkopuolella, osa tömisteli ja kiljui kirkon sisäpuolella. Scottin oli mahdotonta jatkaa puhettaan. Hän valitti sitä, että tällaista saattoi sattua, ja keskeytti jumalanpalveluksen. Hän poistui kirkosta sisäkautta ja meni turvaan. Meteli kadulla kesti kaksi tuntia, mutta mitään pahempaa ei sillä kertaa sattunut. Scott peruutti pääsiäisajan jumalanpalvelukset, ja kuukautta myöhemmin ylikäskynhaltijan virasto kielsi häntä pitämästä jumalanpalveluksia tai uskonnollisia tilaisuuksia ruotsin kielellä. Tätä päätöstä tuomiokapituli oli halunnut jo neljä vuotta sitten, Englantilainen kirkko pysyi tämän jälkeen kiinni viisitoista vuotta… Scott toimi kotimaassaan vielä kolmisenkymmentä vuotta ja seurasi kiinnostuneena sieltä käsin Ruotsin hengellistä kehitystä… Rosenius pysyi koko ikänsä luterilaisen kirkon jäsenenä, mutta antoi arvoa myös muille yhteisöille ja sille hyvälle, mitä niissä kussakin oli. Työskentely yhdessä Scottin kanssa aiheutti sen, että epäiltiin hänen olevan taipuvainen metodismiin… Marraskuussa 1848 Pietisten-lehdessä Rosenius kirjoitti uskonnonvapaudesta. Kirjoituksen otsikkona oli ’Muutama sana konventikkeliplakaatista’. Rosenius sanoi: ’Tämä on ikävä puheenaihe, mutta kun monet yksinkertaiset autuutta etsivät sielut, varsinkin valtakunnan tietyissä osissa, ovat usein saaneet kuulla vastustajainsa pelotteluja ja säikyttelyjä, haluamme tässä antaa heille muutaman yksinkertaisen ja suoran neuvon. Konventikkeliplakaatti on vanha, vielä voimassa oleva säännös kuningas Fredrikin ajoilta, vuodelta 1726, ja siinä Ruotsin kristittyjä kielletään kokoontumasta koteihinsa Jumalan sanan kuuloon. Tästä näemme, että hallitus, joka Ruotsissa oli 120 vuotta sitten, kielsi nämä kokoukset. Mutta hallitus, joka nyt on Ruotsilla, sallii nämä kokoukset, näkee niitä pidettävän joka viikko pääkaupungissa ja koko valtakunnassa eikä kiellä niitä, vaan päinvastoin suojelee niitä. Suojeluksi hallitus nimittäin on tarkoittanut kieltonsa, ettei saa nostaa laillisia syytteitä näitä kokouksia vastaan, ellei niissä ole esiintynyt huonoa käytöstä, mikä vaatii syytettä, ja ellei kuitenkaan oikeuskanslerinvirasto ole ensin antanut erityistä lupaa oikeudenkäynnin aloittamiseen… Viranomaiset yrittivät 1850-luvun alussa kiristää otettaan säätämällä uusia lakeja ja valvomalla tarkemmin hengellisiä kokouksia. Syytteitä nostettiin, ja monet maallikot saivat rangaistuksen, mutta varsin pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettei virkavallan pakkotoimenpitein saatu aikaan sellaista yhtenäisyyttä, jota haluttiin. Kehitys oli kulkemassa vapaampaan suuntaan… Kesti kuitenkin vielä viisi vuotta, ennen kuin Rosenius sai luvan jälleen saarnata Betlehemin kirkossa viidentoista vuoden tauon jälkeen.”

Kirjallisuudesta löytyviä ajatuksia herätyksestä

Ajatuksia herätyksestä

Frank Bartleman syntyi 1871 Carversvillessä Pennsylvaniassa ja kuoli 1936. Frank Bartlemanin kirjassa kerrotaan kuinka Jumala ei anna kunniaansa ihmisille, mikä ilmenee siten, että kuuluisia ja lahjakkaita kutsutaan puhumaan, jotta kuulijoita tulisi, mutta he kiinnittävät huomionsa ihmiseen ja hänen Jumalalta saamiin armolahjoihin, sekä muihin syntymälahjoihin, vaan julistuksen ja tapahtumien keskipiste tulisi olla Jeesus, joka on ostanut verellään meidän lapsikseen. Kirkkojen ja seurakuntien oppirakennelmat saattavat estää Jumalan Pyhän Hengen toiminnan, vaikka ihmiset ovat luoneet ne seurakuntalaisten turvaksi, mutta Jumala ei halua, että Hänet kahlitaan ihmisten oppeihimme Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Esimerkki mihin oppien ja oikeauskoisuuden valvonta voi viedä on Inkvisitio, joka oli katolisen kirkon laitos. Invisitio toimi sen määrittelemää harhaoppisuutta vastaan.  Inkvisitio syntyi vuonna 1184, ja siitä muodostui kirkon pysyvä harhaoppisuutta vastustava laitos. Inkvisitio saattoi kiduttaa harhaoppisuudesta epäiltyjä. Virallisesti lasten ja vanhusten kidutus oli kiellettyä, mutta kieltoa ei aina noudatettu. Verenvuodatus tai kuulustellun tappaminen oli kielletty. Koska harhaoppisuus oli myös maallisen oikeuden vastaista, inkvisitio saattoi kuitenkin luovuttaa epäillyn maalliselle tuomioistuimelle kidutettavaksi. Myös inkvisition langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano oli maallisen hallinnon vastuulla. Tällä tavalla kirkko tavallaan välttyi kantamasta vastuuta tapahtumasta. Inkvisition oikeuskäytännössä syytetyllä oli vain vähäiset mahdollisuudet puolustautua. Tavallisesti tuomari ja syyttäjä olivat sama henkilö.

Azusa-kadun vuonna 1906 alkaneessa herätyksessä oli mukana lehtimies ja saarnaaja Frank Bartleman, jolla oli merkittävä osuus tapahtumien julkistajana. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja. Hänen isänsä oli saksalaissyntyinen roomalaiskatolinen ja äiti englantilaista kveekarisukua. Frank Bartleman koki kääntymyksen lokakuussa 1893 babtistien rukoushuoneessa Philadelphiassa. Bartleman sai luvan saarnata Temple Baptist -seurakunnalle. Vuonna 1897 Bartleman jätti baptistipapin tehtävän ja meni pyhitysliikkeeseen mukaan. Myöhemmin hän meni Chicagoon opiskelemaan Moody Bible Instituutissa, mutta ei käynyt opiskelujaan loppuun. Vuonna 1900 hän avioitui neiti Laddin kanssa. Hän oli Pennsylvaniassa Pittsburgissa sijainneen langenneille tytöille tarkoitetun kulun johtajatar. Bartleman sai viran Philadelphiassa helluntailaisten yhteisössä. Myöhemmin hän liittyi wesleyläiseen metodistkirkkoon ja hän toimi papin virassa Corryssa, Pennsylvaniassa. Jätettyään wesleyläisen metodistikirkon Pennsylvaniassa hän suuntasi kohti länttä aina Kaliforniaan jonne hän saapui 1904. Joulukuussa 1904 Bartleman lähti Sacramentosta Los Angelesiin, sillä Henki oli johdattanut hänet Los Angelesin ’ehtoosateeseen’ vuodatusta varten. Bartleman kirjoitti mustelmakirjansa From Plough to Pulpit – From Maine to California. Los Angelesissa Bartelman meni South Main -kadulle Peniel-lähetykseen, jonka perustaja ja hoitaja oli Manie Ferguson. Bartleman teki työtä useissa pyhityskristillisissä seurakunnissa ja lähetysseuroissa Los Angelesin seudulla. Vuonna 1905 Los Angelesissa oi merkkejä herätyksestä erityisesti Pasadenan Lake Avenue Metodist Church ja Frank Smalen johtamassa Los Angelesin First Babtist Churchissa. Smalen seurakunnan herätys sai kipinän Evan Robertsin johtamasta Walesin suuresta herätyksestä 1904 1905…

Frank Bartleman ”Azusa-katu 312 – Nykyaikaisen helluntaiherätyksen juuret” (RV-kirjat 1986), lainaus sivulta 51 alkaen: ”Sain Jumalalta vuoden 1905 alussa seuraavan herätykseen liittyvän avainsanoman: ’Herätyksen syvällisyys määräytyy tyystin sen mukaan, kuinka syvä on parannuksen ja katumuksen henki.’ Ja se pitää paikkansa kaikkien ihmisten elämässä kaikkina aikoina… Herätys alkaa lähes aina maallikoiden parissa. Kirkon johtajat tervehtivät harvoin iloiten puhdistuksia. Historia toistaa itseään. Nykyisten johtajien asema on liian mukava, jotta he ylipäänsä toivoisivat sellaista uudistusta, joka mahdollisesti vaatisi heiltä uhrauksia. Ja Jumalan tuli lankeaa vain uhrin ylle. Tyhjään alttariin ei tuli syty. Kylmä järkeily, muodollinen kirkollisuus ja pappien ylivalta ovat kerta kaikkiaan evankeliumin luonteen ulkopuolella. Kiitos Jumalan, että johtajien joukossa on poikkeuksiakin. Mutta palvelemaan meidät on pelastettu. Oikea pappi on palvelija. Jeesus ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan… Monta päivää tunsin sisimmässäni, että Evan Robertsilta oli tulossa kirje. Se saapui pian ja kuului seuraavasti: ’Loughor, Wales, 14. marrsk. 05. Rakas ystävä, mitä voisin sanoa sellaista, joka rohkaisisi sinua tässä hirvittävässä taistelussa. Se on minusta mitä kauhein. Pahuuden valtakunta on saarrettu joka puolelta. Oi, niitä miljoonia rukouksia – ei vain rukouksen muotoja – vaan sielujen löytämistä perille Valkean istuimen luo! Ihmiset Walesissa ovat oppineet rukoilemaan viimeisen vuoden aikana. Siunatkoon Jumala teitä voimallisella virralla. Walesissa tuntuu siltä, että Pyhyys lepää seurakunnan yllä odottaen Kristuksen seuraajien sydänten avautumista. Viime lauantai-iltana meillä oli voimakas Hengen vuodatus. Sitä ennen ihmisten käsitykset oikeasta uskonelämästä oikenivat. 1. Annetaan Jumalalle, ei vain oteta vastaan. 2. Tehdään sitä mikä on mieluisaa Jumalalle, ei itselle. Siksi me Jumalaan turvaten ja vihollisen unhottaen ja unhottaen myös ihmisten pelon rukoilimme, ja Henki laskeutui. Rukoilen Jumalaa kuulemaan rukouksesi, pitämään uskosi lujana ja pelastamaan Kalifornian. Edelleen sinun taistelussa, Evan Roberts.’…

Sitten saimme tietää, että Henki oli virrannut muutama ilta sitten, huhtikuun yhdeksäntenä, pienessä tuvassa Bonnie Brae-kadulla. Ihmiset olivat hyvin vakaasti jonkin aikaa odottaneet hengenvuodatusta. Muutama valkoinen ja muutama värillinen hurskas uskova oli odotellut siellä päivittäin. Tämäkin tapahtui juuri pääsiäisen aikoihin. Jostakin syystä minulla ei ollut etuoikeutta olla mukana tuossa kokouksessa. Monet olivat puhuneet ’kielillä’. Menin iltapäivällä Bonnie Brae -kadun kokoukseen ja havaitsin, että Jumala toimi siellä voimakkaasti. Useita kuukausia olimme rukoilleet voittoa. Nyt Jeesus ’näyttäytyi elävänä’ jälleen monille. Pioneerit olivat päässeet läpi ja joukot voivat seurata. Kokous ilmensi yleistä nöyryyden henkeä. Ihmiset olivat siellä päässeet Jumalan mielisuosioon. Ilmeisesti Herra oli vihdoin löytänyt pienen joukon, ulkopuolisen kuten aina, jonka välityksellä Hän saattoi itse toimia. Maassa ei ollut ainuttakaan lähetysseuraa, jonka kautta se olisi käynyt päinsä. Kaikki ne olivat ihmisten käsissä. Henki ei voinut toimia. Ihmisen arvostukset on jälleen kerran syrjäytetty ja Henki on saanut syntyä halvassa ’tallissa’ kirkon järjestöjen ulkopuolella aivan kuten ennenkin. On oltava katuen ja nöyränä valmis ottamaan vastaan Hengen virtaus. Martti Luther alkoi saarnata uskonpuhdistusta romahtamaisillaan olevassa rakennuksessa keskellä Wittenbergin toria. D’Aubinge kuvailee sitä seuraavasti: ’Keskellä toria Wittenbergissä seisoi puinen kappeli, kolmekymmentä jalkaa pitkä ja kaksikymmentä leveä, ja sen seinät, joita oli joka puolelta tuettu, olivat luhistumaisillaan. Vanha, lankuista rakennettu, kolme jalkaa korkea saarnastuoli oli puhujan paikkana. Tässä surkeassa paikassa alkoi uskonpuhdistuksen saarnaaminen. Oli Jumalan tahto, että sen, minkä tuli palauttaa takaisin Hänen kunniansa, olisi tapahduttava mitä alhaisimmissa olosuhteissa. Tässä onnettomassa ympäristössä Jumala halusi niin sanoaksemme, että Hänen rakas Poikansa syntyisi uudelleen. Noiden tuhansien katedraalien ja kirkkorakennusten joukossa, joita maailma on täynnä, ei ollut yhden yhtäkään siihen aikaan, jonka Jumala olisi valinnut paikaksi ihanalle julistukselle iankaikkisesta elämästä.’…

John Wesley itse rukoili kerran, kun herätys oli jo melkein vaimentunut joksikin aikaa: ’Oi Herra, lähetä meille entinen herätys ilman virheitä. Mutta jos niin ei voi tapahtua, lähetä se – kaikkine virheineen. Me tarvitsemme herätyksen.’…

Keskiviikkona 18. huhtikuuta tapahtui hirvittävä San Franciscon maanjäristys, joka teki tuhoa myös ympäröivissä kaupungeissa ja maaseudulla. Yksistään San Franciscossa sai surmansa kymmenen tuhatta henkeä… Pian huhuttiin laajalti, että Jumala toimi ’Azusassa’, Kaikkia kansankerroksia alkoi tungeksia kokouksiin. Monet olivat uteliaita ja epäuskoisia, mutta toiset kaipasivat Jumalaa. Sanomalehdet alkoivat ilkkua ja parjata kokouksia ja antoivat meille sillä tavalla runsaasti ilmaista mainosta. Se veti kansaa paikalle. Paholainen ampui jälleen yli. Ulkopuolinen vainoaminen ei koskaan vahingoita työtä. Eniten pelättävää meillä oli niissä pahoissa hengissä, jotka tekivät  työtä sisäpuolelta. Jopa spiritualistit ja hypnoosiin uskovat tulivat kokeilemaan vaikutusmahdollisuuksiaan. Sitten tulivat kaikki uskonnolliset kiivailijat ja roistot ja intoilijat etsimään paikkaa toiminnassa. Näitä meidän oli syytä pelätä eniten. Mutta tämä on jokaisessa uudessa työssä tarjona oleva vaara. Noilla ihmisillä ei ole missään omaa paikkaa. Tämä asiantila langetti monen sydämeen pelon, josta oli vaikea päästä yli. Siitä oli paljon haittaa Hengen toiminnalle. Monet eivät uskaltaneet etsiä Jumalaa pelätessään, että paholainen voisi viedä heidät. Huomasimme heti ’Azusan’ toimintamme alussa, että jos pyrimme saamaan arkin kulun vakaaksi, Herra lakkasi tekemästä työtä. Emme uskaltaneet liikaa kiinnittää ihmisten huomiota pahojen valtojen toimintaan. Siitä olisi seurannut pelkoa. Voimme vain rukoilla. Silloin Jumala antoi meidän onnistua…

Azusa -päivien alussa näytti siltä, että sekä taivas että helvetti olivat tulleet kaupunkiin. Ihmiset olivat tulleet käännekohtaan. Syyllisyydentunto oli väkevänä heidän päällään. He saattoivat murtua keskellä katua kenekään yllyttämättä. Henki näytti vetäneen rajan aivan ’Azusa-lähetyksen’ ympärille. Kun ihmiset saapuivat parin korttelin päähän tuosta paikasta, heidät valtasi synnintunto… Työ selkiytyi ja voimistui ’Azusassa’. Jumala toimi mahtavasti. Tuntui kuin kaikkien olisi pitänyt vaeltaa ’Azusaan’. Lähetyssaarnaajia kokoontui sinne Afrikasta, Intiasta ja meren saarilta. Pappeja ja muita työntekijöitä oli kulkenut yli mantereen ja tullut kaukaisilta saarilta, kun vastustamaton voima oli vetänyt heitä Los Angelesiin… Koettiin paljon vainoa, etenkin lehdistön taholta. Se antoi meistä häpeällisen kuvan, mutta se toi meille vain lisää väkeä… Vastustajia tai toisia seurakuntia vastaan ei sallittu sanoa yhtään epäystävällistä sanaa. Sanomana oli Jumalan rakkaus. Se oli eräällä tavalla kuin uudelleen alkaneen alkuseurakunnan ’ensi rakkautta’. Se ’kaste’, jonka alussa saimme vastaanottaa, ei antanut meidän ajatella, puhua eikä kuunnella pahaa kenestäkään. Henki oli hyvin herkkä, lempeä kuin kyyhkynen. Pyhää Henkeä symboloi kyyhkynen… Jumalan Henki valikoi tarkoin kaiken väärän pois totuudellisesta. Itse Jumalan Sana sai ratkaista joka ainoan kysymyksen. Ihmisten sydämet tutkittiin pohjia myöten sekä toiminnan että motiivien suhteen. Joukkoon ei voinut liittyä leikkimielessä. Kukaan ihminen ei ’uskaltanut heihin liittyvä’ olematta tosissaan. ’Kasteen’ vastaanottaminen merkitsi noihin aikoihin kuolemista pois synnistä ja puhdistumisprosessia. Meillä oli yläkerrassa ’odotushuone’ niille, jotka erityisesti etsivät Jumalaa saadakseen ’kasteen’. Monet tosin saivat vastaanottaa sen yhteisessä kokoontumishuoneessa… Veli Seymouria pidettiin nimellisesti johtajana. Mutta meillä ei ollut paavia eikä papillista arvojärjestystä. Me olimme ’veljiä’. Meillä ei ollut ihmisen rakentamaa ohjelmaa. Itse Herra johdatti. Meillä ei ollut pappissäätyä eikä ammattipappeja. Ne ovat tulleet kuvaan mukaan myöhemmin herätyksestä luovuttaessa. Meillä ei aluksi ollut edes koroketta eikä saarnatuolia. Kaikki olivat samalla tasolla. Sananjulistajat olivat palvelijoita sanan aidossa merkityksessä. Emme kunnioittaneet ihmisiä hänen suuren varallisuutensa tai korkea oppineisuutensa vuoksi vaan sen sijaan hänen Jumalalta saamiensa ’lahjojen’ vuoksi. Hän itse asetti paikalleen ’ruumiin’ jäsenet… Veli Seymour istui tavallisesti kahden päällekkäin asetetun tyhjän kenkälaatikon takana. Yleensä hän piti kokouksen aikana päätään rukoukseen painuneena ylemmän laatikon sisällä. Ylpeydellä ei ollut sijaa. Kokoukset jatkuivat melkein tauotta. Voiman vallassa olevia etsiviä sieluja saattoi olla sisällä lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa. Paikka ei ollut ikinä suljettu eikä tyhjä. Ihmiset tulivat kohdatakseen Jumalan. Hän oli siellä aina. Siksi kokouskin oli jatkuva. Se ei ollut riippuvainen ihmisjohtajasta…

Olimme kokouksissa sulkeutuneet Jumalan yhteyteen rukouksen kautta ja ajatuksemme olivat kiinni Hänessä. Kaikki tottelivat Jumalaa nöyrinä ja alamaisina. Kunnioituksella ’pidimme toista parempana’ kuin itseämme. Herra saattoi hyvin puhjeta puhumaan kenen kautta hyvänsä. Sitä me rukoilimme jatkuvasti. Lopulta joku nousi seisomaan vihittynä johonkin sanomaan. Kaikki tuntuivat tajuavan sen ja väistyivät tieltä. Tuo ihminen saattoi olla lapsi, nainen tai mies. Hän saattoi istua takana tai edessä, sillä ei ollut mitään väliä. Riemuitsimme siitä, että Jumala teki työtään. Kukaan ei halunnut olla itse esillä. Ajattelimme vain sitä, että olisimme Jumalalle kuuliaiset. Jumala oli tehnytkin ilmapiirin sellaiseksi, että vain typerys olisi yrittänyt ruveta esiintymään ilman todellista voitelua. Eikä tuollainen yritys kestänyt kauan. Henki hallitsi kokouksia valtaistuimelta. Elettiin todella ihania päiviä… Tämä tapahui kaksi kuukautta ennen kuin toiminta ’Azusassa’ alkoi. En enää etsinyt rakennusta, sillä tiesin Jumalan jo puhuneen ja odottavan vain soveliasta aikaa. Yhtenä iltana kuuden kuukauden kuluttua elokuussa kuljin tuon kadunkulman kautta kotiin ja näin kirkon edessä kyltin, jossa sanottiin ’Vuokrattavana’. Rakennus oli juuri jäänyt tyhjäksi. Herra puhui minulle: ’Siinä on teille kirkko.’ ’Tulipatsas’ (Pillar of Fire) oli lentänyt savuna ilmaan, koska se ei ollut pystynyt keräämään keskuudestaan vuokraa. Tuo ryhmä oli ollut ’Azusan’ toiminnan katkerin vastustaja. Herra oli järjestänyt meille tyhjät tilat… Yhtenä iltana Azusa-lähetyksessä rukouksen henki tuli minuun kuin voimakas, kiitävä tuulispää. Voima kiiri ympäri rakennusta. Minua oli ahdistanut se kuolemankaltaisuus, joka oli hiipinyt toimintaan. Sen ajan johtajat olivat peloissaan, eivätkä tienneet mitä tehdä… Oli noussut uusia hallitsijoita, jotka ’eivät tunteneet Joosefia’. He eivät käsittäneet, mistä oli kyse. Jumala yritti tulla takaisin. Johtajat näyttivät pelkäävän, että joku varastaisi lähetyksen. Henki ei voinut tehdä työtään. Sitä paitsi nyt oli järjestäydytty tiukasti ja ankarasti, enkä minä ollut liittynyt järjestöön… ”

http://frankbartleman.blogspot.fi/

Mauri Vilponen on kirjoittanut kirjan ”Azusa – Mitä Azusan herätyksessä tapahtui?

Lauri K. Ahosen kirjassa ”Suomen Helluntaiherätyksen historia” (Päivä Osakeyhtiö 1994) sivulta 20 lainaus: ”Parhamin merkittävimmäksi aikaansaannokseksi Texasissa muodostui raamattukoulu, jonka aloitti Houstonissa joulukuussa 1905. Koulu, nimeltä ’Bible Training School’, toimi vain muutamia kuukausia, mutta sieltä valmistui noin viisikymmentä saarnaajaa ja työntekijää, jotka lähtivät julistamaan evankeliumia uusille alueille. Heidän työtään seurasivat herätykset monilla paikkakunnilla. Babtisteihin kuuluva neekeripastori William James Seymour (1870-1922) oli yksi koulun oppilaista. Parhamin toimintaan hän oli tutustunut työtoverinsa Lucy Farrowin kautta. Amerikan Etelävaltioissa vielä tuolloin vallalla olleen rotuerottelun johdosta hän istui erikseen eteishallissa kuunnellen luentoja oven raosta. Raamattukoulussa hän omaksui uuden käsityksen Pyhän Hengen kasteesta, vaikka ei itse vielä tuolloin ollut sitä kokenut… William Seymour saapui Los Angelesiin 22.2.1906. Adunnon hän sai Edward S. Leen kodissa. Kaksi päivää myöhemmin hän alkoi julistaa Nazarene-kirkossa Santa Fe-kadun varrella. Ensimmäisen saarnansa tekstiksi hän valitsi Apostolien tekojen toisen luvun neljännen jakeen ja julisti sen pohjalta, että kielilläpuhuminen oli Pyhän Hengen kasteen saamisen merkki. Tämän näkemyksensä johdosta hänen ei sallittu jatkaa saarnatehtävää Nazarene-kirkossa… Azusa-kadulta löytyi tallina ja varastona käytetty entinen metodistien kirkkorakennus, jossa kokouksia voitiin jatkaa. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin huhtikuun 14. päivänä. Alkeellinen rukoushuone, johon mahtui noin 600 kuulijaa, sai nimekseen Azusa Mission… Sanomalehdet alkoivat kertoa Seymourin kokouksista. Los Angeles Times kirjoitti Azusa-kadun tapahtumista ensimmäisen kerran 18.4. Artikkeli oli kriittinen, mutta julkisuus lisäsi yleistä mielenkiintoa. Toukokuussa jo yli tuhat kuulijaa ahtautui tallitemppeliin. Kokouksia pidettiin nyt kolme kertaa vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa…”

Azusan jälkeen on tapahtunut herätykisiä, kuten Veikko Pekki kertoo kirjassaan ”Lisää Lisää” (Kuva ja Sana 1995) näin: ”Suomessa on vuoden 1995 alusta vaikuttanut Pyhän Hengen liike, joka koskettaa uskovia ja seurakuntia lähes kaikissa maamme kristillisissä yhteisöissä. Tämä maailmalla jo kauemmin levinnyt uudistusherätyksen aalto on herättänyt huomiota siihen liittyvien ulkoisten reaktioiden tähden. En kuitenkaan käytä tästä Pyhän Hengen siunauksesta nauruherätyksen nimeä, vaikka sekulaari lehdistö niin on tehnytkin. Huono nimitys on myös ’Toronton siunaus’, vaikka pieni Vineyard-seurakunta tuossa kaupungissa onkin ollut yksi liikehdinnän keskuspaikoista… Sain nimittäin ensi kerran tiedon Toronton siunauksesta lukiessani siitä lehdestä. Ensin oudoksuin kuvauksia ihmisten kummallisista reaktioista. Mutta yhtäkkiä sisimpääni iskeytyi täysin yllättäen varma tieto: Nuo ulkoiset ilmiöt ovat vain jäävuoren pintaa – tässä herätyksessä Jumala uudistaa ja eheyttää ihmisiä syvältä, olivatpa he kuinka rikkinäisiä tai haavottuneita hyvänsä!… Mutta tässä se nyt oli: Eheytymisherätys! Hätkähdin tätä yllättävää ja selkeää tietoisuutta.” Veikko Pekki kertoo kuinka hän oli 6.4.1991 Espoossa pidetyssä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen helluntaiseurakuntien veljespäivillä saanut sydämelleen alustaa ”Uskon sana takaisin julistukseen”. Hänen alustuksensa oli alkanut seuraavalla profetialla: ”Kansani, kansani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et kuule valitukseni sanoja? Kansani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. Ja kuitenkin minä olen pyhä, jonka istuin on sinun kiitosvirttesi keskellä. Olisiko minun taas astuttava alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäni – tahtoisinpa tulla teidän tykönne ja aivan äänenikin muuttaa! Ettekö kuule lupauksen sanaa, uskon sanaa, jonka kautta te olette saaneet Hengen? Mutta te olette surmanneet uskon, pitäneet sen halpana, ettekä ole sen puolesta kilvoitelleet: Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita. Mutta vielä nytkin minä seison ovella ja kolkutan; ahkeroitse siis ja tee parannus, etten minä oksentaisi sinua suustani ulos. Minä olen avannut uskon oven tämän kansan pakanoille, minä olen teille ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, jos te otatte uudelleen vaarin minun sanastani, joka totisesti on uskon sana. Mutta jos hylkäätte uskon sanan, niin tämä ovi sulkeutuu teiltä ja minä avaan sen muualla, sillä minä ilmestyn vielä tälle kansalle ja kokoan valittuni.” Ja Pekki jatkaa: ”Olemme itse langenneet epäuskoon, jossa selitämme kaiken huonon menestymisen, kaiken velttouden ja herätyksen puutteen ja ongelmien ja sairauksien lisääntymisen olevan vain ristin evenkeliumia ja Jumalan tahtoa. Olemme pyhittäneet epäuskomme ja periksiantamisemme ristin teologialla, joka ei kuitenkaan ole mitään ristin teologiaa, jos siitä puuttuu uskon sana ja uskon Henki.”

Yksi merkittävämpiä tapahtumia Amerikassa 1990-luvulla oli John Arnottin seurakunnassa tapahtunut nauruherätys Kanadan Torontossa www.tacf.org John Arnottilta on Suomeksi julkaistu kirja ”Isän siunaus, totuus Torontosta” Kuva ja Sana 1996. Isän siunaus kirjasta lainaus: ”Joitakin vuosia sitten minulle selvisi valtavan paljastuksen tavoin, että kristillinen usko on täysin samanlaista kuin rakkaus ja ’romanssi’ tai aviosuhde. Sitä ennen ajattelin, että siinä oli kyse totuuden ymmärtämisestä ja opin puhtauden varjelemisesta. Uskoin, että jos vain pystyisimme saavuttamaan saman opillisen puhtauden kuin alkuseurakunnallakin oli, se toisi meihin Jumalan läsnäolon ja voiman. Mutta ei varhaiskristityilläkään ollut kristillistä oppia täydellisesti hallussaan… Miksi luulet, että meillä on nykyään tuhansia eri suuntauksia? Koska ihmiset uskovat, että heidän oppinsa on oikeampi kuin lähimmäisen. Mutta se ei korosta rakkautta. Mikä siis on puhdas oppi? Jumala on rakkaus. Se on puhdas oppi. Se on totuus. Älä käsitä minua väärin. Kristuksessa Jeesuksessa oleva totuus on hyvin tärkeä. Juuri se totuus tekee meidät vapaiksi (Joh. 8:32). Mutta vaikka meillä miten olisi totuus, mutta meillä ei ole rakkautta, meillä ei enää ole totuutta. (1 Joh. 4:8,16).

Samassa kirjassa John Arnott kertoo kuinka kaikki alkoi Torontossa näin: ”Lokakuussa 1992 Carol ja minä aloimme antaa koko aamumme Herralle, käytimme aikaa palvomiseen, lukemiseen, rukoilemiseen ja Herran luona olemiseen. Puolentoista vuoden ajan teimme näin ja rakastuimme Jeesukseen yhä uudelleen. Me lähdimme Jeesuksen läheisyyteen johtavalle tielle… Kuulimme Argentiinassa käynnissä olevasta herätyksestä ja lähdimme sinne marraskuussa 1993 toivoen, että Jumalan voitelu hipaisisi jotenkin meitäkin. Henki kosketti meitä väkevästi kokouksissa, joita johti Claudio Freidzon, Argentiinan Assemblies of God -seurakunnan johtaja… Palasimme Argentiinasta suurten odotusten vallassa uskoen, että Jumala tekisi jotakin uutta seurakunnassamme… Kutsuimme puhujaksi Randy Clarkin, ystävän ja pastorin St. Lousin Vineyard Christian Fellowship -seurakunnasta, Missourista… Tammikuun 20. päivänä 1994 Isän siunaus tuli 120 ihmisen osaksi, kun he osallistuivat seurakuntamme torstaikokoukseen. Randy todisti, ja sielunhoito alkoi. Ihmiset kaatuivat lattialle Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta, nauroivat ja itkivät…”

Toronton herätyksen toi Suomeen 1995 Marc Dupont https://marcdupontministries.com/

Guy Chevreau kävi vierailemassa Torontosta Helsingin jäähallissa, johon itsekkin osallistuin, katso lisää… http://www.sjym.ca/guy-chevreau/

Katso myös Randy Clark https://globalawakening.com/

Todd Bentley ”Matka ihmeisiin” (Uskon Sanan Kustannus Oy 2008) lainaus sivuta 20: ”Sanoma parannuksenteosta tulee uudelleen polttopisteeseen, koska sairaudet ja taudit saivat alkunsa synnistä. Kun parannuksen ja vanhurskauden herätys pyyhkäisee läpi seurakunnan, saamme nähdä valtavan parantumisherätyksen. Parannuksenteon aikana parantumisia tapahtuu yliluonnollisesti ilman kätten päällepanemista. Jumala tulee poistamaan papisto/maallikko -mentaliteetin ja nostaa Kristuksen ruumiin tekemään palvelutyötä. Jumalan suunnitelma on aina ollut, että jokainen uskova osallistuu Jeesuksen palvelutyöhön. Jeesushan sanoi erittäin vakuuttavasti: ’, myös hän tekee niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne, sillä minä menen Isän luo’ (Joh. 14:12).”

Ihmisen muinaisuudesta jotakin

Historia on sellainen erityinen aihe, joka on ollut harrastukseni sukututkimusten lisäksi. Marvin L. Lubenow ”Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta” (Datakirjat 2005), Pekka Reinikainen ”Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu” (Kuva ja Sana 2004) ja Nicholas Reevees ”Muinaisen Egyptin aarteet” (Otava) jotka kertovat ihmisen alkuperästä kukin omasta näkökulmastaan.

Aapeli Saarisalo kertoo taas kirjassaan ”Paratiisin maan kaivauksia” WSOY 1931 luomiskertomusta tukevista argeologisista kaivauksista Eufrat- ja Tigrisjokien äärellä. Kris Vallotton & Bill Johnsonin kirjasta ”Elämää Kuninkaan perheessä” (TV7 Kustannus 2006) lyhyt lainaus sivulta 98 koskien luomista: ”Jumala elää ajan ulkopuolella. Kun Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus’, Hän ei luonut ainoastaan yötä ja päivää, Hän loi ajan. Henkimaailma elää ajattomassa vyöhykkeessä… Hän tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, koska Hän on ollut siellä. Aika ei sido Jumalaa…”

Metro uutiset 27.4.2010 (STT-AFP) ”Tutkijat uskovat löytäneensä Nooan arkin. Makaavatko raamatullisen arkin jäännökset Ararat-vuoren rinteellä Itä-Turkissa? Näin uskoo jotakuinkin kiinalais-turkkilainen evankelisten tutkimusmatkailijoiden ryhmä, joka on löytänyt puisen rakennelman jäännöksiä 4000 metrin korkeudesta Araratin rinteeltä. Puun iäksi arvioidaan 4800 vuotta. Paikallisviranomaiset ovat innostuneet löydöstä niin, että sille aiotaan hakea Unescon maailmanperintökohteen arvoa.”

Aabraham sai 100 vuoden ikäisenä Iisakin ja Iisak sai Jaakobin ja Jaakobin poika oli Joosef. Arthur Hjelt kirjoittaa ”Babylonian ja Assyrian Historiasta” (Kansanvalistus-seuran kustannuksella Helsinki 1905) näin: ”Eridusta pohjoiseen Eufratin oikealla rannalla oli suuri ja tärkeä Uri:n kaupunki, jonka kuninkaat 3:n vuosituhannen alkupuoliskolla olivat Babylonian yliherroina. Urissa palveltiin kuun jumalaa, jonka nimi oli Sin eli Nannar. Tämä kaupunki, joka Raamatussa käy nimellä Ur Kasdim ( 1 Mos. 11, 28, 31; 15,7; Neh. 9,7) s. o. kaldealaisten Ur, on siitä meille erityisen huomattava, että se oli Abrahamin kotipaikka. Sen raunioita, jotka kätkeytyvät El-Mukaijar-nimiseen kumpuun, on toistaiseksi vain vähän tutkittu ja epäilemättä tullaan niistä tulevaisuudessa tekemään vielä tärkeitäkin löytöjä. Seuraava huomattava kaupunki, jolla on Babylonian vanhimmassa historiassa mitä suurin merkitys, on Larsa, 1 Mos. 14,1. 9 mainittu Ellasar, nykyisen Senkere-kaupungin kohdalla Eufratin vasemmalla puolella muutaman kanavan varrella. Se oli auringon jumala Shamashin palveluspaikkana. Tälle jumalalle rakennetun temppelin nimenä oli E-barra s. o. ’valkea huone’. Pohjois- ja Etelä-Babylonian rajakaupunkina oli Uruk, Raamatun Erek (1 Mos. 10,10), jonka jätteet tavataan nykyisen Varkan raunioiden alla. Se näkyy olleen babylonialaisen muinaisuuden tärkeimpiä opinahjoja ja kuuluisa kirjallisuusaarteistaan. Siinä palveltiin taivaan taattoa, kaikkein jumalten isää ja kuningasta Anua sekä tämän tytärtä, elon ja rakkauden jumalatarta Ishtaria. Vielä on etelä-Babylonian vanhoista merkillisistä kaupungeista mainittava Lagash; sen paikka todennäköisesti osoittavat ne monet muistomerkit, jotka ovat tulleet päivän valoon Tello-nimisestä kummusta, joka sijaitsee Tigris- ja Eufratvirtoja yhdistävän kanavan Shatt-el-Hain varrella.”

Katso lisätietoja… https://www.penn.museum/

Werner Kellerin kirjassa ”Raamattu on oikeassa” (WSOY 1957) todetaan mm. että vuonna 1854 J. E. Taylor Lontoon British Museumin toimeksiannosta oli saanut tehtäväkseen tutkia Mesopotamian eteläosan Tell el-Muqaijariassa sijaitsevaa muinaista Raamatun Kaldean Urin kaupunkia ja hän löytää raunioista savilieriöitä, joissa on nuolenpäämerkkejä, jotka toimitetaan Lontooseen tulkittavaksi. Uusi amerikkalaisbrittiläinen retkikunta saapuu vuonna 1923 Sir Charles Leonard Woolleyn johdolla Tell el-Muqaijarin porrastornin raunioille. Ensimmäinen esille tullut alue oli pyhä alue, jossa oli jäännökset viidestä temppelistä, jotka olivat puoliympyränä Ur-Nammun rakentamaa porrastornia vasten. Urissa Pyhä temppelialue ei ollut varattuna vain jumalten palvontaan, vaan siellä otettiin vastaan uhrilahjoja, kymmenyksiä ja veroja, jotka kirjattiin tarkasti savitauluihin. Verot maksettiin luonnon tuotteina, jokainen Urin asukas maksoi omalla tavallaan. Kuuden vuoden aikana sieltä löytyi Sumerilaisia temppeleitä varastosuojineen, työpajoja ja tuomioistuimia, huvilatyylisiä asuintaloja. Urin kuningashaudoista on löytynyt kultaisia maljoja, pikareita, harppuja, lyyria jne. Esineistöstä on voinut päätellä, että kokonainen saattue kymmeniä ylhäisiä seurannut vainajaa kuolemaan hautakammioon. Heidät on muurattu hautaan ulkoa käsin ja sisällä olijat olivat ottaneet jotakin myrkkyä vapaaehtoisesti seuratakseen kuningastaan toiseen elämään. Kahden vuosisadan ajan olivat Urin asukkaat haudanneet näihin hautapaikkoihin ylhäiset henkilönsä. Jatkettuaan kaivauksia hautoja syvemmälle, niin hän löytää savikerroksen jollaista muodostuu vain vedessä kerrostumalla. Tämän savikerroksen paksuus on noin kolme metriä, jonka alta löytyy taas rauniomaata eli ihmisasutuksen jäännöksiä. Löydetyt ruukut ovat olleet käsintehtyjä, joista tutkijaryhmä päättelee löytäneensä venepaisumuksen jäljet. Urin valtavasta löydöstä kerrotaan USA:ssa ja Englannin päivälehdissä monipalstaisin otsikoin. Wooley jatkaa kaivauksiaan 16 jalan syvyyteen (5 metriä) savikerroksesta erään tiilikiveyksen alle, jonka hän suurella varmuudella sijoittaa aikaan ennen tulvaa. Urissa voitiin laskeutua kapeaan kaivoskuiluun ja silmin katsella ja käsin kosketella suunnattoman tulvan jättämää ainesta. Ja ihmisasutusten kerroksia, joista voidaan lukea aika kuin kalenterista, eli se on tapahtunut v. 4 000 eKr.

Tell Haririssa vuonna 1933 tehtiin kuvapatsaslöytö, joka saa ranskalaisen professori André Parrotin tunnetun argeologin tulemaan löytöpaikalle. Kuvapatsaassa on teksti ”Olen Lamgi-Mari… Marin kuningas… suuri… Issakku… joka lahjoittaa… kuvapatsaansa Istarille”. Tämä Marin palatsi oli ollut n. 2000 eKr. yksi maailman suuria nähtävyyksiä. Täällä hallitsi viimeisenä kuninkaana Zimrilim, jonka Babylonian Hammurabin sotajoukot kukistivat n. 1700 eKr. ja hävittivät Marin valtion. Taas 1. Moos 24:1-4, 10, jossa Aabraham lähettää palvelijansa hakemaan puolisoa pojalleen Iisakille, Aabraham palvelija meni Marin kuninkaiden kaupunkiin. Aabrahamin on täytynyt elää vuonna 1900 eKr. ja Marin löydöt ovat ajoitetut vuoteen n. 1900 eKr., sillä Harran ja Naahor löydettyjen palatsiarkistojen tietojen mukaan kukoistavia kaupunkeja.

Gilgameš, sumerin kielessä Bilgames, Urukin kuningas. Gilgameš oli puoleksi tarunomainen Urukin kaupungin kuningas Etelä-Babyloniassa vuosien 2750–2600 eKr. välillä. Hän on keskushenkilönä laajoissa tarinoissa, Gilgameš-eepos, joka on babylonialaisen kirjallisuuden eeppinen runoelma. Tämä on saanut kirjallisen muodon uussumerilaisena aikana 2000–1800 eKr. Eepoksessa kerrotaan Assurbanipalin kirjaston savitaulussa säilyneen version mukaan kuolemattomuutta etsivästä kuningas Gilgamešista, joka päätyy ajatukseen kaiken katoavuudesta. Tarina sisältää mm. Vanhan testamentin esitystä muistuttavan kuvauksen vedenpaisumuksesta. Eräiden tutkijoiden mukaan tarina olisi lainattu ja kopioitu Raamattuun, mutta eivät pidä mahdollisena sitä, että se on toinen yhtä pitävä kertomus samasta tapahtuneesta tosiasiasta. Samasta asiasta voidaan kirjoittaa ja kertoa monien ihmisten kautta, vaikka he eivät kopioisi toisiaan tai tuntisi toisiaan. Eepos on ilmestynyt suomeksi Armas Salosen suomentamana 1943 (uusittu suomennos 1980) ja Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamana 2000. Pennsylvanian yliopiston arkeologinen tutkimusryhmä oli tutkimassa valtavaa Nippurin sumerizikkurratia, auringonkierron mukaan pystytettyä porraspyramidia, jonka huipulla oli temppeli. Zikkurratit, jotka olivat luonteenomaisia varhaisille mesopotamialaisille kaupungeille. Silloin he löysivät uuden hyvin varustetun kirjaston. Pyramidin juurelta löytyi kokoelma, johon kuului 35 000 savitaulua. Eräs niistä sisälsi alkuperäisen sumerilaisen version vedenpaisumuksesta. Suomen Kuvalehdessä nro 23 (6.6.2008) on tiedeartikkeli, jossa kerrotaan israelilaisen argeologin Avren Gorenin etsivän Turkin Ararat vuorelta Nooan arkin jäänteitä. Nooan arkki olisi yli viiden kilometrin korkeudessa.

Professori Aapeli Saarisalon kirjassa ”Asuttu puolikuu” WSOY 1934 todetaan näin: ”Huomattavaa on, että sadun sankari Gilgames esiintyy liitettynä Erekin ensi hallituskauteen. Kuuluisan sankarirunon esittämänä hän on parhaiten tunnettu muinaissumerilaisista. Kauan häntä pidettiin jumalana ja aivan tarunomaisena henkilönä, mutta sittemmin on saatu tietoja, joista voidaan päätellä, että hän on ollut todellinen maallinen kuningas, jolle myöhempi aika on lisännyt tarunomaista hohdetta ja jumalallisia ominaisuuksia sekä ihmetekoja. Onhan löydetty kirjoitustiiliä, joista ilmenee, että hän oli rakennuttanut Erekin muurit.”

Hammurabi oli Babylonian kuninkaana 1793–1750 eKr. tai 1729–1686 eKr. Hallituskautensa ensimmäisinä vuosina hän laajensi valtaansa Eufratin alajuoksun suunnalla, missä hän valloitti Urukin, Isinin ja eräitä muita kaupunkeja. Vuosina 1933–38 tehdyissä kaivauksissa löydetyistä Marin kuninkaallisen arkiston asiakirjoista ilmenee, että Kaksoisvirranmaan alueen valtiollinen kartta oli jo n. vuoteen 1780 eKr. mennessä suuresti selkiintynyt. Oli neljä mahtavaa hallitsijaa, Assyrian Šamši-Adad (1815–1782 eKr.), Marin Zimrilim (1782–1759 eKr.), Larsan Rim-Sin (1823–1763 eKr.) ja Hammurabi. Pienemmät kuninkaat olivat joutuneet heidän vasalleikseen. Arthur Hjelt kirjoittaa ”Babylonian ja Assyrian Historiasta” (Kansanvalistus-seuran kustannuksella Helsinki 1905) näin: Hammurabin nimi löytyy mainittuna Raamatussakin, nimittäin 1 Mos. 14 luvussa, jossa kerrotaan Elamin kuninkaan Kedorlaomerin sotaretkestä Palestiinaan Abrahamin aikana. Kanaanin kansat — erittäinkin mainitaan Sodoman, Gomorran, Adman ja Sebojimin kaupungit kuninkaineen — olivat maksaneet 12 vuoden kuluessa veroa Elamin kuninkaalle, mutta 13:na vuotena he kapinoiden kieltäytyivät sitä tekemästä. Se oli syynä Kedorlaomerin retkeen. Kanaanilaiset kuninkaat voitettiin Siddimin laaksossa, jonka nykyään peittää Kuollut meri, ja Sodoman ja Gomorran kaupungit ryöstettiin. Otettujen sotavankien joukossa oli myös Abrahamin veljen poika Lot, joka asui Sodomassa.

Katso lisätietoja… https://oi.uchicago.edu/museum-exhibits

Kun Abrahamille tuli tieto Lootin kohtalosta, lähti hän 318 miehen suuruisella palvelijajoukollaan ajamaan vihollista takaa. Hänen onnistui yöllisessä hyökkäyksessä yllättää vihollinen ja vapauttaa Lot. Mainitun luvun ensimmäisessä värsyssä luetellaan neljä kuningasta, joidenka aikana tämän sotatapauksen sanotaan tapahtuneen. Ensimmäisenä mainitaan Amraphel, jossa epäilemättä piileilee Hammurabin nimi. Kokonaisuudessaan kuuluu kyseessä oleva paikka seuraavasti: ’Ja tapahtui Amraphelin (= Hammurabi) Sinearin (= Babylonia) kuninkaan, Ariokin (= Eriaku) Ellasarin (= Larsa) kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin ja Tidalin Gojimin kuninkaan aikana, että he ryhtyivät sotaan’ jne. Tämä tiedonanto sopii täydellisesti siihen, mitä muuten tiedämme etu-Aasian valtiollisista oloista noihin aikoihin. Etu-Aasian yliherruus oli silloin elamilaisten käsissä. Kedorlaomer on puhtaasti elamilainen nimi, joka merkitsee Lagamar-jumalattaren palvelijaa. Larsassa hallitsi, kuten kivikirjoituksetkin meille ilmoittavat elamilainen alikuningas Eriaku. Hammurabi oli tähän aikaan vielä elamilaisten alaisena pikkukuninkaana Babylonissa. Kedorlaomerin sotaretki tapahtui siis ennen vapauden taistelua, joka teki lopun Elamin yliherruudesta. Meillä on todistuksia siitä, että Hammurabi anasti itselleen elamilaisten vallan ei ainoastaan Babylonian, vaan myöskin nk. ’länsimaan’ eli Amurrun yli, kuten babylonialaiset yhteisnimellä nimittivät Syyriaa, Foinikiaa ja Palestiinaa. Siihen viittaa jo hänen arvonimensä ’maailman neljän kulman kuningas.'” Ja toisaalla: ”Tulemme sitten Babylonian kuuluisimpaan kaupunkiin, Babyloniin, jonka nimi ei koskaan ole muistitiedosta hälvennyt, vaan elää vielä tänä päivänä maan asukasten suussa, he kun nimittävät muutamaa sen rauniokumpua Babil, mikä aivan vastaa alkuperäistä babylonialaista sanamuotoa Babilu eli Babili s. o. ’Jumalan portti’. Jättiläiskaupungin rauniot peittävät laajan alan Hille-nimisen arapialaiskylän seuduilla. Varsinainen Babylon sijaitsi Eufratvirran vasemmanpuolisella rannalla; sen vastapäätä toisella rannalla oli Borsippan kaupunki, joka yhdistettiin sen kanssa yhteen 6:nen vuosisadan loppupuolella Nabunaid-kuninkaan aikana. 3:nen vuosituhannen lopulla tuli Babyloniasta kuningas Hammurabin perustaman babylonialaisen valtakunnan pääkaupunki ja siitä lähtien saavutti se maailmanhistoriallisen kuuluisuutensa.”

Ja vielä Burnaburiashin kirjeet Amenofis IV:lle: ”Niphuririalle (Amenofis IV:n etunimi), Egyptin kuninkaalle: Burnaburiash, Karduniashin (Babylonian nimitys) kuningas, sinun veljesi. Minä voin hyvin; terve sinulle, talollesi, vaimoillesi, pojillesi, maallesi, ylimyksille, ratsuillesi ja sotarattaillesi. Sen jälkeen kun minun isäni ja sinun isäsi olivat tulleet ystäviksi, lähettivät he toisilleen runsaita lahjoja ja mitään suurta pyyntöä he eivät kieltäytyneet täyttämästä. Nyt on veljeni lähettänyt minulle [vaan] 2 miinaa kultaa lahjaksi; lähetä minulle toki paljon kultaa, niin paljon kuin sinun isäsi, ja jos se on vähän, niin lähetä puolet siitä, mitä isäsi. Minkä tähden olet lähettänyt minulle vain 2 miinaa kultaa? Sillä menot temppeliin ovat suuret ja minulla on paljon töitä teetettävänä; sentähden lähetä minulle paljon kultaa. Sinäkin, mitä maastani haluat kirjoita, että sitä tuotaisiin sinulle. Kurigalzusin, minun isäni, aikana kaikki kanaanilaiset yhdessä kirjoittivat hänelle: ’Me tahdomme mennä maan rajalle ja tehdä hyökkäyksen. Me tahdomme yhtyä sinuun.’ Minun isäni kirjoitti heille näin: ’Älä ryhdy sellaisiin tuumiin minun kanssani. Jos kannat vihamielisyyttä veljeäni, Egyptin kuningasta vastaan ja olet jonkun muun puolella, [niin varo], etten tule teitä ryöstämään, sillä hän on minun liittolaiseni.’ Minun isäni ei kuullut heitä sinun isäsi tähden. Mitä tulee alamaisiini assyrialaisiin, enkö ole heistä sinulle kirjoittanut? Miksi ovatkaan he tulleet maahasi? Jos minua rakastat, niin älköön heidän tuumansa onnistuko, anna heidän palata tyhjin toimin. Lahjaksi sinulle lähettänyt 3 miinaa lapsis lazulia ja 5 valjakkoa hevosia 5:ttä puista sotavaunua varten.” Ja aikojen määrittämisestä vielä tämä: ”Vuodelta 893, Adadnirari II:n hallitusajalta, alkaa kallisarvoinen lähde nimittäin nk. eponymikanooni, josta Rawlinson löysi ensimmäisen kappaleen v. 1862. Se sisältää luetteloja, johon vuodet ovat järjestyksessä merkityt jonkun korkeimman valtion virkamiehen nimellä. Tähän asti löydetyt luettelot ulottuvat v. 893- v. 666. Erityisen tärkeä on se osa luetteloa, jossa mainitaan kunkin vuoden merkillisimmät tapahtumat. Kuningas Assurdan III:n 9:nnestä hallitusvuodesta huomautetaan: ’Sivan-kuussa (so. kesäkuussa) kohtasi aurinkoa pimennys.’ Astronomisten laskujen mukaan voidaan tällä tarkoittaa ainoastaan sitä täydellistä auringon pimennystä, joka näkyi Ninivessä kesäk. 26 p:nä v. 763. Täten on saatu kronologinen lähtökohta, josta Assyrian kuningasten hallitusvuosia käy aivan tarkalleen määrääminen meidän ajanlaskumme mukaan.”

Irlantilainen Anglikaaninen piispa James Ussher (s.4.1.1581 Dublinissa, k. 21.4.1656). James Ussher toimi professorina Dublinin yliopistossa. Ussherin teos, oikealta nimeltään Annales veteris testamenti, a prima mundi origine deducti (Vanhan testamentin aikakirjat, johdettuna maailman alkuhetkistä), kertoo Raamatun mukaan ihmisen tunnetun historian pituudesta, joka on 6.000 vuotta ja Vanhan testamentin ajanjakson pituus on 4.000 vuotta, sillä Ussher oli laskenut, että ihminen luotiin 4004 eKr. Jumala kutsui Aabrahamin 1921 eKr. Exodus Egyptistä 1491 eKr. Kirjallisuutta: Ussher, J, 1650 Annals of the World: James Ussher´s Classic Survey of World History. ISBN 0-89051-360-0 (Modern English republication ed. Larry and Marion Pierce, Green Forest, AR: Master Books, 2003).

Armas Salosen kirjassa ”Allahin kansat, Islamilaisten kansojen historia vuoteen 1950” (WSOY 1950) jossa mainitaan: ”Voimme erottaa kaksikautta Etelä-Arabian muinaisuudessa: miinalaisen ja saabalaisen. Vanhempi eli miinalainen aika (n. vv. 1300-600 eKr.) on saanut nimensä miinalaisen valtion Ma’inin (aikaisemmin Qarnawu, nyk. Dsof) mukaan. Miinalaisten, kreikkalaisista lähteistä tunnettujen Minaioi, valtio, jonka hallitsijoista tunnemme kolmisenkymmentä, oli kauppavaltio, jonka laivat purjehtivat Intiaan ja Afrikkaan ja jonka karavaanit vaelsivat aina Välimeren rannoille Gazaan asti. Miinalainen sivistys levisi näin ollen laajalle, Pohjois-Arabia oli sen vaikutuksen alainen, kuten sieltä löydetyt eteläarabialaiset piirtokirjoitukset todistavat, Siinailla ja Kanaanin eteläosissa huomaamme myös sen vaikutusta…

Kerrotaanhan Mooseksen jopa naineen midjanilaisen Jetron tyttären; pohjoisarabialainen Midjan, jonka kauppiaat ovat meille tunnetut Joosefin kertomuksesta, taas oli juuri eteläarabialaisen kaupan ja kulttuurin alainen… Midjanin omistamisen tärkeyttä todistaa se, että siitä syntyi pitkäaikainen taistelu miinalaisten ja assyrialaisten välillä Assyrian kohotessa 8. vuosisadalla eKr. suurimpaan valtaansa. Taistelu päättyi siihen, että assyrialaisten onnistui erottaa Midjan miinalaisten vallasta ja siten aikaansaada miinalaisvallan vähittäinen heikkeneminen ja häviäminen. Tulkoon tässä yhteydessä mainituksi, että 1. Kun. 4:41 ja 2. Kun. 26:7 mainittu pohjoisarabialainen heimo Me’onim tarkoittaa juuri jotain miinalaisten Pohjois-Arabiassa olevaa kauppasiirtolaa, ja että sama nimi elää vielä nykyään Siinain ja Kuolleen meren välillä olevan Ma’anin paikannimessä… Mutta ei vain Midjanin eli nuolenpäälähteistä tunnetun Musrin menettäminen Assyrialle ollut heikentämässä miinalaisvaltaa, vaan myös se, että miinalaisvallan pohjoisosaan tunkeutui vähitellen uusia heimoja Sisä-Arabiasta. Nämä heimot liittyivät yhteen ja muodostivat uuden valtion pääkaupunkinaan ensin Sirwah, sitten Saaba (nyk. Ma’rib). Saabalaiset mainitaan jo v. 719 Assyrian kuninkaan Sargonin nuolenpääkirjoituksissa veroa maksavina. Mutta vasta noin v. 600 eKr. saabalaiset saavat ylivallan Etelä-Arabiassa ja siten miinalaisten valtiollinen merkitys periytyi heille… Saaban aikaan Etelä-Arabiaan kohosi loistavia temppeleitä ja upeita palatseja, jotka todistavat saabalaisten korkeata tasoa taiteen vaalinnassa. Intian kauppa näkyy tosiaankin tuottaneen Saaballe hyvinvointia ylen määrin. Saabalaisten valtiollinen merkitys on asetettava noin vv. 600-200 eKr. vaiheille. Sen jälkeen kun Egyptin Ptolemaiokset saivat Intian kaupan johdetuksi Punaiselle merelle ja sitä tietä Egyptiin (kanava kaivettiin Punaisen meren pohjukasta Aleksandreiaan), saabalaisten merkitys väheni. Noin v. 200 eKr. saabalaisten valta siirtyi himjarilaisille, eräälle eteläarabialaiselle heimolle, jonka kuninkaat nimittivät itseään edelleen ’Saaban kuninkaiksi ja Raidanin (Himjarin) herroiksi’. Himjarilaisvalta loppui noin v. 300 jKr., jolloin abessinialaisen Aksumin valtion etiopilaiset kristityt anastivat Etelä-Arabiassa yliherruuden. Tätä valtaa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä juutalaisten avulla etiopialaiset saatiin pian karkotetuiksi. Juutalaiset saivat nyt Etelä-Arabiassa suuren vaikutusvallan, jopa siinä määrin, että eräät eteläarabialaiset hallitsijat tunnustautuivat juutalaisten uskontoon ja, kun esim. Dhu Nuwas (k. v. 525 jKr.), vainosivat kristittyjä.”

Paavien Sixtus IV:n, Julius II:n ja Julius III:n aikoina heräsi kiinnostus muinaisia aikoja kohtaan. Kuuluisa arkeologi on Austen Henry Layard s. 1817, k. 5.7.1894, joka vuonna 1845 ryhtyi kaivauksiin Tigris-virran itäisellä rannalla Mosulista etelään päin Nimrudin kummussa Englannin lähettilään Sir Canningin Konstantinopolissa lahjoittaessa varoja kaivauksia varten. Nimrudin kummusta tuli esille seitsemän kuninkaan linnan jäänteet, sillä kumpuun oli kätkeytynyt Kalahin kaupungin rauniot, joka oli ollut Assyrian pääkaupunkina vuodet 1300 – 800 eKr. Kummun luoteisesta kulmasta löytyi Assurnasirpalin rakentama palatsi, jota Sargon oli uusinut ja keskiosassa Salmanassar II:sen linna, jonka Tiglatpileser eli Pul rakensi miltei kokonaan uudestaan jne. Lokakuussa 1849 Layard ryhtyi kaivaustöihin Kujundshikin kukkulassa ja samaan aikaan hän suoritti kaivauksia Nimrudissa ja Sanheribin palatsista kaivettiin esiin yli seitsemänkymmentä salia ja huonetta. Sieltä löydetyistä muistomerkeistä mainittakoon kuuluisa kuvasarja, joka esittää kuninkaan sotaretkeä Palestiinaan vuonna 701 eKr. näyttäen meille mm. kuninkaan istuvan valtaistuimellaan vastaanottamassa sotavankeja ja saalista Lakish kaupungissa. Tärkeä henkilö Assyrian kielen tutkimuksissa on ollut Sir Henry Creswicke Rawlinson (1810-1895). Lokakuussa 1854 Rawlinson suoritti kaivauksia El-Birs kukkulassa Babylonin seuduilla Eufrat-virran läntisellä rannalla. Raunio, joka kukkulan huipusta kohoaa 48 metrin korkeuteen, on tarinan mukaan Baabelin tornin jäänteet. Rawlinson tutkimukset osoittivat, että raunio kuului Nebo-jumalalle pyhitettyyn temppeliin, joka sijaitsi Borsippan kaupungissa. Se on pyramiidin muotoinen 7-kerroksinen torni, jonka kerrokset ovat väritetyt sen mukaan, mille taivaankappaleelle ne olivat pyhitetyt. Vuonna 1860 Rawlinsonin johdolla ryhdyttiin julkaisemaan British Museumin nuolenpääkirjoitustekstejä ja George Smith (1840-1876) julkaisi Assyrbanipalin annaalit käännöksineen.

John Beveren (www.kkjmk.net) kirjasta lainaus: ”Aadamin pojan, pojan, pojan pojanpoika oli Eenok. Uskon, että tuli päivä, jolloin Eenok meni Aadamin luo ja pyysi häntä kertomaan ajastaan Eedenin puutarhassa. Hän halusi tietää, millaista oli vaeltaa elävän Jumalan kanssa. Voit ihmetellä, kuinka Eenok kykeni puhumaan iso-, iso-, iso-, iso-, isoisänsä kanssa. Vastaan: kun ihminen elää 930-vuotiaaksi, hän kyllä näkee pojan, pojan, pojan jne. pojanpoikiaan. Aadam oli vasta 622-vuotias kun Eenok syntyi. Raamattu laskee, että Aadam oli 687-vuotias kun Eenok tuli hänen luokseen 65-vuotiaana. Laskelma on saatu Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta, jossa sanotaan, että Eenokin vaellus Jumalan kanssa kesti kolmesataa vuotta, mutta hän eli 365-vuotiaaksi.”

Roomassa asunut juutalainen historioitsija Flavius Josefus (s. 37/38 jKr., k. 100 jKr.) on kirjoittanut kirjan Juutalaissodan historia, joka on julkaistu myös Suomeksi WSOY:n toimesta 2004, jossa on myös sukuselvityksiä, henkilö- ja muutakin historiaa. Tässä kirjassa mainitaan pieni kaupunki Hebron, joka on vanhempi kuin Egyptin Memfis. Vuonna 70 jKr. laskettiin Hebronin iäksi 2300 vuotta. Kerrotaan, että Hebron oli juutalaisten esi-isän Abrahamin asuinpaikkana hänen vaellettuaan sinne Mesopotamista. Hänen jälkeläistensä sanotaan lähteneen sieltä Egyptiin. Heidän hautapatsaansa ovat vielä tänäkin päivänä (v. 70 jKr.) tässä pikkukaupungissa nähtävinä. Ne on valmistettu kokonaan kauniista marmorista ja ovat loisteliasta tekoa. Toinen mielenkiintoinen Josefuksen tekemistä kirjoista on Muinaishistoria Antiquitates ludaicae.

Muinainen Egypti hepreaksi Misrajim eli se käsitti Ylä- ja Ala-Egyptin. Egyptistä käytettiin nimeä Patros etelän maa. Ala-Egypti oli Mâsôr. Nuolepääkirjoituksissa Egypti löytyy Misri nimisenä. Egyptiläiset käyttivät maastaan nimeä Qemet (musta, mullan värin mukaan). Nykyisen nimen Egypti pohjana on jo Homeroksen aikana käytetty kreikan kielinen nimitys Aigyptos. Egyptin historian ajanmääritykset perustuvat pääasiallisesti n. 250 eKr. eläneen egyptiläisen papin Maneton (Manetho) tiedonantoihin. Hän oli kirjoittanut kreikan kielellä aikakirjan maansa historiasta. Maneton teos ei ole säilynyt meidän aikaamme asti, mutta lainauksia esim. Julius Africanus (Khronographiai 221 jKr. ja Keserean Eusebius Khronikon 265-340 jKr.).

Vanhan Egyptin historia jaetaan vanhan valtakunnan (2660–2160 eKr.), keskimmäisen valtakunnan (2040–1785 eKr.) ja uuden valtakunnan (1580–1075 eKr.) aikaan. Egyptin alisti 525 eKr. Persia, jolta sen puolestaan valloitti Aleksanteri Suuri 332 eKr. Ptolemaios-suvun ansiosta Egyptistä tuli hellenismin keskusalue. Roomaan Egyptin liitti Octavianus (Augustus) voittamalla Kleopatran 31 eKr. Rooman jaossa 395 jKr. maa joutui Bysantille.

Kreikkalainen historoitsija Herodotos (n. 484 – 424 eKr.) keräsi tietoja Egyptistä Memfiin papeilta (Vanhan Testamentin Noof) matkoillaan. Toinen kreikkalainen historoitsija Diodoros (Jeesuksen syntymän ajoilta) keräsi myöhemmin historiallista aineistoa Theben papeilta (Vanhan Testamentin Noo Ammon).

Egyptissä 2690 eKr. Faarao Djoserin hallituksen aikana Egypti astui varhaishitoriasta pyramidikauden loistoon. Djoserin nimi on ainoa korostettu nimi eräässä Egyptin harvoista historiallisista asiakirjoista, ns. Torinon kuninkaanpapyruksessa, jossa on lueteltu kuninkaat vuosilukuineen. Papyrus on peräisin 19. dynastian alkuvaiheesta, eli satoja vuosia Djoserin aikaa myöhemmin kirjoitettu. Djoser ja Imhotep keksivät rakennusmateriaaliksi hakatun kiven ja loivat monumentaaliarkkitehtuurin, eli rakennukset, jotka muodollaan ja symbolisella sisällöllään leimasivat Egyptin valtion hahmottumista. Egyptiläisten uskonnon seurauksena egyptiläiset rakensivat ikuisia asumuksia vainajilleen ja varustaneet ne mitä moninaisimmilla uhrilahjoilla, taideteoksilla, piirtokirjoituksilla kohokuvilla ja maalauksilla. Egyptiläisten luja usko kuolemanjälkeiseen elämään ja harras halu säilyttää ruumis, koska se oli sielun asunto ja pyrkimys pelastaa vainajat katoavaisuudelta johti palsamoimistaidon keksimiseen.

Aabraham eli ”Kaldean Uurissa”, joka sijaitsi Eufratin rannalla, joko 2000-1900 eKr. The Zondervan Pictorial Encyclopedia of the Bible kirjassa mainitaan H. H. Rowley From Joseph to Joshua, London: Oxford University Press (1950) ja Cyrus H. Gordon (Introduction to Old Testament Times, Ventnor Publishers: Ventnor, N. J., 1953), joissa oletetaan, että jos Exodus on tapahtunut 1450-1250 eKr. ja Aabraham elänyt 600 vuotta ennen Exodusta, niin Aabraham on saapunut Kanaanin maahan 2085 eKr. Kahdennentoista dynastian faarao Senwosret I aikana Joosef olisi ehkä saapunut Egyptiin.

Persian lahden lähettyvillä oli monta muuta suurta kaupunkia yhdessä rykelmässä. Yhdessä ne käsittivät suuren miljoonakaupungin, joka oli muinaisajan (sumerilaisten) ensimmäinen suuri sivistyskeskus. Nykyään sen paikalla on Tell el-Muqaijar-niminen rauniokumpu. Ennen Baabelin kukoistusaikaa Uur oli tärkeä valtiollinen keskus ja sumerilaisen kulttuurin tyyssija kuunpalvonnalle omistettuine temppeleineen. Aabrahamin aikana tämä kulttuuri oli jo suuresti rappeutunut. Muinaistieteellisiä kaivauksia on Uurin paikalla vuonna 1854 suorittanut Englannin konsuli Taylor.

Argelogia on löytänyt todisteita siitä, että Syyrian-Palestiinan alueelta meni ihmisiä Egyptiin jo 2000 – 1900 vaiheilla eKr. Khnumhotepin hautamuistomerkissä Beni Hassanissa on tältä kaudelta kuva, joka esittää tältä kaudelta tulleita aasialaisia.

Egyptistä löydetyssä vankiluettelopapyruksessa on 45 seemiläistä nimetty vuodelta 1740 eKr. ja nimet muistuttavat Raamatussa mainittuja Jaakobia, Isaskaria, Jobia jne. Lista tunnetaan nimellä Papyrus Brooklyn 35.1446. Papyrus Ipuwer, joka on löydetty Memfin seudulta, ja sitä säilytetään Leidenissä (Hollannissa). Sen on kääntänyt englanniksi A. H. Gardiner: The Admonitions of an Egyptian Sage from the Hieratie Papyrus in Leiden, 1909. Tässä papyrus Ipuwerissä kerrotaan samankaltaisista tapahtumista, kuin oli Israelilaisten Exoduksessa esim. ”Kaikkialla maassa on vaivaa. Kaikkialla on verta… Virta on verta Puut ovat tuhoutuneet… vilja on tuhoutunut kaikkialla. Maa ei ole valoisa. Veljensä maahan panevia on kaikkialla. Kaupungitkin ovat tuhoutuneet. Faraon asumus on hetkessä sortunut maahan. Kultaa ja jalokiviä kiinnitetään orjien kaulaan. Farao menetti henkensä tavalla jollaista ei ole tapahtunut koskaan ennen. Faraon kuoleman johdosta kuninkaan varastohuone on kaikkien yhteistä omaisuutta. … maan päämiehet pakenevat.” El-Arisista löydetty musta graniittikivi on Ismailian museossa. Sen tekstin on tulkinnut ranskaksi Georges Goyon Les de Chou et les tribulations de Geb d’apres le Naos 2248 d’Ismailia: ”Hänen majesteettinsa Sou (tai Thom, Thoum) kokosi sotajoukkonsa ja käski sitä seuraamaan häntä. Kun nyt majesteetti taisteli pahantekijöitä vastaan tässä lammikossa, vesipyörteen paikassa pahantekijät eivät saaneet voittoa hänen majesteetistaan. Hänen majesteettinsa hyppäsi… vesipyörteen paikkaan. Hänen majesteettinsa löytää tästä paikassa, jota nimitetään Pii-Kharotiksi”. Myöhemmin teksti kertoo vesipyörteen heittäneen kuninkaan korkealle ilmaan. Hän ei ollut enää elossa. Jonkin ajan kuluttua faaraon poika ’hänen majesteettinsa Geb’, lähti matkaan.”

Eusebius syntyi 262 Palestiinassa Kesareassa ja siellä Eusebius pääsi piispaksi ja suoritti kirjailijantyönsä. Ilmeisesti vuonna 303 Eusebius julkaisi Kronikan eli Aikatauluja eli lyhyt supistelma kreikkalaisten ja vieraiden kansojen historiasta. Teoksessa on kaksi osaa. Ensimmäisessä on maailman luomisesta alkava maailmanhistoria. Toinen osa on samanaikaisuustaulukkoja, jotka alkavat Aabrahamista vuodesta 2016 eKr ja mainitsee vuosi vuodelta samanaikaisia tapahtumia Vanhan Testamentin, pakanoiden sekä kristillisen kirkon historiasta.

Hyksoilla tarkoitetaan aasialaisperäisiä hallitsijoita, jotka alistivat Egyptin suistomaan sadaksi vuodeksi (n. 1648-1550 eKr.) valtaansa. Se alkaa sillä, että aasialainen heimopäällikkö valitaan suistomaan hallitsijaksi Avaris-nimiseen kaupunkiin. Egyptiläisen faraon valta rajoittuu pelkästään Theban alueelle. ”Joku jumala oli silloin, en tiedä miksi, suunnitellut meille pahaa” toteaa Josephus kertomuksessaan Aasiasta tulleista tunkeilijoista, jotka hallitsivat Egyptiä yli sadan vuoden ajan. Josephus nimittää hyksoja paimeniksi ja paimenkuninkaiksi. Egyptiläisten vallan heikentyessä nubialaiset alueet itsenäistyvät ja muodostavat Nubian valtakunnan pääkaupunkinaan Buhen-linnoitus, lähellä toista Niilin putousta. Kuninkaana oli Salitis, joka laittoi koko Egyptin verolle. Ensimmäinen suuri hyksohallitsija Sauserenra Haija. Haijania seurasi kolme Apophis-nimistä hallitsijaa, joilla oli myös egyptiläiset nimet Aakenenra, Auserra ja Nebhepesra. Egyptiläisten jumalista hyksot palvoivat Setehiä, sillä he yhdistivät tämän kanaanilaisten Baaliin. Professori Aapeli Saarisalon kirjassa ”Pyhä maa” todetaan, että hyksoilla Egyptissä on samat jumalat kuin foinikialaisilla. Theban ruhtinas Sekenenra oli yrittänyt syöstä Avariksen Apophiksen vallasta, mutta epäonnistunut. Sekenenra Taa II:n muumio on löytynyt 1881 Deir el Bahrissa ja hän ruumiistaan on löytynyt hirvittäviä haavoja. Sekenenra Taan poika Kamos voittaa hyksohallitsija Apophis II:n, mutta syntyy levottomuuksia ja Kamosin veli Ahmosis hyökkää 1544 eKr. Avarikseen ja ajaa viholliset Gazassa sijaitsevaan Saruhenin kaupunkiin asti ja valloittaa sen. Karkottamalla hyksot Ahmosis (Ahmose) perusti 18. dynastian ja samalla alkoi Egyptin historian uusi loitoaika.

Werner Keller ”Raamattu on oikeassa” (WSOY 1957) kirjoittaa Hyksoista näin: ”Muisto tästä valtiollisesta katastrofista jäi elävänä Niilin kansan keskuuteen, kuten osoittaa se vaikuttava kuvaus, joka on säilynyt egyptiläiseltä historiankirjoittajalta Manitholta: ’Silloin oli meillä Timaios niminen kuningas. Hänen hallitusaikanaan se tapahtui. Minä en tiedä, miksi Jumala oli meihin tyytymätön. Silloin tuli yllättäen tuntematonta syntyperää olevia miehiä itäisestä maasta. Heillä oli rohkeutta lähteä sotaretkelle meidän maahamme, ja valloittivat sen julkeasti, helposti, ilman ainuttakaan taistelua. Ja kun he olivat saaneet meidän ruhtinaamme valtaansa, he polttivat kaupunkimme raakalaismaisesti, hävittivät Jumalten temppelit. Ja kaikkia asukkaita he kohtelivat julmasti, sillä he löivät kuoliaaksi ja veivät lapset ja naiset orjiksi. Lopuksi he nimittivät yhden joukostaan kuninkaaksi. Hänen nimensä oli Salatis, ja hän eli Memfiissä ja saattoi Ylä- ja Ala-Egyptin itselleen verovelvolliseksi ja perusti varuskuntia seuduille, jotka olivat siihen sopivimpia .. ja kun hän löysi kaupungin, joka soveltui hänen tarkoituksiinsa, joka sijaitsi Niilin varren itäpuolella Bubastiin luona, jota myös Avariiksi kutsuttiin, hän jälleenrakensi sen ja vahvisti sen muureilla ja miehitti 240 000 sotilaalla, jotka hän sijoitti sinne pysyvästi.'” Avariksen myöhempi nimi on Pi-Ramses, joka oli Israelin kansan Egyptin orjuudessa rakentamia kaupunkeja. Raamatun kertomus Joosefista ja Israelin oleskelusta osuu hyksoaikaan, mikä selittää miksi heidän oleskelustaan Egyptissä ei ole säilynyt tietoja. Faarao antaa Joosefin, varakuninkaan, ajaa lähinnä parhaissa vaunuissaan (1 Moos. 41:43), mikä merkitsee hyksos aikaa, sillä vasta hyksos-hallitsijat käyttivät Egyptissä juhlavaunuja seremonioissaan.

On arveltu, että Ramses II aikana Israelin heimot olisivat lähteneet pois Egyptistä Mooseksen johdolla, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, koska Ramses II oli ominut jo aiempien faaraoiden muistomerkit omikseen, sillä monet näistä omituista rakennuksista ovat rakennetut jo vuosisatoja aiemmin ennen Ramses II aikaa. Strassburgilainen professori Pierre Montet löysi vuonna 1929 läheltä Sanin kalastajakylää Port Saidista 50 kilometriä lounaaseen sfinksejä, hautapatsaita ja rakennusten jäännöksiä, jotka kaikki oli varustettu Ramses II:n signumilla. Kyseessä oli jäännös Pi-Ramses-Meri-Amonista, Raamatun Ramsesin pakkotyökaupungista. Samoin kuin löydetystä Piitomista, niin täältäkin löytyi vilja-aittoja ja varastojen raunioita.

On löydetty papyruskirje, jossa todetaan: ”- – – Minä olen tullut Pi-Ramses-Meri-Amoniin ja huomaamaan, että se on ihmeellinen. Loistava kaupunki, jolla ei ole vertaistaan. Theban mukaisesti on sama jumala Ra sen perustanut. Oleskelu siellä merkitsee ihanaa elämää. Sen kedot tarjoavat kaiken hyvän runsautta. Päivittäin se saa tuoretta ravintoa ja lihaa. Sen lammikot ovat täynnä kaloja, sen laguunit ovat lintujen kansoittamat, sen niittytasangot vihreän ruhon peittämät, ja sen viljeltyjen kenttien hedelmillä on hunajan maku. Sen varastot ovat täynnä ohraa ja vehnää; ne kohoavat ylös taivaaseen saakka. On sipuleita, ruoholaukkaa, syötäväksi, myös granaattiomenoita, omenoita, oliiveja ja viikunoita hedelmäpuutarhoista. Kenkemen makeata viiniä, joka maistuu hyvälle kuin hunaja…”

Mooses syntyi Egyptin Goosenissa isälleen Amramille ja äidilleen Jookebedille, mitkä olivat Leevin heimoon kuuluvia. Moosekselle oli vanhemmat sisarukset, sisko Mirjam ja Aaron. Juutalainen historioitsija Josefus kertoo Mooseksen johtaneen voitokasta sotaretkeä Etiopiaa vastaan ja ottaneen puolisokseen Tharbis-nimisen etiopialaisen prinsessan. Tämä olisi tapahtunut Meroessa, missä Mooseksen sanotaan haudanneen egyptiläisen kasvatusäitinsä. Josefus korostaa, ettei faaraon tyttärellä itsellään ollut poikaa ja että Mooses oli kruununperillinen. Kun Mooses syntyi oli Israel ollut Egyptissä jo 400 vuotta. Josefuksen mukaan hänet pelastaneen faraon tyttären nimi oli Termutis, Eusebius taas esittää hänen nimekseen Merris. Nestorin kronikassa (WSOY 1994) faaraon tyttären nimi on Fermufi.

Hatshepsutin (hallitsi 1479-1425 eKr.) oli faarao Thutmosis I:n ja kuningatar Ahmosen tytär. Äitinsä puolelta Hatšepsut oli Amoses I:n Egyptin vapauttajan tytär. Hän avioitui velipuolensa Thutmosis II:n kanssa ja sai kaksi tytärtä. Thutmosis II kuoltua Hatshepsutin nousi sijaishallitsijaksi ja kruunautti itsensä faaraoksi, mutta otti puolisokseen nuoremman velipuolensa Thotmes III:n ja lähetti tämän suorittamaan papinpalvelusta erääseen temppeliin. Hän pystytti Karnakin temppeliin 30 metriä korkeat obeliskit. Niiden laivauksen Assuanin graniittilouhoksilta Thebaan hän kuvautti Deir el Bahrin temppeliin. Temppelin tuli muistuttaa Puntin jumalanmaan ihmeitä, mirhaa, suitsukkeita, eläviä mirhapuita, elektronia, norsunluuta, paviaaneja, panttereita ja lihakarjaa. Matkat Puntiin olivat lähes arkipäiväisiä tapahtumia, joista ensimmäinen matka aloitettiin kesällä 1493 eKr. Hatšepsut käski ministerinsä ja suosikkinsa Senmutin rakentaa temppeli Thebeen, nykyisin Deir el-Bahriksi nimettyyn laaksoon, joka on Niilin vasemmalla rannalla vastapäätä Luxoria. Hän halusi rakentaa Amon-Ralle uuden Puntin ja kirjoitutti: ”Olen tehnyt hänelle Puntinmaan hänen omaan puutarhaansa. Se on kyllin suuri hänen vaeltaa siellä.” Karnakin temppeliin hän rakensi punaisen kappelin, jonka kvartsiittiseinät koristettiin erittäin hienoin reliefein. Ne kuvaavat faarao Hatsepsutia uhritoimituksissa ja muissa temppelin seremonioissa. Hieroglyfiteksti on osittain tuhoutunut, muta siitä voi lukea: ”Kuningatar Makara (tämä on eräs Hatšepsutin monista nimistä) teetti tämän isänsä Amon-Ran kunniaksi. Yksikään tämän maan kuningas ei ole koskaan suorittanut mitään vastaavaa. – – Valtavan suuri jumalien maa – – jonka egyptiläiset tunsivat vain kuulopuheiden perusteella. – – Suitsuketta otetaan mielin määrin ja lastataan laivoihin kuten halutaan. – – Puntinmaan asukkaat eivät tietäneet mitään Egyptistä. – – Kuninkaan lähettiläs ja hänen soturinsa pystyttivät telttansa pengermäisen balsamivuoren läheisyyteen Puntinmaassa, joka sijaitsee kahden puolen merta, ottaakseen siellä vastaan maan hallitsijan. He kestitsivät asukkaita Tameran maasta (Egyptistä) tuoduilla leivillä, oluella, viinillä, lihalla ja kuivatuilla hedelmillä, kuten kuninkaan hovi oli heitä käskenyt – – Puntin hallitsija tuli suuren meren rantaan ja luovutti veronsa – – Laivat lastattiin täyteen Puntinmaan ihmeellisiä tuotteita, jumalien maan monia kallisarvoisia puulajeja. Niihin lastattiin suuret määrät hyväntuoksuista pihkaa ja tuoretta suitsuketta, puuta, ebenholtsia, norsunluuta, Amun puhdasta kultaa, hyväntuoksuista puuta, kesiittipuuta, ahem-suitsuketta, pyhää pihkaa, silmäväriä, koirannaama-apinoita, pitkähäntäapinoita, koiria ja lisäksi leopardinvuotia ja alkuasukkaita lapsineen.” Hieroglyfit kertovat myös Puntinmaan hallitsijoiden nimet Perehu ja Eti, jotka on kuvattu lihaviksi.

Katso lisätietoja… http://www.museoegizio.it/en/

Raamatussa puhutaan vastaavanlaisena paikkana Oofirista, josta Aapeli Saarisalon sanakirjasta lainaus: ”Maa, josta tuotettiin Juudaan puhdasta kultaa (2. Aik. 8:18; Job 22:24; Ps. 45:9; Jes. 13:12). Sitä tuotiin suurissakin erissä (1. Aik. 29:4) yhdessä kallisarvoisen santelipuun (1. Kun. 10:11) sekä hopean, norsunluun ja kahden apinalajin (ei riikinkukkojen) (1. Kun. 10:22) ynnä jalokivien kera (2. Aik. 9:10). Oofirin tavaraa toivat Salomon laivat Akaban lahden satamaan (1. Kun. 22:48). Matka Oofirista Akaban lahden perukkaan vaati ”kolme vuotta”, ts. yhden koko vuoden ja osan kahdesta muusta vuodesta. Tel-Avivin läheisestä asutuskummusta, joka sijaitsee Jarkon-joen suussa ja on toiminut Jerusalemin satamana, kaivettiin 1946 ostrakon, josta luemme ”Oofirin kultaa Beet-Hooronia varten 30 sikliä”. Tämä on Salomon jälkeiseltä ajalta. Oofiria voidaan sijoittaa nykyiseen Somalimaahan (egyptiläisten Punt), joka tuotti suitsukkeita, mirhaa ynnä myös edellä lueteltuja Oofirin tavaralajeja. Hieronymus ja Septuaginta sijoittivat Oofirin Intiaan. Kaikki mainitut kauppatavarat ovatkin Intiassa yleisiä. Jo toiselta vuosituhannelta eKr. tunnemme vilkkaan meriliikenteen Intiasta Arabiaan ja Persian lahteen. Lähes 100 km pohjoiseen Bombaystä sijaitsee muinainen satamakaupunki Upara, joka voi olla samaa sanajuurta kuin Oofir.”

Hatshepsutinin kuoleman jälkeen faarao Thutmosis III, joka oli Thutmosis II:n ja sivuvaimon kanssa saatu poika. Thutmosis III tärveli useita muistomerkkejä ja poistatti niistä Hatshepsutinin nimen. Helsingin Sanomissa oli 28.6.2007 artikkeli ”Dna-jälki paljasti muumion kuningatar Hatshepsutiksi”. Kuningatar Hatshepsutin oli yksi harvoista Egyptin harvoista naisfaaroista, joka hallitsi vuosina 1503-1482 eKr. Hatshepsutimen muumio on löydetty Egyptin kuninkaiden laaksosta 1903, joka jätettiin tunnistamattomana paikan päälle vuosikymmenten ajaksi. Kaksi kuukautta sitten muumio tuotiin Kairon egyptiläiseen museoon tutkimuksiin, jossa Zahi Hawass on sataprosenttisen varmoja muumion henkilöllisyydestä. Hatshepsuttimen isoäiti oli Amos Nefreteri. Brittiarkeologi Joyce Tyldesley on kirjoittanut kirjan ”Hatchepsut – The Female Pharaoh”.

Kaukana etelässä, Sudanin (Kuus) aavikolla sijaitsee Solebin iso juhlatemppeli, jonka Amenofis III pyhitti Amen-jumalalle. Pylvässalissa pylväät on koristettu Aasian ja Afrikan orjuutettujen kansojen nimillä. Amenofis III:n valtavan isosta hautakappelista on jäljellä vain suunnattomat patsaat, kaksi Memnonin kolossia.

Ekhnaton eli Amenhotep IV (Amenofis IV, jonka isä oli faarao Amenofis III ja äiti kuningatar Teje. Kuningatar Teje oli luultavasti nubialaisen maalaisaatelisen Jujan ja Tujun tytär. Näin toimiessaan faarao oli rikkonut uskonnollista traditiota vastaan) hallitsi 18. dynastian vuosina 1352-1336 eKr. Tieteen Kuvalehdessä nro 10/2008 oli juttu Tejestä: ”Egyptin mahtinaisen patsas on lujaa tekoa, kuningatar Tejen veistos kesti tulvat ja maanjäristykset”. Tejen kunniaksi on pystytetty lukuisia patsaita. Yksi niistä löydettiin Luxorista Niilin länsirannalta, joka on 3,6 metriä korkea ja löydettiin Tejen puolison farao Amenofis III:n kuolintemppelin raunioista. Teje eli 1398-1338 eKr. Tejellä oli poikkeuksellisen suuri valta sekä puolisonsa että poikansa Akhenatenin hallituskaudella. Ekhnaton pyrki uudistamaan uskontoa siten, että auringon palvonnan sijaan palvottaisiin säteilevää Jumalan valoa. Akhenaten eli Ekhnaton päätti viidentenä hallitusvuotenaan muuttaa pois Karnakista uuteen pääkaupunkiin, jolle hän antoi nimen Akhetaten eli aurinkohorisontti, jonka nykyinen nimi on Tell el- Amarna. Ekhnatonin puoliso oli Nefertiti, eikä hänkään ollut kuninkaallista sukua. Ekhnaton otti puolisokseen kolmannen tyttärensä Ankhsenpaatonin, joka oli luultavasti 11-12 vuoden ikäinen. Avioliitot läheistä sukua olevien kesken on kielletty Mooseksen laissa Raamatussa 3 Mooses 18:17 ja 3 Moos. 20:14, 17, 21.

Ekhnaton haudattiin todennäköisesti Ekhnatoniin josta on löytynyt hänen sargofaginsa sirpaleita. Ekhnatonin kuoltua kaikki rakennustoiminta keskeytettiin ja kaupunki hylättiin. Ekhnatonin kuolinvuosi oli faarao Tutankhatonin ensimmäinen vuosi hallitsijana, joka kuoli 19 vuotiaana. Ankhsenamon avioitui Tutankhamonin kanssa ja hänen kuoltua hovimies Ejen kanssa. Armas Salosen ja Rostislav Holthoerin kirjassa ”Egypti ja sen kulttuuri” Otava todetaan näin: ”Vuonna 1906 Kuninkaiden laaksosta löydetty kuninkaallinen häpäisty arkku, jonka luultiin Akhenatenille kuuluneeksi, on osoittautunut Kijan arkuksi. Nuoreen tyttöön silmittömästi rakastunut kuningas teki hänestä kanssahallitsijan, Neferetitin jäädessä vanhassa palatsissaan eristettynä tapahtumien taustalle… Neljä vuotta sai Kija pitää kuninkaansa. Kun Akhenaten yllättäen kuoli jäi hän täysin edeltäjänsä ja kilpailijattarensa armoille, joka vaati takaisin kadotettuja oikeuksiaan. Hän syrjäyttää Kijan ja julistautuu hallitsijaksi muuttaen Neferneferutaten-Neferetiti nimensä Neferreneferuaten-Semenkharaksi ja ryhtyy vainoamaan Kijan muistoa… Kijan henkilöllisyys paljastui vasta vuonna 1965. Ennen kuolemaansa kuningatar kuitenkin nimitti tyttärensä Ankhesenpaatenin (myöhemmin Ankhesenamen) seuraajakseen naittamalla hänet el-Amranassa syntyneelle ylimyslapselle. Hänen nimensä oli Tutankhaten, mutta noustuaan yhdeksänvuotiaana valtaistuimelle hän muutti sen Tutankhamuniksi… Kauan ei Tutankhamun saanut elää. Hän kuoli n. 10 vuotiaana ja 18. dynastia sammui koska hänelläkään ei syntynyt poikalasta.”

Eräästä El Amarnan haudasta on löydetty Atonin kunniaksi tehty temppelihymni. Kaikki viittaa siihen, että Ekhnaton olisi sen sepittänyt. Tämä hymni on ilmeistä sukua psalmille 104. Faarao Ekhnaton oli saanut Jerusalemin ruhtinaalta seuraavan viestin: ”Tietäköön kuningas, että kaikki maat sortuvat ja että minua vastaan vallitsee viha! Niinpä huolehtikoon kuningas maastansa! Gazri, Askalon ja Lakis ovat antautuneet heprealaisille ja antaneet heille ruokaa, öljyä ja kaikkea mitä he tarvitsevat. Lähettäköön siis kuningas sotajoukkoja taistelemaan niitä kansoja vastaan, jotka ovat menetelleet häpeällisesti kuningasta, minun herraani vastaan!” Tämä merkitsisi sitä, että Israel olisi jo tehnyt Exoduksen Egyptistä, ehkä ennen Hyksoskautta 1650-1544 eKr. Josefus toteaa, että tuntemattomaan rotuun kuulunut kansa tuli Egyptiin idästä. Taisteluitta se tunkeutui maahan tuhoten temppeleitä ja polttaen kyliä. Sen kuninkaan nimi oli Salitis ja hän pani koko Egyptin verolle. Hän perusti linnoitetun pääkaupungin Avariksen. Josefus kutsuu tätä salaperäistä rotua hyksos nimellä. Mika Waltari on kirjoittanut historiallisen romaanin Egyptistä ”Sinuhe Egyptiläinen” faarao Ekhnatonin ajasta.

Pohjois-Syyrian Ras Samrasta on löydetty muinaisen Ugaritin savitaulutekstit, jotka ovat samalta kaudelta Tell el-Amarnasta (Keski-Egyptistä Niilin itäpuolelta) vuosina 1887-88 kiilakirjoitustekstit. Amarna-tekstit ovat suureksi osaksi Palestiinan-Syyrian alueen ruhtinaiden ja virkamiesten kirjeitä faarao Amenhotep III ja IV:lle (Ekhnatonille. Amarna-kirjeissä käytetään Amenhotep III:sta nimeä Nimmuria ja Ekhnatonista Napkhuraria. Kirjeiden kieli oli sen ajan diplomaattikieltä eli akkadia (Baabelin-Assyrian kieli). Amarne-kirjeet on käännetty englanniksi S. A. B. Mercerin toimesta ja kirjan nimi on ”The Telil el-Amarna Tablets”, Toronto 1939.

Haremhab oli kenraali ja ylipäällikkö, sekä myöhemmin 18. dynastian viimeinen kuningas. Ejen kuoltua hän nousi valtaistuimelle ja ryhtyi kohentamaan maan poliittista ja sotilaallista tilaa. Hän vainosi Aton-harhaoppia ja sen alkuunpanijaa Ekhnatonia ja hänen muistoansa pyyhkimistä pois historiasta. Hän avioitui ilmeisesti Mutnedzemetin kanssa saadakseen valtaistuimelle nousulleen edes laillisuuden häivän ja solmiakseen siteet dynastiaan. Mutnedzemetin isä oli luultavasti Eje, joka itsekkin oli laiton hallitsija.

Nicholas Reevesin kirjasta ”Muinaisen Egyptin aarteet – Tärkeimmät löydöt vuosi vuodelta” (Otava ) sivulta 95: ”1896: Israel-steele ’Annoin kaivaa maan pois alapuolelta ja tuin steelen kivien varaan, niin että sen alle saattoi ryömiä… [Wilhelm Spiegelberg] makasi siellä yhden iltapäivän jäljentämässä ja tuli ulos sanoen: ’Siellä on monien syyrialaistenkaupunkien nimiä ja yksi, jota en tunne, Isirar. Sehän on Israel, minä sanoin. Niinpä onkin ja kyllä pastorit nyt riemastuvat, kuului vastaus.’ (W. M. Flinders Petrie) ’Israel on hävitetty! Sen siementä ei enää ole!’ Tämä eeppinen teksti löytyy nk. Israel-steelestä (Kairo CG 34025), mustasta, lähes viisi tonnia painavasta graniittimonumentista, jonka Flinders Petrie kaivoi vuonna 1896 esiin Merenptahin hautatemppelistä Thebassa. Kyseessä on ainoa egyptiläisistä teksteissä löytynyt viittaus Israelin heimoon (israelilaiset mainitaan faraon 5:tenä hallitusvuonnaan kukistamien kansojen joukossa), ja sellaisena se herätti runsaasti mielenkiintoa raamatuntutkijoiden keskuudessa. Toinen versio asiakirjasta sijaitsee Karnakissa salahaudan (cachette) pihalla. Merenptahin teksti kirjoitettiin alun perin 18. dynastian Amenofis III:sta varten sata vuotta aikaisemmin tehdyn steelen takapuolelle. Tämän aiemman kuninkaan hautamonumentti ja siihen liittyneet rakenteet Kom el-Heitanissa tarjosivat runsaasti rakennusmateriaalia Merenptahin rakennuttaessa omaa hautatemppeliään. Tätä temppeliä tutkiessaan Horst Jaritz ja Sveitsin Kairon arkeologinen instituutti ovat viime vuosina kaivaneet esiin useita suurenmoisia kalkkikivireliefejä, jotka esittävät paitsi Amenofis III:ta myös Hatsepsutia, Thutmosis III:ta, Thutmosis IV:tä ja Amenofis IV:tä (Akhenaten). Reliefejä oli käytetty mm. toisen pylonin täytteenä.”

Paul Hermannin kirjassa ”Suuntana tuntematon” (Gummerus 1956) kerrotaan ”Seti II:n aarrekammion kolmesta pohjoismaista peräisin olevasta pronssimiekasta 13. vuosisadan lopulta eKr. on tavattu lyöty faaraon merkki. Saksalainen arkeologi Friedrich Behn on hiljattain jälleen viitannut siihen, että kyseessä ei saattane olla mikään sattuma ja että Egyptin ja kaukana sijaitsevan Pohjolan väliset suhteet ’tuskin rajoittuivat muutamiin aineellisiin seikkoihin'”.

Ramses I:n poika oli Sethos I:n, joka rakennutti lähelle Tanista uuden pääkaupungin Perramessen. Ramses II eli n. 1301-1235 eKr. Ramses II:n lukuisista pojista järjestyksessä kolmastoista Merenptah (1224-1214 eKr.) nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua. Merenptah siirsi pääkaupungin Deltasta Memfikseen. Vuonna 1219 eKr. libyalaiset hyökkäsivät akhaialaisten ja lyykialaisten kanssa Deltaan, mutta Merenptahin onnistui suurin ponnistuksin käännyttämään maahantunkeutujat. Muistokivessä, jonka Merenptah pystytti voiton muistoksi mainitaan Israel voitettujen heimojen joukossa.

Torinon papyrus laadittiin mahdollisesti Ramses II:n hallituskaudella. Papyrus on saanut nimensä Torinon egyptiäisestä museosta. Torinon papyrus on merkittävä koska se luettelee kaikki hallinneet kuninkaat. Torinon papyruksessa on mainittu myös hyksokuninkaat.

Armas Salosen kirjassa Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia WSOY 1956 mainitaan, että farao Meneftahin (1225-1215) on säilynyt faraon voittoja ylistävä runo, joka on hakattu niin sanottuun Israelin kiveen faraon kuolintemppelissä Thebassa, jossa sanotaan: ”Vangiksi otettu on Askelon, vallattu Geser, Jenoam tuhottu, Israel – sen kansa on vähissä, ei siementä ole enää, Syyriasta on tullut Tamerin leski.”

Egyptin kuolleitten kirjan maalauksessa vuodelta 1300 eKr. voi nähdä kuinka Huneferin sydän punnitaan molempien totuuksien salissa. Vainaja ohjattiin saliin, jossa hänen sydämensä punnitaan totuuden vaa’alla vastapainonaan totuuden sulka. Vainajalle epäedullisen punnituksen sattuessa sekasikiö nielaisee ikuiseen kadotukseen. Maalauksen ylälaidassa vainaja nähdään rukoilemassa jumalallisen valamiehistön jäseniä. Kristinuskossa ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana ristillä, sillä hän pelastuu armosta, koska sijainen otti hänen tuomionsa kantaakseen ja maksoi koko syntivelan.

Luukkaan evankeliumissa 16:19-31, Jeesus kertoo rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikkaan miehen ainoa ongelma ettei hän uskonut Jumalan sanaan Raamattuun, eikä rikkaus: ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. ”Sitten
köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'”

Rostislav Holthoer:n kirjassa ”Muinaisen Egyptin kulttuuri” Otava 2005 mainitaan: ”Kun Herihor (Amen-Ra-jumalan ylipappi myös) hallitsi Thebessä, Smends-niminen libyalainen perusti Taniksessa 21. dynastian. Maan hallinto oli jakaantunut kahteen osaan, ja alkoi kolmas välikausi (1080-712 eKr.)… Niistä käytetään myös yhteistä nimeä libyalaiskausi, koska niiden kuninkaat Psusennes, Sosenk (=Raamatun Sisak), Osorkon ja Takelot ym. olivat libyalaisia myös nimiltään.”

Vuonna 608 eKr. faarao Neko II (610-595 eKr.) valloitti Palestiinan lyhyeksi aikaa Egyptille, mutta kolme vuotta myöhemmin hän menetti sen Nebukadressar II:lle. Näinä vuosina Egyptiin tuli maahanmuuttajia Elefantineen, josta on löydetty valtaisat määrät asiakirjoja. Niistä ilmenee, että juutalaisilla oli Elefantinen saarella Jehun temppeli, jolle he maksoivat kymmenykset.

Persia alisti Egyptin valtaansa 525 eKr, ja Aleksanteri Suuri valloitti sen 332 eKr. Ptolemaios-suvun ansiosta Egyptistä tuli hellenistisen kulttuurin keskusalue. Octavianus (Augustus) liitti Egyptin Roomaan voitettuaan Kleopatran 31 eKr. Rooman jaossa 395 jKr. maa joutui Bysantille. Vuoden 640 vaiheilla arabit ( Ismael, Abrahamin poika, Raamatun henkilö. Ismael oli VT:n mukaan Abrahamin ja egyptiläisen orjattaren Hagarin poika ja arabialaisten kantaisä.

Arabialaiset, arabit, nimitys, jolla nykyään tarkoitetaan kaikkia arabian kieltä puhuvia kansoja. Alkujaan ja usein vielä nykyäänkin nimitystä arabialaiset on käytetty vain Arabian niemimaan asukkaista, mutta vähitellen monet erilaiset kansanainekset alkoivat nimittää itseään arabialaisiksi. Näitä liitti toisiinsa sama yhteiskuntajärjestelmä, jonka perustana olivat yhteinen kieli ja uskonto, islam.) valloittivat Egyptin, minkä jälkeen arabian kieli ja islamilaisuus vähitellen omaksuttiin koko maassa. Mamelukit, turkkilaisista henkivartiosotilaista lähtöisin ollut sulttaanidynastia, piti Egyptiä vallassaan 1250–1517, ja 1500-luvulta 1800-luvulle maa oli osmanien valtapiirissä. Turkin vallan loppuaikoina kediivit olivat varsin itsenäisiä. Niinpä ranskalaiset saivat rakentaa Suezin kanavan (1869), jonka omistukseen britit pääsivät.

Meesan kapina (n. 852 eKr.) on Raamatun tapahtumia, joista on säilynyt tietoja Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Diibonista löydetystä muistokivessä oleva mooabin kielellä kirjoitettu teksti sisältää selostuksen Meesa kuninkaan voitoista ja urotöistä, jotka luetaan hänen jumalansa Kemosin ansioksi. Meesa kertoo ensin Omrin ja tämän pojan hallituskaudesta, jolloin Mooab oli Israelin vallan alaisena ja kuvailee sitten maansa katkeraa vapautustaistelua. Kerskailtuaan voitoistaan sekä julmuudestaan vihollisiaan kohtaan Meesa ylistää sitä siunausta, jonka on tuottanut maalleen, luettelee rakentamansa kaupungit, pystyttämänsä portit ja tornit, kaivamansa sisternit ja rakentamansa maantiet.

Tel Danista Pohjois-Israelista vuonna 1993 löytyneessä piirtokirjoituksessa mainitaan mm. Israelin kuningas sekä Daavidin huone. Kirjoitus on hakattu basalttiin aramean kielellä n. 850 eKr.

Assyrian kuningas Salmanassar III:n (859-824 eKr.) mustassa obeliskissa Salamanassar kuvataan ottamassa vastaan alamaisuuttaan osoittavan Israelin kuningas Jeehun tuomaa pakkoveroa v. 841 eKr. Nuolenpäätekstissä kuvan reunalla sanotaan ”Jeehu, Omrin poika”, vaikka todellisuudessa Jeehu oli vallananastaja eikä kuulunut Omrin sukuun.

Dareioksen palatsin läntisiin portaisiin Persepoliissa on tehty piirtokirjoitus, jonka on saanut aikaan Artakserkses III (359-338 eKr.). Se on tehty vanhalla persialaisella nuolenpääkirjoituksella ja niitä reunustavat ruhtinaat ja arvohenkilöt piirtokirjoitusta, joka ilmoittaa kuninkaan arvonimet ja hänen esi-isänsä, sekä hän on rakennuttanut portaat.

Vuonna 1882 britit miehittivät Egyptin, josta 1914 tuli Turkin tunnustama Ison-Britannian protektoraatti. Veristen levottomuuksien jälkeen Iso-Britannia purki suojelusopimuksen 1922 ja tunnusti kuningaskunnaksi julistautuneen Egyptin, mutta jätti kuitenkin joukkoja maahan. Brittien valta päättyi 1936, jolloin Fuad I:n seuraaja Faruk nousi valtaistuimelle. Yli sata vuotta sitten Egyptin Oksyrynkhoksesta löytyi antiikin ajan kaatopaikalta valtava määrä papyruksen riekaleita. Uuden tekniikan avulla niistä on saatu esiin tekstejä, joita tähän asti ei ole pystynyt lukemaan. Joukossa on katkelmia antiikin kadonneista teoksista.

Qumranin Kuolleenmeren luoteisrannikon vuoristossa olevista raunioista, jossa Jeesuksen syntymän aikoihin sijaitsi essealaisten luostarimainen keskus ja jonka luolista vuonna 1947 alkaen löytyi suuri joukko raamatullisia käsikirjoituksia ja muita juutalaisia uskonnollisia tekstejä.

Kansainvaellukset

kansainvaellukset, eli kansojen siirtymiset uusille asuma-alueille parempien toimeentulomahdollisuuksien hankkimiseksi. Muuttava kansa oli usein ollut riippuvaisempi luonnonoloista kuin se kansa, jonka maahan on muutettu. Historiallisesti merkittäviä ovat olleet mm. kelttien, germaanien, slaavien, arabien ja mongolien vaellukset. Myös viikinkiretket voidaan lukea kansainvaelluksiin. Usein kansainvaelluksilla tarkoitetaan nimenomaan germaanien suuria vaelluksia Euroopassa 300-luvun lopulta 500-luvun lopulle.

Silkkitie

Länsi- ja Keski- Aasia Kiinaan saakka on ikimuistoisista ajoista asti ollut karavaaniliikenteen aluetta. Kiinasta Iraniin ja Syyriaan johti muinoin kuuluisa silkkitie. Silkkitie on muistona myös Kiinan ja Rooman muinaisesta kaupankäynnistä. Arabeja suvaitsemattomat turkkilaiset saivat vallan Välimeren itä-rannikolla Bagdadin kalifin kukistuttua mongolihyökkäykseen. Tällöin katkesivat vanhat aasialais-eurooppalaiset kauppasiteet, joita Italian kauppakaupungit olivat antiikin aikojen jälkeen jatkaneet asioimalla Intiasta ja Kiinasta karavaanitietä (silkkitie) tavaroita tuoneiden arabialaisten kanssa.

Raamatussa mainitaan silkin kuuluneen maailmankaupungin (Baabelin, Rooman) aarteisiin. On tunnettua, että Rooman ylimystönaiset mielellään pukeutuivat silkkiin, joka tuotiin Kiinasta härkäkaravaaneilla. Vanhaa Lähi-Idän ja Kiinan yhdystietä nimitettiin tämän vuoksi ”Silkkitieksi” Kiinan hallitsijahuoneena oli Tang dynastia (618-907 jKr.). Sitä pidetään yhtenä kiinalaisen sivilisaation huippukohtana. Tang-dynastia oli valloittajadynastia, joka ulotti Kiinan rajat jälleen kauaksi Keski-Aasiaan. Myös kaupalliset yhteydet länteen olivat vilkkaat Silkkitiellä. Silkkitietä saapui Kiinaan uusia musiikkimuotoja, tanssityylejä, soittimia, tapoja ja muotoja.

Marco Polo (1254–1324), venetsialainen kauppias ja tutkimusmatkailija. Marco Polo lähti 1271 isänsä Niccolòn ja setänsä Maffeo Polon mukana kauppamatkalle Mongoliaan, ja he saapuivat mongolien suurkaanin, Kublai-kaanin, luo 1275. Marco Polo saavutti kaanin suosion ja teki tämän palveluksessa useita matkoja eri puolille Etelä-Kiinaa ja tutustui myös Burmaan, Annamiin ja Intiaan. Polot palasivat meritse Kaakkois-Aasian ympäri Persiaan ja sieltä maitse Venetsiaan 1295. Jouduttuaan 1298 meritaistelussa genovalaisten vangiksi Marco Polo vankilassa saneli vankitoverilleen Rustichellolle kuuluisan matkakertomuksensa, joka on julkaistu useilla kielillä, suomeksi 1957 nimellä Marco Polon matkat. Hänen kertomuksensa Kiinan mahtavuudesta sekä kaukaisten kansojen oloista ja tavoista muodostavat ainutlaatuisen keskiajan historian lähteen.

Puupiirros

Puupiirrospainotekniikalla painotöitä valmistettiin ennen Johannes Gutenbergin kohopainoon perustuvaa valettujen irtokirjakkeiden teollista painantaa. Puupiirrostekniikassa taiteilija kaivertaa puulaatalle taideteoksen, jota monistaa kohopainotekniikalla tarpeellisen määrän. Tekniikka on yhä edelleen taiteilijoiden käytössä.

Vilho Askola, Erkki Hervo ja Tuulikki Pietilä ovat kirjoittaneet kirjan ”Puupiirros” (Luova Grafiikka ry 1982), jossa todetaan, että varsinainen puupiirroksen historia alkaa Kiinasta, jossa Han-dynastian (206 eKr. – 221 jKr.) aikana kivilaattoihin kaiverretuista kuvista ja kirjoituksista otettiin vedoksia… Etupäässä puupiirrosta käytettiin kuitenkin kirjoitusten monistuskeinona. Tang-dynastian (618-907 jKr.) aikana puupiirros oli teknisesti kehittynyt ja vuonna 868 ilmestyi ensimmäinen painettu kirja Timantti Sutra, joka on yli viisi metriä pitkä rulla. Buddhalaisen lähetystyön ansiosta puupiirros tuli Japaniin muun kulttuurin ohella. Siellä tehty vanhin puupiirros on vuonna 770 keisarinna Shotokun painattama Hyakumanto Darani, buddhalaisen sutran miljoonapainos. Muistokuvat tulivat muotiin… 1600-luvulla alkoi puupiirrosten kukoistus. Vuonna 1643 ilmestyi Nankingissa, Kiinassa kokoelma monivärisiä piirroksia, Kymmenen Bambun työhuone, hiukan myöhemmin toinen, Sinapinsiemenen puutarha…

Aukusti Tuhka ”Taidegrafiikka – tekniikka ja tekijöitä” (WSOY 1957), josta lainaus sivulta 27: ”Puupiirros on kohopainomenetelmä, mikä tarkoittaa sitä, että painettaessa vedostuvat piirroskohdat ovat laatassa kohollaan, väriä antamattomat pinnat ja viivat taas syvennyksinä. Puupiirros tehdään huolellisesti valitulle oksattomalle ja tasaiseksi hiotulle laatalle, jossa puun syyt kulkevat painopinnan suuntaisina. Ennen kuin laattaa ryhdytään puupiirrostyövälinen, vinoteräisin veitsin ja erikoisin kourutaltoin leikkaamaan, on teoksen aihe luonnosteltava. Tämä tapahtuu ensiksi paperille ja taiteilijan on jo tässä vaiheessa otettava huomioon laattamateriaalin piirrokselle asettamat vaatimukset. Luonnospiirros voidaan sitten siirtää jäljennöspaperin avulla painolevylle tai piirtäminen voidaan suorittaa vapaasti luonnosta seuraten. Piirros täsmennetään tavallisimmin tussilla. Ennen leikkaamiseen ryhtymistä väritetään painopinta vielä tasaisen tummaksi, ei kuitenkaan niin mustaksi ettei luonnospiirros kuultaisi väritoonin alta. Laattaa leikatessa syvennetään ne alueet, joiden tulee esiintyä vedoksissa valkeina, puun alkuperäistä pintaa alemmalle tasolle. Kun taiteilija osaa käyttää työvälineitään oikealla tavalla, syntyy piirros laatalle suhteellisen helposti. Koska laatan pinta ennen leikkaamiseen ryhtymistä on peitetty tummalla väritoonilla ja kun työvälineet sitten paljastavat puun alkuperäisen vaalean värin, voi taiteilija koko ajan saada myös mielikuvan siitä, miltä painettu vedos tulee näyttämään… Puupiirroksen painaminen tapahtuu siten, että laatta väritetään erityisellä väritelalla ja kuiva tai hieman kostea paperi levitetään kuvapinnan ylle. Sen jälkeen paperia painetaan hiertäen laattaa vasten, jolloin painoväri siirtyy kohopinnoilta paperille jäljentäen tehdyn kuvan. Paperin hiertämiseen voidaan käyttää eristystä hierrintä tai esimerkiksi paperiveistä, vieläpä viivoitinta tai lusikkaakin. Vedos voidaan ottaa joko tavalliselle painopaperille tai ohuelle japaninpaperille; väri voi olla joko rasvaista tai vesiliukoista. Painaminen voidaan myös suorittaa painopuristimessa, mutta sen käyttäminen ei liene taiteilijan keskuudessa kovin yleistä.”

Grafiikan ensimmäinen kukoistuskausi saavutti suurimman loistonsa Albrecht Dürer (1471-1528) taiteessa, jossa goottilaisen perinteen jälkivaikutus yhtyi alkavan renesanssin uudistavaan ilmapiiriin. Dürerin tuotanto sisälsi saksalaisen grafiikan taiteellisen kulminaatiokohdan, mutta hänen toimintansa merkitsi tavattoman paljon myös graafisten ilmaisumahdollisuuksien kehitykselle. Albrecht Dürer perusti oman kirjapainon. Dürer oleskeli Baselissa ja tältä ajalta ovat peräisin hänen ensimmäiset graafiset teoksensa. Syksyllä 1494 Dürer lähti yksinään Venetsiaan, luultavasti myydäkseen grafiikkalehtiään. Palattuaan Nürnbergiin Dürer innostui pohtimaan taide- ja perspektiiviteorioita ja hän julkaisi Mittausohjeita 1525 ja tutkielman linnoituksista 1527 sekä ihmisruumiin suhteita käsittelevän tutkimuksen. Saksassa on kirjapainoalan ammattioppilaitos Albrecht-Dürer-Schule Düsseldorfista (Fürstenwall 100), joka jatkaa Albrecht Dürerin perinteitä.

Keskiajan lopussa alettiin Euroopassa painaa kuvia puuleikkauksista. Kuvat kirjoituksineen leikattiin puukappaleeseen koholle, leikkauksen kohokuvio värjättiin ja sen päälle laitettiin kostutettu paperiarkki, jota hangattiin nahkapalloilla kunnes painoväri oli tarttunut paperiin. Useita näin tehtyjä kuvalehtiä yhdistettiin vihkoiksi, joita voidaan pitää ensimmäisinä kuvapainotaidon tuotteina. Vanhin tunnettu puuleikkaus, joka on tunnettu, on pyhää Kristoforosta esittävä leikkaus vuodelta 1423. Tämä kuva osoittaa sen, että puuleikkausta kuvien painamiseen on harjoitettu jo ennen tätäkin. Suuri ansio puuleikkauksen taiteellisessa kehittämisessä oli saksalaisilla maalareilla, kuten Albrecht Dürerillä. Hänen kauttaan puuleikkaus vapautui jäykästä reunapiirteitten esittämisestä ja sai maalauksellisemman luonteen varjostusten ja valaistusvaikutusten kautta. Dürerin pääteoksia on kuvat Ilmestyskirjaan 1498, Vapahtajan kärsimyksen historiaan 1500 jne.

Eric O. W. Ehrström ”Taidekäsityö” (Otava 1924) lainaus sivulta 115: ”Puupiirros, vanhin painamistavoista, perustuu kohokuvan leikkaamiseen puuhun, sen värittämiseen ja painamiseen. Vanhin on kiinalainen ja japanilainen taide, ja viimemainitussa maassa se on saavuttanut suurimman täydellisyyden ja kukkeuden. Erikoisena, taiturimaisena ja kansallisena kuvastaa se maan korkeata taidetta, laatuaan toisille saavuttamattomana. Sitä paitsi se perustuu vanhimpaan painolaatan valmistustapaan, puun pituussuuntaan leikkaamiseen, jolloin toisin sanoen laatan kuvapinta käy pitkin puun syitä. Näin leikattiin aikaisemmin myös Euroopassa, mutta kaivertimen tultua käytäntöön syväpainossa alettiin sitä käyttää myös puupiirroksia valmistettaessa. Tämä saattoi tapahtua ainoastaan poikkipuuhun, ja niin muodoin kehittyi ksylografia, joka Ranskassa oli puhjennut uhkeimpaan kukkaansa, vaikkakin sillä siellä oli miltei täysin teollisuuden tapainen luonne, jonka takia se pääsi vähitellen rappeutumaan kestämättä kilpailua nykyaikaisten graafillisten  monistusmenetelmien kanssa. Poikkisyisen puun ollessa yhtä tiivistä joka leikkaussuuntaan ei asianlaita ole sama pitkittäiseen puuhun nähden. Sen tähden ei jälkimmäisessä voi tulla kysymykseen sellainen työase kuin kaiverrin, joka niin sanoaksemme kyntää, vaan tarvitaan siinä leikkaavia aseita, veitsiä.  Luonnollisesti vaikuttaa tulokseen huomattavassa määrin käytettävän puun laatu. Sen on oltava tiivistä ja tasaista. Pitkittäisleikkausta varten pehmeätä, ettei se poikkivedoissa lohkeaisi. Poikkipuuhun leikkaamista varten kovaa ja haurasta, niin että lastut helposti murtuvat kaivertimen tieltä. Puun valinnassa tulevat kysymykseen etupäässä mahdollisimman hienosyiset lajit, päärynä, tervaleppä, koivu pitkittäispuuleikkaukseen ja puksipuu, ebenholtsi, kova koivu ja hienosyinen kataja poikkipuuleikkausta varten. Jos tahdotaan käyttää hyväksi puun syitä (pitkittäislaatoissa), käytetään tietysti tähän sopivaa puulajia, kuusta, mäntyä, tammea, visaa… Värittäminen tapahtuu joo isolla nahkatampoonilla tahi liivatteesta (gelatiinista) valmistetulla väritelalla… Painaminen tapahtuu puupainopuristimessa. Sellaisena voidaan käyttää isoa kopiopuristinta, jos alustaksi otetaan puristimen levyinen sileä lauta. Tämän päälle pannaan tukeva huopa ja sen ja sen päälle paksu paperi. Tälle pannaan painopaperi ja väritetty laatta. Kaikki työnnetään varovasti puristimeen, joka kierretään kiinni ja sitten heti aukaistaan ja lauta vedoksineen ja laattoineen vedetään ulos.

Päivälehden Museon vihkosessa Stig Nordgren ”Käsityön ja kuvataiteen välissä Anton Nordgren puupiirroksia vuosilta 1887-1905″ (Päivälehden Museo 2017), jossa tekijä kertoo sukututkimuksestaan, jonka avulla sai tietää isoisänsä Anton Theodor Nordgrenin puupiirroksista. Anton oli ollut opettajana Ateneumissa. Kansalliskirjaston digitoidusta painotuotearkistosta http://digi.kansalliskirjasto.fi tekijä löysi paljon aineistoa Antonin tekemistä puupiirroksista, jotka oli painettu lehdissä.

Kävin Brysselissä Ukiyo-E puupiirrosnäyttelyssä. Näyttelyssä näytettiin video, jossa esiteltiin puupiirrosten tekeminen kirsikkapuulle ja painaminen. Puupiirros saadaan aikaan piirtämällä käsin tehdylle paperille mustalla painovärillä ääriviivapiirros, joka liimataan piirrospuoli puuta vasten. Paperi revitään ja hierotaan pois niin, että painoväri jää liimautuneena puulaattaan. Tämän jälkeen painaja kaivertaa mustan viivan vasemmalta ja oikealta puolen leikkuuveitsellä leikkuuviivat eli painojäljessä esille ja tämän jälkeen kaivertaa painamattomat kohdat sopivalta syvyydeltä pois. Painaja vedostaa ensimmäisen arkin levittämällä sudilla juoksevan värin painolaatan painopinnan päälle ja asettaa painoarkin laatan päälle, joka hangataan bampunarusta tehdyllä kerällä käyttäen sitä hankaimena saadakseen painavista kohdin väri paperiin. Seuraava osaväri maalataan vedosarkkiin oikealla lopullisella värillä ja liimataan väripuoli puuta vasten ja kuoritaan ylimääräinen paperi, jotta puulla oleva väri tulee näkyviin kaivertamista varten. Näin toistetaan niin kauan kuin on painettavaia värejä. Painaja painaa ensin mustalla ääriviivapiirroksenja sen jälkeen tekee kohdistimen seuraaviin puulaattoihin puutikusta, jotta värit kohdistuisivat tarkasti toisiinsa. Gutenbergin aikaiset puulaatat värjättiin tahmaisella värillä telalla ja puristettiin viinipuristimen kaltaisella laitteella. Japanilainen puupiirros on huomattavasti yksinkertaisempi toteuttaa.

Länsimainen tapa tehdä puupiirroksia. Puupiirrostekniikka on yksinkertainen, sillä tasaiselle puulaatalle taiteilija piirtää aiheensa peilikuvana käyttäen apuna kuultopaperia tai kalkiopaperia. Tämän jälkeen piirrokseen kuulumaton osa leikataan pois sopivalta syvyydeltä terävillä työkaluilla, sillä painamaton pinta pitää olla sen verran alapuolella, ettei painamaton pinta paina painavien pintojen mukana. Kaikkia puulajeja voidaan käyttää, mutta koivuvaneri sopii ehkä parhaiten. Vanerin paksuuden tulee olla minimissään 6 mm. Väripuupiirroksissa on kullakin värillä oma painolaattansa. Ohuet- ja hienot linjat leikataan viistosti etteivät särkyisi painettaessa. Suurempia pintoja poistettaessa käytetään suurempia pintoja. Taidepiirroksen voi siirtää laatalle piirtämällä se kuultopaperille, joten kääntämällä kuultopaperi se saadaan helposti peilikuvaksi. Kuultopaperilta se voidaan piirtää kalkiopaperia käyttäen laatalle. Kuvio vahvistetaan tussilla mikä helpottaa laatan leikkaamista. Painoaihe voidaan siirtää myös valokuvamenetelmällä tekemällä laatan pinta valolle herkäksi käyttäen hopeanitraattia.

Kuvalaatat valmistettiin tanskalaisen C. Piilin 1845 keksimällä ns. kemiatypiamenetelmällä ja puupiirroksia käytettiin myös.

Daniel Medelplan oli Turun akatemian kirjapainon palveluksessa puupiirrosten tekijänä ja kirjapainon muissa tehtävissä vuosina 1678-1689. Vuonna 1719 hän teki pappien tilauksesta Pälkäneen puuaapisen, sillä tähän aikaan ei Suomessa toiminut kirjapainoja. Medelplan valmisti kaivertamalla puuhun aapisen sivut ja painoi ne omatekoisella prässillä. Medelplan kuoli Pälkäneellä Taurilan kylässä vuonna 1737.

http://www.kmkg-mrah.be/expositions/ukiyo-e 

Kirjallisuus:

Tuula Moilanen. ”Japanilainen puupiirros ajan ja ikuisuuden peilinä : japanilaiset ajan ja ikuisuuden symbolit ja niiden esittäminen puupiirroksissa 700-luvulta nykypäivään” ( Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu 2013)

Tuula Moilanen, Kari Laitinen, Antti Tanttu ”Puupiirroksen taito : öljyväripuupiirros ja japanilainen vesiväripuupiirros” (Taideteollinen korkeakoulu 1999)

 

Pohjois-Amerikan Intiaanit

Pohjois-Amerikan intiaanit

Reino Kero on kirjoittanut hyvän kirjan intiaaneista ”Intiaanien Amerikka” (Otava 1986) Fintiaanien mailla niminen kirja (Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä) on tuonut julkisuuteen suomalaisten ja intiaanien yhteiselon Minnesotan, Michiganin ja Wisconsinin alueella. Helsingin Sanomissa 16.8.2016 B11 oli juttu Fintiaaneista ”Lyz Jaakola on fintiaani – hän on amerikansuomalaisten ja intiaanien sukua”. Tekstissä mainitaan, että Jaakolan suku tuli Minnesotaan 1880-luvun loppuvuosina, jossa 1920-luvun alusta lähtien Lake Superiorin ympäristön anishinaabe-intiaanit ja suomalaiset olivat solmineet avioliittoja keskenään…”

Jouluna 2007 vierailimme Amerikan kansallissankareiden Lewis & Clark National historical parkissa, jonne oli rakennettu linnake uudelleen kuten se oli vuonna 1805 Lewisin ja Clarkin aikoihin. Vierailimme lähellä Seattlea Auburn High Schoolissa Cowlitz intiaaniheimon POW-WOW:ssa, jossa oli intiaanien seremoniaalista laulua ja soittoa. Intiaanit tarjosivat kaikille osallistuneille ilmaisen ruuan.

Keitä ovat Pohjois-Amerikan intiaanit? Amerikan alkuperäisväestö eskimoiden ja aleuttien ohella. Nimitys intiaanit johtuu siitä luulosta, että Kolumbuksen löytämä maa oli Intia. Intiaanit ovat mahdollisesti vaeltaneet Aasiasta Beringinsalmen tai sen paikalla olleen kannaksen kautta 2–3 vaiheessa pitkän ajanjakson kuluessa. Intiaanit on yleisesti luettu mongolidiseen päärotuun. Kielellisesti intiaanit jaetaan yli sataan ryhmään. Intiaanien alkuperäiskulttuurit olivat moninaiset, metsästäjä- ja keräilijäkansoista korkeakulttuureihin. Intiaaneja on arvioitu olleen eurooppalaisten tullessa 15–25 miljoonaa henkeä, eräiden tutkijoiden mukaan jopa yli 60 miljoonaa henkeä, valtaosa heistä Latinalaisen Amerikan vuoristomaissa. Nykyään intiaaneja lienee 30–40 miljoonaa henkeä, valtaosa Latinalaisessa Amerikassa. Laajalla alueella pitkien ajanjaksojen kuluessa tapahtuneet vaellukset johtivat suuriin eroavuuksiin intiaanikansojen välillä.

Pohjois-Amerikan itäosan intiaanit viljelivät kuokkaa käyttäen metsään raivaamiaan peltoja. Kanadan intiaanit elivät lähinnä metsästyksellä, länsirannikon luoteisintiaanit kalastuksella. Pohjois-Amerikan lounaisosassa kukoistivat pueblointiaanien ja yumain kehittyneet maanviljelykulttuurit. Kalifornian intiaanit elivät metsästyksellä ja keräilyllä. 1700-luvulla syntyi preeriaintiaanien kulttuuri, jolle oli tunnusomaista hevosen käyttö biisoninmetsästyksessä. Pohjoisamerikan intiaanien uskonto oli yleisesti animistinen, ja heidän toimintayksikkönään oli tavallisesti kyläheimo, jonka päällikön valta oli vähäinen. Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan vuoristoissa syntyi korkeakulttuureja, joille olivat ominaisia kiviset temppelit ja palatsit sekä kehittynyt yhteiskunnallinen ja uskonnollinen järjestelmä; tunnetuimpia ovat asteekkien ja mayain kulttuurit sekä Inkavaltio. Metsien ja savannien intiaanit olivat yleensä maanviljelijöitä (mm. maniokkia ja maissia viljeltiin). Nykyään Itä-Brasilian kuivilla ylängöillä sekä etelässä Patagoniassa ja Tulimaassa intiaanit harjoittivat pyyntielinkeinoja ja keräilyä. Maanviljely oli kaskeamiseen perustuvaa kuokkaviljelyä, ja metsästys ja kalastus olivat tärkeitä sivuelinkeinoja. Etelä-Amerikan alangoilla intiaanit elivät pieninä kyläheimoina, joiden päälliköillä oli niukasti valtaa.

Otavan Suuressa Ensyklopediassa sivulta 2131 lainaus: ”Onondaga-heimoon kuuluva Hiawatha loi ns. irokeesiliiton, johon hän sai mukaan onondagat, senecat, oneidat, cayugat ja mohawkit. Myöhemmin myös tuscarorat yhtyivät liittoon. Samalla kun jokainen heimo säiytti sisäisen autonomiansa, liitto suojeli niitä vihollisheimoja vastaan. Mahtavana nlmana oli liittää kaikki intiaaniheimot liittoon ja toteuttaa suuri rauha. Liitosta muodostui kuitenkin vähitellen sotilasliitto ympäröiviä heimoja vastaan. Britit liittoutuivat irokeesien kanssa ja ranskalaiset huronien, liiton vastustajien kanssa. Yhdysvaltojen vapaussodassa osa irokeeseista liittyi itsenäisyystaistelijoiden riveihin ja irokeesiliitto hajosi…”

Fackta tietosanakirjasta lainattua: ”Intiaanikielet poikkeavat toisistaan hyvin paljon rakenteeltaan ja erityisesti sanastoltaan. Pohjois-Amerikasta katsotaan löydetyn yli 50 erillistä kielikuntaa (tärkeimmät algonkin, irokeesi, sioux, muskogee, caddo, yuma, salish ja athabasca) ja Latinalaisesta Amerikasta saman verran (tärkeimmät uto-aztekki, maya, chibcha, quechua, aymará, karibi, arawak, tupi-guaraní, ge ja guaycurú). Kielikuntia on yritetty yhdistää laajemmiksi ryhmiksi, mutta tulokset ovat hyvin kiistanalaisia. Lukuisat intiaanikielet ovat vuosisatojen kuluessa sammuneet, ja pääosa jäljellä olevista on uhanalaisia.

Cherokeet, tšerokeesit, irokeesin kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, alkujaan Appalakkien vuoriston eteläosassa Yhdysvalloissa. Cherokeet sopeutuivat 1700-luvun lopulta alkaen nopeasti angloamerikkalaiseen kulttuuriin. Heidät siirrettiin 1838–39 Oklahoman alueelle, ja vain rippeitä säilyi Pohjois-Carolinassa. Cherokeeintiaaneja on nykyään yli 100 000 henkeä. 1800-luvun alussa cherokeesit saivat aapisen ja laativat itselleen oman perustuslain. Valkoiset eivät pitäneet cherokeesi-valtion perustamisesta, ja Yhdysvaltain presidentti Andrew Jackson päätti siirtää cherokeesit länteen. Muuton aikana kyynelten tietä pitkin 1838 neäljäsosa cherokeeseista kuoli kylmään, nälkään ja rasituksiin.

Irokeesi, pohjoisamerikkalainen intiaanien kielikunta, johon kuuluvat kansat asuivat Huronjärveltä Kanadasta Appalakkien eteläosiin ulottuvalla alueella; tärkeimmät kielikunnan kansoista olivat huronit, varsinaiset irokeesit, tuscarorat ja cherokeet. Varsinaiset irokeesit asuivat nykykyisin New Yorkin osavaltion alueella. Heidän viisi heimoaan muodostivat 1500-luvulta 1700-luvulle lujan liittokunnan. Nykyisin varsinaisia irokeeseja on n. 30 000 henkeä Isojen järvien alueella Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Huronit, irokeesin kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, alkujaan Huronjärven itäpuolella Kanadassa. Irokeesit tuhosivat huronit 1600-luvulla, mutta rippeitä heistä elää Quebecin lähellä Kanadassa ja (wyandotien haaraa) Oklahoman osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Sioux, pohjoisamerikkalainen intiaanien kielikunta. Sioux-kansoista pääosa asui Mississipin länsipuolella, jotkut idempänä, jopa Atlantin rannikkoseudulla nyk. Virginian ja Pohjois- ja Etelä-Carolinan osavaltioiden alueella. Sioux-kansat olivat maanviljelijöitä, kunnes osa niistä omaksui preeriaintiaanien metsästyskulttuurin. Sioux on myös kielikunnan erään kansan, dakotojen, rinnakkaisnimitys. 

Pawneet, caddon kielikuntaan kuuluva pohjoisamerikkalainen intiaanikansa. Pawneet asuivat alkujaan Nebraskan ja Kansasin osavaltioiden alueella Yhdysvalloissa. Nykyään heitä on n. 2 000 henkeä Oklahoman osavaltiossa.

Navajot, navahot, omakielinen nimitys diné, ”ihmiset”, athabascan kielikuntaan kuuluva intiaanikansa Yhdysvaltain lounaisosassa. Alk. navajot olivat metsästäjiä ja keräilijöitä, mutta jo esihistoriallisella ajalla he oppivat pueblointiaaneilta maanviljelyn ja myöhemmin espanjalaisilta karjanhoidon ja käsityötaitoa. Nykyään heitä on 170 000 henkeä, varsinaisesti  Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden pohjoisosassa.

Pohjois-Amerikan intiaanien taide on käsittänyt keramiikkatöitä, puuveistoksia, tekstiilitöitä ja hiekkamaalauksia; näitä tekivät mm. navajot, pueblot ja hopit.

Mohikaanit, englanniksi mahican, algonkinin kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, alkujaan Hudsonjoen varrella Yhdysvaltain koillisosassa; nykyään rippeitä (”Stockbridgen intiaanit”) Massachusettsissa ja Wisconsinissa. Mohikaaneilla on toisinaan tarkoitettu myös Connecticutissa asuvia moheganeja, joita on n. 2 000.

Apachet, apassit, athabascan kielikuntaan kuuluva intiaanikansa laajalla alueella Yhdysvaltain lounaisosassa ja Pohjois-Meksikossa. Apachien alkuperäiset elinkeinot olivat metsästys ja keräily; jotkut heimot oppivat maanviljelyn pueblointiaaneilta. Apachet sotivat vuoteen 1886 uudisasukkaitten kanssa. Nykyään heitä on 21 000 henkeä Arizonan ja New Mexicon osavaltiossa.

Mustajalat, englanniksi blackfeet, omakielinen nimitys soyitapikh, algonkinin kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, alkujaan Kalliovuorten itärinteillä Pohjois-Amerikassa, kulttuuriltaan preeriaintiaaneja. Mustajalkoja on 27 000 henkeä (2000) Yhdysvalloissa Montanan osavaltiossa ja jonkin verran Kanadassa Albertan provinssissa.

Intiaanireservaatiot, Pohjois-Amerikan intiaaneille perustettuja suoja-alueita. Yhdysvalloissa intiaanireservaatioita on ollut 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla perustettiin maan länsiosaan monia laajoja reservaatioita, joihin intiaanit koottiin mutta joita myöh. on supistettu uudisasukkaitten saatua maan haltuunsa. Jäljellä olevat intiaanireservaatiot ovat etupäässä karuilla syrjäseuduilla. Vuonna 1990 intiaanireservaatioissa tai niiden liepeillä asui hieman alle miljoona intiaania, kaupungeissa tai niiden tuntumassa hieman yli miljoona intiaania.

Gertrud Aulénin kirjasta ”Kristinuskon voittokulku, lähetyshistoria” (Suomen Lähetysseura, Helsinki 1927) lainaus David Zeisberger (s. 11.4.1721, k. 17.11.1808): ”Hän seurasi Paavalin lähetysmenetelmää ja hänestä tuli indiaani indiaaneille, jotta hän paremmin saattoi voittaa heidät. Hänet otettiin heidän heimoonsa, hän eli heidän elämmänsä syvällä aarniometsissä, kaukana valkoisten asuinpaikoilta. Hänen silmänsä olivat yhtä tarkat kuin heidän, hänen nuolensa eivät eksyneet maalista, ja hän huolehti elatuksestaan heidän tavallaan. Hän pelkäsi yhtä vähän kuin he itse erämaiden vaaroja tai villien sotakirkunaa. Hän oli aina valmis auttamaan punanahkoja ja saavutti heidän luottamuksensa, niin että he laskivat hänet kuuluvaksi omaan väkeensä, pitivät häntä aivan toisenlaisena kuin muita kalpeanaamoja. Jos lapset joskus huusivat: kalpeanaama! vastasivat vanhemmat: ’Ei, hän ei ole mikään kalpeanaama, hän kuuluu meidän väkeemme’… Hän perusti pieniä kristillisiä siirtokuntia, rauhan ja rakkauden tyyssijoja. Mutta aina kun työ näytti mitä lupaavimmalta, hävittivät villit indiaaniheimot sen tahi se tuhoutui punaisten ja valkoisten välisissä sodissa. Zeisberger ei menettänyt koskaan rohkeuttaan. Jos joku siirtokunta hävitettiin, oli hän heti valmis siirtymään toiseen paikkaan uskollisen väkensä kanssa ja rakensi sinne uuden.

Zeisbergerin ja hänen kristittyjen indiaaniensa välillä heräsi sellainen rakkaus, että he ilolla tahtoivat uhrata henkensä hänen puolestaan. He kestivät yhdessä sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä. Lopulta he löysivät rauhallisen paikan erään joen varrella ja perustivat sinne siirtokunnan ’Rauhan majat’, josta pian tuli rikas ja kukoistava kylä, jonka maine levisi laajalle. Mutta kun eräs kaukana asuva tuntematon indiianiheimo lähetti Zeisbergerille sanan pyytäen häntä saapumaan luokseen, vaelsi hän ilomielin peninkulman toisensa jälkeen aarniometsien läpi viedäkseen heille pelastuksen evankeliumia. Matkalla sinne häntä varoitettiin menemästä sinne tuon villin ja verenhimoisen heimon luo, jolla ei julmuudessa ollut vertaansa, mutta hän ei siitä säihkähtänyt… ” Zeisbergerin indian Dictionary on luettavissa Google bookseissa.

Rani-Henrik Anderssonin ”Latokat kotkan ja biisonien kansa” (SKS 2009) kirjassa kerrotaan intiaanien uudesta uskonnosta ”henkitanssi” joka oli levinnyt voimakkaasti ja nopeasti Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa 1889-1890. Tämän vain intiaaneille tarkoitetun uuden uskonnon profeetta oli paiute-intiaani Wovoka, joka oli syntynyt vuonna 1858 Mason Valleyssa Nevadassa. Hänellä oli myös nimi Jack Wilson. Vuonna 1889 sairaana ollessaan Wovoka oli vaipunut syvään transsiin ja saanut ilmestyksen ”jumalalta” intiaaneille tarkoitetusta uskonnosta, joka perustui piirissä tapahtuvaan henkitanssiin, jossa mentiin transsiin ja saatiin ilmestyksiä, sekä yhteys vainajiin jne. Uskonnossa oli vaikutteita kristinuskosta, mutta kyseessä ei ollut Raamatun sanaan ja sen ilmoitukseen perustuvasta kristillisestä uskonnosta, vaan ilmestyksiin ja näkyihin perustuvasta uskonnosta johon oli yhdistetty intiaanien perinteinen ”aurinkotanssi” ja vaikutteita kristinuskon messiaasta, joka pelastaa intiaanikansan valkoisten käsistä. Uskonnon harjoittaminen kiellettiin sen aiheuttamien levottomuuksien takia. Kieltoja ei noudatettu ja sen seurauksena tapahtui murheellinen Wounded Kneen tapahtumat.

Tatuoitu Käärme niminen suuri sotapäällikkö kuoli vuonna 1725 ja kerrotaan, että niiden joiden tuli seurata suurta sotapäällikköä tuonpuoleiseen kuolemalla ja heitä oli valittu kahdeksan. Nämä kahdeksan henkilöä olivat Tatuoidun Käärmeen ensimmäinen ja toinen vaimo, viisi viranhaltijaa tai palvelijaa. Eräs mies joka oli paennut aiemmasta uhrauksesta mutta joka nyt tuotiin esiin kolmenkymmenen soturin voimin, mutta koska hän oli haluton kuolemaan Tatuoidun Käärmeen ensimmäinen vaimo katsoi ettei hän ollut kelvollinen seuraamaan häntä ja muuta joukkoa toiseen maailmaan.

Vuoden 2008 uutena vuotena vierailin Auburnin High Schoolissa lähellä Seattlea Cowlitz heimon POW-WOW:ssa, jossa intiaanit oli pukeutuneet vanhoihin perinnevaatteisiinsa tanssien ja laulaen.

Suomalaisilla oli yhteyksiä intiaaneihin Uusi Ruotsi Delawaressa…

Suur-Savosta lähti 1500 – 1600 luvuilla väkeä Ruotsiin Värmlantiin. Myös Taalainmaalle oli muuttanut suomalaisia, jotka jatkoivat myöhemmin amerikkaan. Vaikeudet metsäsuomalaisilla Ruotsissa oli syy heidän muuttoonsa Uuteen Ruotsiin Amerikkaan. Suomen kieli säilyi Pennsylvaniassa ja Delawaressa puhekielenä aina 1700-luvulle. Hollantilaiset perustivat 1612 Uuden Amsterdamin kaupungin Hudson-joen rannalle. Englantilaisten siirtokunnat sijaitsivat Atlantin rannikolla.

Ruotsalaisen siirtokunnan alku oli hollantilaisen kauppayhtiömiehen Willem Usselinxin, joka vuonna 1624 teki kuningas Kustaa II Aadolfille esityksen siirtokunnan perustamisesta Amerikkaan. Vuonna 1637 Uuden Hollannin siirtokunnan kuvernööri Peter Minuit teki uuden esityksen ruotsalais-hollantilaisen siirtokunnan perustamisesta Delaware-joen rannikolle. Valtiokansleri Oxenstierna oli asialle myötämielinen ja esitettiin Minuitin laatima siirtokuntasuunnitelma Ruotsin valtioneuvostolle 1636.

Ruotsissa innostuttiin asiasta ja perustettiin hollantilaisten rahamiesten avulla kauppayhtiö, joka varusti kaksi laivaa Kalmar Nyckel ja Gripen tarvittavilla aseilla, muonavaroilla ja miehistöllä. Ensimmäinen retkikunta lähti Ruotsista saman vuoden syksyllä ja saapui vaikean merimatkan jälkeen keväällä 29.3.1638 Delaware-joelle, nykyisen Wilmingtonin kaupungin seuduille. Retkikunta osti kuudelta intiaanipäälliköltä siirtolaa varten tarvittavat maa-alueet. Siirtokunnan turvaksi rakennettiin puinen linnoitus, joka sai nimekseen Kristiinan linna. Ruotsalaiset eivät olleet halukkaita muuttamaan uudisasukkaiksi, mutta suurilla lupauksillakaan ei saatu varsinaisiasiirtolaisia, vaan toisen retkikunnan mukaan lähti virkailijoita, turkisten ostajia ja sotilaita. Hollantilaiset osakkeenomistajat luopuivat vuonna 1640 kauppayhtiöstä. Kauppayhtiön johtajaksi valittiin suomalainen amiraali Klaus Fleming ja kauppayhtiön jäseneksi Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe.

Urho Toivola kirjoittaa ”Aurinkoista Amerikkaa”: ”1600-luvulla rakensivat ruotsalaiset ja suomalaiset siirtolaiset Delaware-joen laaksossa tupansa paksuista hirsistä ristisalvoksella kotoiseen tapaan. Sen aikaista siirtolaiskotia kuvaili Turun Akatemian professori Pietari Kalm monelle kielelle käännetyssä matkakertomuksessaan. Tämä suomalaisen professorin lähes kaksi sataa vuotta vanha kuvaus näyttää epämääräisyydestään huolimatta yhä vieläkin olevan parhaita tietolähteitä silloisen rakennustavan tutkijoille”.

Delawaren siirtokunnan jouduttua vuonna 1655 Hollannin valtaan saapui sinne hollantilaisilla laivoilla suomalaisia siirtolaisia, usein vankilasta vapautettuja. Kun Delawaren siirtokunta vuonna 1664 joutui Englannin haltuun, niin siirtolaisuus Pohjoismaista keskeytyi, vaikka suomalaisia oli jo n. 500.

S. Ilomsenkirjassa ”Delawaren suomalaiset” mainitaan, että syyskuussa 1664 siirtokunnan varakuvernööriksi nimitettiin englantilainen kapteeni Edward Carr. Enää ei riittänyt vanha tapa, että miestä nimitettiin ritimänimellä ja perään liitettiin the Finn, vaan asianomaisen tuli ottaa käyttöön oikea sukunimi. Tämän toimenpiteen seurauksena tulevat vanhat Vermlannin suomalaisten alkuperäiset sukunimet kirjoihin, eli Halttusia, Savolaisia, Hommasia, Liukkoisia, Minkkisiä jne. Delawaren osavaltion kotisivu on http://www.delaware.gov, eli Delaware on osavaltio Yhdysvaltojen itärannikolla ja sen suurin kaupunki on Wilmington (Delaware).

Salomon Ilmonen (1871-1940 kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Suomi-Synodin pastori.) Jo 1890 -luvulla S. Ilmonen alkoi haastatteluin keräämään tietoja Pohjois-Amerikan suomalaissiirtokuntien asukkaista. Nämä tiedot Ilmonen julkaisi kirjassaan ”Amerikan suomalaisten historia II ja elämäkertoja”. Suomi-synodi on ollut Amerikan Suomalaisten kirkollinen yhteenliittymä, joka on perustettu Calumetissä 1890. Ylin toimeenpaneva valta on ollut 4-miehisellä konsistoriolla, jonka puheenjohtajana on kirkkokunnan Hancockissa asuva esimies. Synodi piti yllä Suomi-opistoa ja julkaisi Amerikan Suometarta ja Paimen-Sanomia. S. Ilmonen kertoo kirjassaan ”Delawaren suomalaiset” (Karisto 1988), että toimiessaan pappina New Yorkissa, niin New Yorkin kirjastossa hän kävi aineistoa läpi 1600- ja 1700 luvuilta, myös Wilmingtonin ja Philadelphian kirjastossa, sekä Pennsylvanian Historiallisen Seuran kirjastosta löysi aineistoa kirjaansa.

Ilmonen oli julkaissut sukututkimustuloksiaan kirjana nimeltä ”Amerikan suomalaisten historia I” (Hancock, Michigan Suom.-Lut. Kustannusliikkeen kirjapainossa USA 1919). S. Ilmosen käyttämät lähdekirjat ovat: Amandus Johnson, The Swedish settlements on the Delaware; Israel Acrelius, History of New Sweden; A. Ferris, History of original settlements on the Delaware; Samuel Hazzard, Annals of Pennsylvania; Jehu Curtis Clay, Annals of the Swedes on the Delaware; H. C. Conrad, History of the state of Delaware; George Smith, History of Delaware county; J. L. Bozeman, The history of Maryland; Samuel Smith, History of the county of New Jersey; Thomas E. Goedon, The history of Pennsylvania; Scharf ja Westcott, History of Philadelphia; The Record of Upland Court; Minutes of the provincial council of Pennsylvania; The record of Holy Trinity Church of Wilmington; Wiliam Flinck, Lutheran landmarks and pioneers in America jne.

Siirtolaisten purjehdusolosuhteet olivat 1600-1700-luvulla kurjat, sillä eurooppalaisen siirtolaisuuden alettua kasvamaan voimakkaasti kävivät siirtolaiskuljetuksissa esiintyvät epäkohdat räikeimmiksi ja näkyvimmiksi. Laivat olivat monesti hengenvaarallisia ja terveydelliset olot laivoissa huonot, sillä matkustajat saivat kärsiä usein nälkää ja janoa. Meno- ja tulosatamissa ei siirtolaisille oltu järjestetty kunnollisia majoituspaikkoja, minkä vuoksi joutuivat matkustajat tautien ja nylkyreiden uhreiksi.

S. Ilmosen kirjassa ”Amerikan suomalaisten historia III” mainitaan mm. näin: ”Suomalaiset lukeutuvat New Jerseyn valtion varhaisimpiin asukkaisiin, sillä Uuden Ruotsin siirtokuntaan tulleet suomalaiset ryhtyivät noin v. 1645 vuosituhansia luonnontilassa levänneitä korpia ja koskemattomia metsiä raivaamaan. Silloin syntyivät nuo vanhat suomalaisten rakentamat kylät: Mulikka-Mäki ja Finn. Tästä vanhimmasta siirtolaisjoukosta polveutunut väestö on vuosisatojen kuluessa niin perinpohjin amerikkalaistunut, ettei kansallisuutemme jälkiäkään tapaa muualta kuin historian lehdiltä ja vanhoista asiakirjoista sekä muutamista nimistä, joissa vielä on jäljellä suomalaista alkuperua.”

V. Rautanen kertoo kirjassaan ”Amerikan suomalainen kirkko” (Suomalais-Luterilainen kustannusliike Hnacock, Michigan 1911) näin: ”Nuijasodan aikana 16 vuosisadalla Kaarle IX käskystä suuret suomalaisjoukot vaelsivat Ruotsin sydänmaille Nerikeen ja Värmlandiin, Ångermanlandiin, Helsinglandiin ja Gestriklandiin… Luultavaa on, että Värmlandin suomalaisia oli mukana, sillä he olivat Ruotsissa joutuneet kansallisen vainon alaisiksi ja tulivat mieluummin vapaaseen maahan. Tulokkaat ostivat maan intiaanipäälliköltä Mitatsimint’iltä Christian Creek ja Schyulkil jokien väliltä, joka alue nimitettiin Uudeksi Ruotsiksi.” Tässä samassa kirjassa Rautanen kertoo, että skandinaavisilla luterilaisilla ja laestadiolaisilla oli epäluuloja toisiaan kohtaan Amerikassa ja suomalaisilta laestadiolaisilta estettiin ehtoolliselle pääsy, niin he perustivat oman seurakunnan Apostolis-luterilainen seurakunta Calumetin Pine Streetille vuonna 1873 Salomon Kortetniemen johdolla. Lokakuussa 30.10.1877 oli Oulusta saapunut Frans Nikka ja Juhani Takkinen saarnaajiksi. Takkinen teki lähetysmatkoja Michiganiin, Minnesotaan, Dakotaan jopa Tyynenmeren rantavaltioihin saakka.

Akseli Järnefelt Rauanheimo ”Uuteen maailmaan” (WSOY 1921) kertoo kirjassaan historiallista facktatietoa romaanin muodossa. Kirjassa mainitaan kuinka Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle sai herttuakunnakseen Keski-Ruotsin erämaat ja päätti houkutella sinne asukkaita julkaisemallaan kirjelmällä vuonna 1579 lupaamalla herttuakunnan uudisasukkaille 7 verovapaata vuotta. Ja 1500-luvun lopussa suomalaisia muutti Savosta Vermlantiin, koska Suomessa oli ollut katovuosia ja sotaa. Täältä Vermlannista suomalaisia taas vietiin Uuden Ruotsin Delawaren siirtokuntaan, koska Ruotsalaiset eivät pitäneet suomalaisten tavasta polttaa metsiä kaskeamalla ja heitä vainottiin uudessa kotimaassaan Ruotsissa. Sukunimet uudessa maassa Amerikassa muuttuivat kuten Marttisesta tuli Morton, Räsäsestä Rawson, Kokkisesta Cock ja Cox, Kolehmaisesta Coleman, Tossavaisesta Thorson ja Tussey, Väinämöstä Vanneaman, Halttusesta Holsten, Sinikasta Sinnex ja Seneca jne…

Delawaren Uuden Ruotsin siirtolan lähettyvillä asui Lenapi-intiaanit (Lenni-lenape, Delaware), jotka tulivat toimeen suomalaisten kanssa, mutta vähän etäänpänä asuvat Minquasit olivat vihamielisiä ja sotaisia. Suomalaiset saivat maata Lenapi-intiaaneilta.

Sanomalehtimies Akseli Rauanheimo s. 27.3.1871 Nurmeksessa, k. 19.5.1932 Montrealissa Kanadassa (vanhemmat Otto Aadolf Järnefelt ja Ada Adolfina Pfaler). Tuli ylioppilaaksi 1890 ja fil. kandidaatiksi 1893. Tämän jälkeen ryhtyi sanomalehtimieheksi Uuteen Suomettareen. Siirtyi Yhdysvaltoihin jossa toimi ”New Yorkin Lehden” ja ”Siirtolaisen” toimittajana. Palasi takaisin Suomeen 1900 ja palasi Uuden Suomettaren toimittajaksi 1908. New Yorkkiin perustettiin Suomen hallituksen tiedonantotoimisto jossa Rauanheimo julkaisi 1919-1920 ”Finland Reviewsiä”. Hän palasi tämän jälkeen Suomeen kirjoittamaan suunnitelemiaan kirjoja ”Suomalaiset Amerikassa” 1899, ”Meikäläisiä merten takana” 1921, ”Suomi ja Amerikka” 1922, ”Kanadan opas” 1929, ”Kanadan kirja” 1930. Vuonna 1923 perustettiin Suomen konsulinvirka Kanadaan Montrealiin ja tähän virkaan Rauanheimo nimitettiin.

Keväällä 1641 Tukholmasta Kalmar Nyckel ja Charitas laivat lähtivät kohti Delawarea ja saapuivat perille marraskuun alussa. Tämän jälkeen Delaware joen rannalle syntyi Finland niminen uudisasutus. Delawaren siirtokunnassa käynyt luutnantti Mauno Kling kierteli hallituksen toimesta Varmlannissa kehoittamassa suomalaisia siirtymään Delawareen, jossa he saisivat vapaasti harjoittaa kaskenpolttoa. Koska tämänkään ei auttanut, niin hallitus käski ottaa suomalaisia kiinni viedä heidät vangittuna Karlstadin linnoitukseen ja siellä laittaa heidät siirtolaislaivaan. Siirtokunnan huomattavin kuvernööri oli Johan Printz Ruotsin Suomalainen. Vuonna 1949 lähtenyt retkikunta, jossa oli mukana 70 suomalaista, joutui Porto Ricon rantamilla haaksirikkoon ja espanjalaisten vankeuteen.

Vapaaksi päästyään jatkettuaan matkaa St. Cruzin saaren edustalle joutuivat he ranskalaisten vankeuteen, jolloin ranskalainen kuvernööri kidutti ja surmautti osan retkeläisistä ja osan otti orjikseen. Samoin 1654 lähtenyt 350 hengen suuruinen retkikunta joutui Kanarian saarten edustalla taisteluun kolmen turkkilaisen laivan kanssa, mutta pääsivät jatkamaan matkaa ja lähes neljän kuukauden merimatkan jälkeen Delaware-joelle saavuttaessa oli vain puolet enää hengissä. S. Ilmonen mainitsee kirjassaan ”Delawaren suomalaiset” että ”Pastori Campanius teki lähetystyötä intiaanien keskuudessa, opeteltuaan ensin heidän kielensä, ja käänsi Lutherin ’Vähän katekismuksen’ intiaanien kielelle.”

Uuden Ruotsin Kuvernööri Printzin paluuseen Ruotsiin oli kuitenkin se, että hollantilaiset, jotka Delaware-virran länsirannalle olivat rakentaneet Fort Kasimir-nimisen linnoituksen, varustautuivat täydellä todella hyökkäämään ruotsalaisten uudissiirtolan kimppuun. Elokuussa v. 1654 purjehti hollantilainen maaherra Stuyvesant seitsemän laivaa mukanaan Uudesta Amsterdamista ja teki ruotsalaista siirtolaa vastaan niin menestyksellisen hyökkäyksen, että koko siirtola oli syyskuussa hänen vallassaan antautumisen kautta. Antautumisehdoissa määrättiin, että siirtolaismaan virkamiehistä ja alamaisista, ruotsalaisista ja suomalaisista saivat ne, jotka niin halusivat, palata Ruotsiin; ne jotka mieluummin jäivät paikoilleen, saivat pysyä augsburgilaisessa uskossaan ja palkata itselleen saarnamiehen. Useimmat jäivät aloilleen, koska he kerran olivat perehtyneet uuden kotimaansa olosuhteisiin.

Hollantilaiset perustivat Manhattanin eteläkärkeen Nieuw Amsterdamin kauppa-aseman 1624 ja ostivat intiaaneilta koko Manhattanin saaren 1626. Englantilaiset valloittivat kaupungin 1664 ja antoivat sille sen nykyisennimen. Itsenäisen liittovaltion pääkaupunkina se oli 1785–90 ja New Yorkin osavaltion pääkaupunkina vuoteen 1797. 1900-luvulla New York on ollut Yhdysvaltain talous- ja kulttuurielämän keskus. Siellä on myös YK:n päämaja.

Mayme Sevander kertoo kirjassaan ”Vaeltajat” (Siirtolaisuusinstituutti Turku 2000) 6000 amerikansuomalaisen muutosta Neuvosto-Karjalaan 1920- 1930-luvuilla heidän mentyä rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Mayme Sevander oli 11-vuotias kun hän vanhempiensa kanssa muutti Neuvotoliittoon. Hänen isänsä suku oli Ruotsin Nikkalasta kotoisin olleita Kurkisia, joista Yhdysvalloissa tuli Corganeita, eli hänen nimensä oli Oskar Corgan, joka kuoli tammikuussa 1938. Hänen äitinsä oli Katri Corgan (os. Alalauri, Oulunläänin Lumijoelta).

Gustaf Schröderin kirja ”Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä Wermlannin ja Taalain metsäseudulla.” WSOY 1894 löytyy netistä http://www.gutenberg.org/etext/16652.

Tanskalaisilla oli siirtokunta Amerikassa, kun he vuonna 1666 asuttivat St. Thomasin ja St. Johnin saaret Puerto Ricon itäpuolella. Vuonna 1733 tanskalaiset ostivat vielä Ranskalta St. Croix’n saaren, ja nämä kolme saarta Neitsytsaarina tunnetulla alueella pysyivät Tanskalla vuoteen 1917, jolloin Yhdysvallatosti ne.1700-luvun puoliväliin mennessä briteillä oli jo 13 siirtokuntaa, joiden hallinnosta vastasi kuvernööri mutta ylin päätösvalta oli Lontoon parlamentilla ja kuninkaalla. Työvoimaksi plantaaseille alettiin tuoda jo 1600-luvun alussa neekeriorjia Afrikasta. Ranskalaisten kiilauduttua 1608 perustamastaan Quebecistä käsin Mississippijoelle puhkesi suuri siirtomaasota (1755–63), jonka voitettuaan Iso-Britannia sai sekä Kanadan että Itä-Louisianan. Kun Iso-Britannia pyrki pitämään siirtokunnat raaka-aineiden tuottajina, kielsi uudisasutuksen länteen ja halusi maksattaa sotamenot siirtokunnilla, laajeni Lexingtonissa 1775 puhjennut kahakka Pohjois-Amerikan vapaussodaksi (1775–83). Sen aikana siirtokunnat julistautuivat itsenäisiksi 4.7.1776. Kerrotaan, että äänestettäessä, oliko erottava Englannista vai ei, äänet olisivat menneet tasan, mutta kokouksesta myöhästynyt Pensylvanian valtion edustaja, suomalainen John Morton (Juho Marttinen) ja miettimisen jälkeen asettui itsenäisyysjulistuksen kannalle.

Ruotsalainen Svenska Dagbladet -lehti kertoi huhtikuussa 2006, että amerikkalaiset sukututkijat ovat seuranneet Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin juuria taaksepäin kymmenen sukupolvea ja löytäneet Ruotsista kotoisin olevan Måns Anderssonin. Sukututkijain mukaan Måns Andersson oli ensimmäisiä ruotsalaisia, jotka muuttivat siirtolaisiksi Amerikan Delawareen 1639. Suomi – USA lehdessä 1/2008 on Matti Höökin artikkeli ”Onko G. W. Bush savolainen intiaani?” sivulla 29.

John Morton (Juho Marttinen) oli Pennsylvanian valtion ylituomari ja oli kotoisin Suur-Rautalammin pitäjästä Värmlantiin muuttaneita Marttisia. Marttisilla on sukuseura. George Washingtonin johdolla ja Ranskan avustamana siirtokunnat voittivat sodan, ja Iso-Britannia tunnusti niiden itsenäisyyden ja luovutti lisäksi Itä-Louisianan.

Kirjallisuutta:

Pentti Virrankoski ”Yhdysvaltain ja Kanadan Intiaanit” (SKS 1994)

Suurkuvatulostus

Suurkuvatulostus

Suurkuvatulostus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, sillä autojen teippaukset, myös linja-autojen. Aiemmin seripainossa painetut julisteet ja myymäläsomisteet tulostetaan suurkuvatulostusyrityksissä. Suurkuvatulostuksessa laitteet toimivat hyvin erilaisiin tekniikoilla ja väreihin perustuen. Suurkuvatulostuksessa käytetään laajaa skaalaa uusia materiaaleja joita ei kirjapainoteollisuudessa perinteisesti ole aiemmin käytetty.

Mustesuihku- eli inkjet menetelmässä tulostusjälki muodostetaan yksittäisistä mustepisaroista suoraan paperille. Pisarat generoidaan tietokoneen ohjaamana painoalustalle, jolloin ne muodostavat ennalta määrätyn pistematriisin. Yksi pisara vastaa pienintä toistettavissa olevaa yksityiskohtaa. Värillisyys on helppo toteuttaa tulostamalla osavärit peräkkäin paperille. Mustesuihkuteknologiat jaetaan jatkuvatoimisiin ja epäjatkuvan pisaroituksen menetelmiin. Tärkeimmät epäjatkuvan pisaroituksen menetelmät ovat terminen ja pietsosähköinen inkjet.

Mustesuihkuvärejä on useamman tyyppisiä kuten liuotinpohjaiset värit, jotka kuivuvat haihtumalla ja absorption avulla. Öljypohjaiset värit kuivuvat absorption avulla, kun taas vesipohjaiset värit kuivuvat haihtumalla ja absorboitumalla. UV-kiinnittyvät värit kuivuvat osin absorboitumalla ja fotopolymerisaatiolla. Kuumasulavärit ovat tulostettaessa korkeassa lämpötilassa nestemäisiä, mutta kiinteytyvät, kun lämpötila laskee tulostuksen jälkeen. Mustesuihkuvärien tärkeimmät muuttujat ovat viskositeetti, pintajännitys, stabiilisuus ja asettumisnopeus tulostusalustalla. Liuotinpohjaisissa mustesuihkuväreissä käytetään mm. alkoholeja, ketoneja, laktaatteja ja glykoleja. Öljypohjaiset värit sisältävät hiilivetyjä tai pitkäketjuisia, korkean kiehumispisteen glykoleja. Nämä värit kuivuvat absorboitumalla. Liuotinpohjaiset värit voivat sisältää väriainetta joko liukoisessa muodossa tai pigmenttipartikkeleina.

Pigmenttipohjaisen värien etuina ovat korkeampi kuvanlaatu ja suurempi väriavaruus, koska pigmenttipartikkelit jäävät liukoisia väriaineita helpommin lähemmäs paperin pintaa. Vesipohjaisten musteiden ongelmana on vaahtoamistaipumus, mutta myös tätä voidaan hallita pinta-aktiivisten aineiden avulla. Vesipohjaisiin väreihin joudutaan lisäämään levänestoainetta, jotka ovat myrkyllisiä. UV-asettuvien värien etuina on hyvä kemimekaaninen kestävyys, korkea kiiltotaso sekä alustariippumattomuus, minkä vuoksi UV-väreillä voidaan tulostaa korkeaa kuvanlaatua hyvin monenlaisille pinnoille. UV-väreissä ei ole haihtuvia orgaanisia aineita. UV-värit koostuvat akryylimonomeereistä sekä fotoinitiaattoreita. Initiaattorit käynnistävät fotopolymeerireaktion UV-valon vaikutuksesta ja nestemäinen väriaine muuttuu kiinteäksi. Kuumasulavärit eli hotmelt-värit ovat kiinteitä vahoja huoneenlämpötilassa, mutta kuumassa tulostuspäässä ne sulavat nesteeksi ja ne on mahdollista tulostaa. Tulostuspaperilla kuumasulaväri jähmettyy välittömästi, joten musteen leviämistä ei tapahdu.

Pigmenttivärihiukkaset ovat luonnostaan suhteellisen suuria ja epäsäännöllisen muotoisia. Rosoinen pinta heijastaa valoa epätasaisesti ja isojen, epäsäännöllisen muotoisten hiukkasten muodostama jälki ei ole riittävän terävää. Tähän löytyy ratkaisu pilkkomalla hiukkaset pienemmiksi ja pakottamalla ne saman kokoisiksi sekä muodoltaan yhdenmukaisiksi. Näin värin muodostama pinta saadaan tasaiseksi ja peremmin valoa heijastavaksi. Värin optinen densiteetti paranee ja mustepisaran jälki on terävää. Liukenevissa väriaineissa mustepisara uppoaa paperin kuitujen sisään ja itse paperi muuttuu väriä heijastavaksi. Samalla väripiste leviää. Värihiukkaset eivät saa päästä sekoittumaan keskenään, mistä syystä ne täytyy kemiallisesti kapseloida. Kapselin seinämä on synteettisen hartsin tapaista ainetta ja värin yhtenä aineosana on polymeeri.

Tulostimien resoluutio ilmoitetaan pisteinä tuumalle (dots per inch, dpi). Tämä luku ilmaisee vain tulostimen pään liiketarkkuuden, eikä vastaa pisaran alustalle muodostaman tulostuspisteen koon resoluutiota. Dpi ei ole käyttökelpoinen mitta määritettäessä tulostuslaatua. Pisarakoko on voimakkaimmin inkjettulostuksen laatuun vaikuttava tekijä ja se ilmoitetaan piko litroina.

Mustesuihkutekniikan etuja ovat alhaiset kustannukset sekä tulostusnopeus. On kehitetty uusia tulostuspäitä, joilla tulostuspisteelle saadaan useita harmaatasoja
Mustesuihkutekniikkaa käytetään teollisuuden merkintäsovelluksissa, tapettien painamisessa, suoramarkkinointimateriaalien tulostuksessa

Laskujen ja muiden liikekirjeiden tulostamiseen. Mustesuihkutekniikassa suuttimet eivät kosketa paperia tulostuksen aikana. Kuva muodostetaan suihkuttamalla väriaine pieninä pisaroina painettavaan materiaaliin.

Mustesuihkutekniikka on yleistynyt varsinkin pienissä tulostimissa konttori- ja kotikäytössä hyvän hinta- laatusuhteen takia. Käytetään graafisessa teollisuudessa yleisimmin painotuotteiden personointiin. Mustesuihkutulostimen resoluution määrää yksittäisen pisaran koko.

Tulostusresoluutiota heikentää pisteen leviäminen painoalustaan. Rasteripiste muodostetaan useasta pikselistä, jotka tavallisesti ovat yksittäisiä väripisaroita. Pikselin tummuustasoa voidaan säätää pisaran kokoa moduloimalla tai kasvattamalla pisaroiden määrää kutakin pikseliä kohti.

Värien tummuustasoa voidaan säätää myös eri värien konsentraatiotasoja (värin tummuus/vahvuus) muuttamalla (on kaksi erilaista magentta- ja syan- värisävyä)
Kuvan muodostus toteutetaan joko jatkuvalla tai jaksottaisella pisaroituksella

Jatkuvassa pisaroituksessa pisaroita muodostetaan vakiotaajuudella ja ohjataan sähköisellä varauksella. Epäjatkuvassa jaksottaisessa pisaroituksessa pisaroita muodostetaan vain tarvittaessa painepulssin avulla.

Tulostinpäässä on usean kymmenen, jopa sadan pienen reiän suutinmatriisi, josta mustesuihku ohjataan tarkalleen oikeaan kohtaan tulostinpään liikkuessa edestakaisin paperin päällä. Yksittäinen mustepisara lähtee liikkeelle tulostinpään reiästä lämmön ja paineen vaikutuksesta. Väriainetta kuumennetaan lämpövastuksella, jolloin muste kuplii muodostaen painetta. Paine purkautuu suutinreiän kautta ja puhaltaa mustepisaran tulostusalustalle. Kuplamustesuihkutekniikan rinnalla käytetään piezo-tekniikkaa, jossa piezosähköinen kide sykähtelee mustekammion takana.

Suurkuvatulostimien tulsotusresoluutio on yleensä pienempi kun 72 dpi. Xeroxin uusissa Solid Ink -värivahatekniikkaa hyödyntävissä ColorQube 9200 -sarjan monitoimilaitteissa tulostuspäässä on 880 tulostussuutinta tulostettavaa tuumaa kohti, eli tekniikka tuottaa 150 miljoonaa värillistä pisaraa sekunnissa. ColorQube-monitoimilaitteissa on neljä tulostuspäätä ja yli 3500 tulostussuutinta. Tämä mahdollistaa 85 värillisen sivun tulostamisen minuutissa. Väriaine on huoneenlämmössä kiinteää, mutta lämmitetään tulostettaessa. Tekniikassa ei tarvita kasettia tai kuorta, mikä vähentää jätteen määrän 90 prosenttia aikaisempaan tekniikkaan verrattuna.

HP Inkjet Web Pressin koko on: pituus 24 metriä, leveys 6 metriä ja korkeus 3 metriä ja laite tulostaa 122 metriä minuutissa 76,2 cm leveällä rainalla, sekä tulostusresoluutio on 1200 x 600 dpi, joka perustuu HP Scalable Printing Technologyyn. Laitteessa värejä on viisi, sillä CMYK-värien lisäksi on näkymätön Bonding Agent -väri, joka mahdollistaa päällystämättömien paperien painamisen.

Kodakin Versamark D-series -mustesuihkutulostusyksiköt voidaan asentaa kiinteäksi osaksi offsetpainokonetta, kuten Gossiin tai Muller Martinin offsetpainokoneisiin.

Paperiin tai muoville painettu elektroniikka on taipuisaa, joustavaa ja edullista painettuna. Ideana on että esim. mustesuihkutekniikalla painetaan kuvien ja tekstien sijasta näyttöjä, aurinkokennoja, akkuja, paristoja, sensoreita, muisteja, transistoreita ja muita komponentteja. Tekniikka perustuu mustesuihkutulostukseen ja japanilaisen Hideki Shirakawa ja yhdysvaltalaiset Alan Heeger ja Alan MacDiarmind keksintöön sähköä johtavista polymeereista, josta he saivat kemian Nobelin palkinnon vuonna 2000. Tämän jälkeen huomattiin, että johteet, eristeet, puolijohteet ja muu elektroniikassa tarvittava oli mahdollista valmistaa nestemäisistä musteista. On valmistettu painamalla orgaanisia ledivalaisimia. Samalla tekniikalla voidaan tuottaa halpoja painettuja aurinkokennoja ja näyttöjä. Painettu elektroniikka on myrkytöntä, sillä sen voi heittää talousjätteen sekaan. jne…

VTT:n Impulssi-lehdessä 2/2009, jossa VTT:n professori Harri Kopola, joka vetää painetun älyn ohjelmaa toteaa, että painetussa älyssä on kyse moniteknologiasta. Painamisella voidaan tehdä muutakin kuin perinteistä graafisen teollisuuden painotuotteita, sillä painettu äly voi olla suuri mahdollisuus painoteollisuudelle, mutta tämä edellyttää uudenlaista ajattelutapaa ja osaamista. Painetun älyn tutkimuksessa VTT on johtava tutkimuslaitos.

HP Designjet Z2100 Photo suurkuvatulostimen käyttöohjeet

Tulostettava pdf-tiedosto tuodaan muistitikulla suurkuvatulostimen työaseman tietokoneelle Public-kansioon. Työpöydällä on Caldera rippi kuvake, jolla avataan VisualRIP+. Kaksoisosoittamalla VisualRIP+ ikkunassa Fileman-kuvaketta tulee näkyviin listaus tulostusta odottavista töistä. Etsi listalta tulostettavaksi työ jota kaksoisklikataan, jonka jälkeen työ tulee ImageWorkDir-ikkunaan, josta ripattu työ vedetään VisualRIP+ ikkunan Design Z 2100 kuvakkeen päälle. Tätä Design Z 2100 kuvaketta kaksoisklikkaamalla voidaan tulostimen asetuksiin vaikuttaa. Tulosta työ.

Katso lisää…

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/106575/Sakkinen_Tapio.pdf?sequence=1

Siirtokuvatekniikat

Siirtokuvatekniikat

Siirtokuvatekniikka on yleistymässä, sillä tavallisilla laser- ja mustesuihkutulostimilla voidaan tulostaa erityiselle siirtokopiopapereille kuva, joka siirretään lämpöprässillä painettavalle alustalle.

Siirtokuvatulostus Xeroxin Digital EA Colour Transfer paperilla 

Xeroxin ohjeilla siirtokopiomateriaali soveltuu käytettäväksi sekä puuvillalla, että polycotton kankailla. Siirtokuvapaperi tulee tulostaa lyhyt sivu edellä siten, että tulostusraita on ylöspäin, paitsi ohisyöttöalustalta tulostettaessa raita tulee olla alaspäin. Valitse paperialustan asetukseksi esim. Xeroxin digitulostimilla Pinnoitettu 1 ja limitys pois päältä, koska siirtokopiopaperin on kuljettava hitaammin ja kiinnityslämmitys on oltava riittävän korkea moitteettoman siirtokopiotulosteen aikaansaamiseksi. Valitaan että tulostettava kuva tulee olla peilikuva ”Mirror Image”. Tulostetut Xerox-Siirtokuvamateriaalit toimivat lämpöpuristimien kanssa. Kuvapuoli asetetaan siirtovaiheessa siirrettävään materiaaliin päin. T-paidoilla lämpötilaksi asetetaan 190 celsiusta ja esilämmitetään T-paitaa 5 sekuntia ennen varsinaista siirtopainamista. Varsinainen painaminen kestää 15 sekuntia suurella puristusvoimakkuudella. Hiirimattoa painettaessa käytetään samaa lämpötilaa 190 celsiusta ja keskitason puristusvoimakkuutta. Poista materiaali välittömästi painatuspinnalta. Paidan voi pestä. Pese paita nurinpäin viileällä tai lämpimällä vedellä, äläkä käytä valkaisevia pesuaineita tai kangasta pehmentäviä huuhteluaineita. Kuivata keskilämmöllä, myös silitys keskilämmöllä.

Siirtokuvatulostus värillisille materiaaleille

Mustille ja värillisille materiaaleille voi siirtokuvat tulostaa siirrettäväksi kaksiosaisilla TheMagicTouch  WoW7.8 papereilla M ja T arkeilla, josta löytyy lisätietoa videomateriaalista, joka löytyy http://www.themagictouch.tv

Space Control ohjelma / OKI tulostin (magenta, cyan, keltainen ja valkoinen väri)

Työssä käytetään PhotoShop PSD tai TIFF tiedostomuotoa. Tiedosto avataan File Open komennolla. Tulostamisen onnistumisen kannalta on tärkeää Media Type asetukset

  • Paperille tulostus
  • TTC3.1 (siirtokuvamateriaali valkoiselle kankaalle)
  • CPM6.2 (siirtokuvamateriaali koville materiaaleille, kuten puu ja jääkiekko)
  • Wow7.8 magenta (siirtokuvamateriaali on tarkoiettu värillisille kankaille)

Media Type eli materiaalin valintojen valinnan kautta muuttuu tulostimen asetukset oikeanlaisiksi. OKI tulostimelle ohisyöttöön asetetaan vain yksi arkki kerrallaan, koska useammat arkit helposti tukkeutuvat fuuseriin, jos näin käy, niin ei saa irrottaa fuuseria, vaan muuten yrittää saada tukeutuneet arkit pois OKI tulostimesta. Tulostimeen laitetaan siirtokuva-arkit kalvopuoli ylöspäin, jolloin teksti puoli jää alapuolelle. Wow7.8 siirtokuvapaperiarkkipari maksaa noin 5 euroa, minkä takia pyritään arkin koko tila hyödyntämään monistamalla pieni tulostustyö arkille Automatic Tile kohtaan laitettavalla ruksilla. Display White ruksilla todetaan mihin kohtaan tulostuu valkoinen väri, sillä se näytetään mustana, missä tulostuu valkoista. Threshold on kohdasta ottamalla ruksi pois, niin valkoinen tulostuu koko kuva-alalle

HP-tulostimella tulostimella tulostaminen onnistuu valmiista pdf tiedostosta, jossa kuva on jo valmiiksi peilikuvana. Kun kuva on avattu Acrobat reader ohjelmaan, niin tulostimeksi valitaan HP ja tehdään Propetries > Pikavalinnat josta valitaan tulostusmateriaaliksi Tarrat, sillä muuten väriaine ei tartu siirtokuvaaperiin kiinni.

Tulostetaan OKI siirtokuvatulostimen Space Control ohjelmalla M-arkki. Siirretään lämpöprässillä M-arkilla oleva toonerikuva T-arkille 150 asteen lämpötilassa 50 sekunnin ajan. Käytä alustana WoW Pad arkkia ja päällä Release paperia. M ja T-arkki irrotetaan toisistaan nopeasti. Seuraavassa vaiheessa painettava kangasmateriaali asetetaan lämpöprässiin ja käsitellään muutaman kymmenen sekunnin ajan lämmöllä sileäksi, jonka jälkeen asetetaan T-arkki päälle niin, että tooneripuoli on kangasmteriaalia vasten. Lämpöprässin lämpötila on 150 astetta ja lämpösiirtokäsittely kestää 5-10 sekuntia, jonka jälkeen T-arkki irrotetaan kangasmateriaalista Kun T-arkki on poistettu, niin kangasmateriaalin päälle asetetaan NRP arkki ja käsitellään lämpöprässillä 15-20 sekuntia.

Tasotulostin/tarraleikkuri siirtotekniikka

Toteutetaan Adoben Illustrator ohjelmalla esim. kaksivärisen paitapainoaihe tarraleikkurilla työstettäväksi ja siirrettäväksi sen jälkeen lämpöprässillä paidalle, joka tapahtuu seuraavasti: Tarraleikkuri tarvitsee Illustrator ohjelmassa aikaansaavat ääriviivapolkutiedoston CutContour nimellä joiden avulla rullaleikkuri osaa ritsaa/leikkaa. Tässä tapauksessa tehdään t-paita, mutta autoteippauksia tällä tekniikalla voi tehdä myös, kumpaankin käyttöön on oma tarramateriaalinsa. Tällä rullatarraleikkurilla ritsataan terällä tarrarullalla oleva materiaali tukikalvon puolelta. Tukikalvolta revitään ylimääräinen värikalvo pois veitsen kärjellä. Tukikalvon poistamisen jälkeen on paljastunut kirkas liimakalvo, jossa on kiinni painettava aihe. Painettava aihe osaväreittäin kootaan paidalle oikeille paikoilleen liimakalvon avulla ja viedään lämpöprässiin, jossa lämpötila on 163 astetta ja lämmitetään 25 sekuntia, jonka jälkeen viimeinen ylimääräinen liimakalvo poistetaan ja painettava aihe on peittävänä mustassa paidassa. Tämän jälkeen lämmitetään vielä toisen kerran peittävä värikalvo, jotta väri kiinnittyy paidan kuituihin asti.

Roland Versa Works tarratulostin/ -leikkurilla siirtokuvatyöskentely

Tarratulostus/leikkaustyön voi aloittaa jollakin vektorigrafiikka piirto-ohjelmalla kuten Adoben Illustratorilla, jossa määritellään leikkauslinja Stroke spottiväriksi, joka nimetään tarkalleen CutContour:iksi, joka on samalla tasolla Layer muiden piirros/kuvaelementtien kanssa. Illustratorin Window -otsikkoriviltä saa näkyviin Swatches että Appearance -välilehdet (kelluvat paletit). Ensin mainitusta välilehdestä voi luoda pikavalikon avulla uuden värin New Swatch >CutContour. Jälkimmäisestä välilehdestä löytyy vaihtoehto Stroke, josta pääsee valikon avulla valitsemaan ääriviivan paksuudeksi 0,25 pt. Nämä asetukset hyväksytään lopuksi OK-painikkeella. Adoben Photoshopissa annetaan New Swatch komennon kautta tulevaan ikkunaan Swatch Name nimeksi CutContour ja Color Type kohtaan Spot Color. Työ tallennetaan pdf -tiedostoiksi ja tuodaan Roland tarratulostin/leikkurin ohjaintietokoneelle.

Työt aloitetaan valitsemalla sopiva tulostusmateriaali ja pujottamalla se rulla-akselin päihin, jonka jälkeen rulla akselilla asetetaan tulostimeen sille varattuun paikkaa niin, että rulla lepää ohjainten päällä. Tulostusrullan vasen reuna tulee asettua kolmiomerkkien väliin ja oikea reuna jonkun aukon kohdalle. Tarratulostin/-leikkurin toiselta puolen varmistetaan, että sinisellä merkityt ohjaimet ovat sinisellä värillä merkityllä alueella. Tämän jälkeen aseta peltinen ohjain tarran päälle noin 1 cm matkan. Laske rullat alas. Lopuksi paina sinistä nappia ohjauspaneelista jolloin kone lukee rainan leveyden.

Tarratulostus/-leikkaustyön tietokonetyöskentely Rolandilla

Valitaan tulostettava työ kansiosta ja tuodaan se File > Add Job –komennolla. Aktivoi työ klikkaamalla sitä. Tämän jälkeen tehdään tulostusasetukset . Työn ollessa auki, niin leikkausviivapolun tulee näkyä, jotta muotoon leikkaaminen onnistuu.  Tämän jälkeen mennään asetuksiin Settings, jossa valitaan Custom roll, esim. tulostustarramuoville on Avery MPI 2000 (valkoinen kiiltävä). Asetuksien päätteeksi paina Get Media Width, jolloin rullan leveys tulee haettua. Työ voidaan kopioida ja määrittää sen tapahtuvaksi keskitetysti Center –komennolla.  General kohtaan asetetaan täppä Cut Sheet after Output, jolloin arkki leikkaus tapahtuu tulostuksen tapahduttua. Cutting Options > Operation Mode: Print & Cut. Lopuksi painetaan Print –painiketta, missä on V –kirjain.

Lopuksi Rolandilla tulostetut siirtokuvatarramateriaalit siirretään ensin siirtoteipille josta ne siirretään painettavalle materiaalille lämpöprässillä.

Tästä linkistä löydät materiaalit joita on tarjolla…

http://www.seri-deco.fi/tarrat-kalvot-leikkurit-lamposiirtomateriaalit-c-49_62.html

http://www.seri-deco.fi/lamposiirtomateriaalit-chemica-muut-lamposiirtomat-c-49_62_288.html

Käy katsomassa Roland tulostin/leikkureita…

http://fi.rolanddg.eu/en-dk/products/printers#inkfilter=480,1625&filters=.17

Eeva-Kaisa Kärkkäinen on tehnyt opinnäytetyön Savonia ammattikorkeakouluun nimellä: ”Kuvia koruihin – siirtokuvien käyttö jalometallimuotoilussa.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/26451/Karkkainen_Eeva-Kaisa.pdf?sequence=1

Seripainettujen kalvojen siirto keramiikalle

Astiat valmistetaan savesta joiden pinnalle sumutetaan lasitekerros ja astiat laitetaan yksi kerrallaan uunikapseliin, sekä pinotaan lavoille uuniin viemistä varten. Lavat jossa on poltettavat astiat kapseleissa kulkevat n. 24 tuntia uunin läpi johon saadaan nestekaasuliekillä 1250 celsiuasteen lämpötila. Valmiille lasitetuille astioille, mukeihin jne, painaminen tapahtuu epäsuorasti painamalla kaikki osavärit silikonipintaisille painoarkille seripainokoneilla liuotinväreillä seripainotekniikalla. Lopuksi päälle painetaan lakkakerros, jotta värit saadaan sidotuksi siirrettäväksi elementiksi. Painovärien pigmentit ovat maasta peräisin ja ne liuotetaan painoväriin. Väripigmenttien suppeudesta johtuen kaikkia värejä ei pystytä saamaan aikaiseksi valmiiseen astiaan. Arkilta painoaihe voidaan siirtää vedellä liuottamalla, sillä lakkaan kiinnittynyt painovärikuva irtoaa painoarkista ja se siirretään käsin kosteaan lasitettuun astiaan. Painettu väri ja lopullisessa lämpökäsitellyssä astiassa nähtävä painoväri saattaa olla hyvinkin eri sävyinen. Tämän jälkeen siirtolakka poltetaan uunissa pois ja painoväri imeytyy kuumuudessa esineen lasitteeseen. Lämmöllä siirrettävät painoaiheet siirretään koneellisesti arkeilta lämmitetyn puoliympyräsilikonityynyn kautta keraamisenkupin tai mukin pinnalle, jossa lakka on sitonut värit ja mahdollistanut värikuvion siirtymisen. Lopuksi lakka poltetaan pois.

Tampopainomenetelmä

Tampopainomentelmä eli silikonipaino on painomenetelmä, jolla voidaan painaa painoaihio suoraan erilaisten esineiden pintaan. Tätä painomenetelmää käytetään painettaessa mm. keraamisiin astioihin koristekuvioita sekä erilaisiin pientuotteisiin, kuten kyniin, avaimenperiin yms.

Tampopainomenetelmässä painoaihio onsyvennyksenä metalli- tai fotopolymeerilevyn pinnassa. Painamistapahtumassa painolevyn pintaan levitetään ensin painoväri kumisella raakelilla. Kumiraakeli puristaa värin painoaihion mukaisiin syvennyksiin ja levyn pinnalle jäänyt väri kaavitaan pois metallisella raakelilla. Tämän jälkeen silikonista tai kumista valmistettu painotamponi puristetaan levyä vasten, jolloin syvennyksissä ollut painoväri tarttuu tamponin pintaan. Painettaessa tamponilla esineen pintaan vasten, niin tamponi muotoutuu esineen pinnan mukaiseksi ja painoväri siirtyy esineeseen.

Positiivisena filminä oleva painoaihio asetetaan valonherkällä emulsiolla päällystetyn metallilevyn tai fotopolymeerilevyn pintaa vasten. Tämän jälkeen levylle filmin läpi heijastetaan UV-valoa. UV-säteet kovettavat levyn valoa saaneet alueet ja positiivisen filmin alla olleet painoaihion mukaiset pehmeänä pysyneet valottumattomat alueet huuhdotaan pois lämpöisellä vedellä. Fotopolymeerilevy on painovalmis kuivauksen ja ns. karkaisuvalotuksen jälkeen. Valonherkällä emulsiolla päällystetylle metallilevylle levitetään painoaihion valottamisen jälkeen happoa, joka syövyttää painoaihion levyn pintaan. Tämän jälkeen syöpynyt aihio viimeistellään vielä käsin kaivertamalla.

Tampopainokoneiden rakenteet ja automaatio on kehittynyt niillä painettavien tuotteiden vaatimusten mukaisesti. Pienimmät tampopainokoneet ovat pöydällä pidettäviä käsipainokoneita ja suurissa, esim. keraamisiin astioihin painavissa koneissa ovat varsinaista painoyksikköä hallitsevampia rakenteita esineiden käsittelyyn tarvittavat rakenteet.

CO2 laserkaivertimen/ -leikkurin ohjeita

Leikkaus linja Stroke tehdään kaivertimella Adoben Illustrator ohjelmalla vektoritiedostona, joka tallennetaan Illustrator –ohjelman ai –tiedostoksi. Leikkauslinja väri määritellään R = 255, G = 0 ja B = 0. Stroke linjan paksuus on 0,025 pt.

Jos halutaan kaivertaa, niin tehdään harmaasävykuvasta Adobe Illustratorilla Effect –valikon Rasterize komento asetuksena Grayscale.